Siis tuntuu et seurusteleminen on mulle joku pakkomielle.. Koko ajan vaan valitan kavereille siitä et en löydä ketään. Ja jos oon kavereitten kaa kaupungilla, niin yritän vaan bongata jotain kiinnostavii ihmisiä enkä ees keskity oleen niitten kavereitten kaa.
Oon jo kertonu kahelle ihastukselle tunteista eikä kumpikaan ollu kiinnostunu musta.
Oon myös yubossa joka on periaattees nuorten tinder, ja siäkin keskustelut kestää ehkä korkeintaan 10 minuuttia. Siä on tavallaan tarkotus hankkii vaan kavereita, nii en ees ikinä tiiä haluuko ne olla kavereita vai jotain muuta.
Miks en löydä mistään ketään joka tykkäis musta??
Oks teillä muilla jotain tälläsii kokemuksii? Tai vinkkejä? Tai kannustuspuheita? Tai jotaiiinnn??
Juu, ite sama ongelma.. emmä tiiä onks se jotenki pakkomielelle kaikil mun ikäsil tytöil, mut siis ite tiiän NIIN ton tunteen. Itelki on yubo ja kyl sielt ain löytää kivoi tyyppei, mut sit osa on aika hiljasii eikä synny mitää kunno keskusteluii…. Ja siis ite erosin miun exästä pari vuotta sit ja sit ihastuin uuellee siihe, ja menin laittaa sille snäppii, mut se ei enää tykänny musta. En oo mäkää löytäny ku yhen joka vois jopa olla iha ok, mut i feel you, mul sama tilanne.
Ite oon kyl miettiny myös sillee, et joo se voi olla jonku aikaa kivaa ja ihanaa olla jonku kans, mut toisaalt se on myös omal tavallaa sit hankala päästä yli ja jatkaa elämää. Ja kaike lisäks jos sun sydän särkyy nii seki o vähä sillee, et onks wörtti…?
Mut kyl sääki löydät jonku viel usko poies
