Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Moi! Oon jo pidemmän aikaa kamppailut mun mielen kans. [osa tekstistä poistettu] Itken tosi usein ja oon muutenki ihan yliherkkä ihminen. Joskus voi olla vaikeeta nousta sängystä edes suihkuun, vaikka haluisiki olla puhdas lol.. [osa tekstistä poistettu] Haluisin puhuu tästä jollekkin koska itteäni en ala diagnosoimaan, mutta tosi vaikeeta koska pelkään sitä reaktioo minkä saatan saada aikaan. Oon kuitenki kodin ulkopuolella tosi pirtee eikä musta mitään näy ulospäin, joten pelkään että vanhemmat pistäis tän teini-iän piikkiin ja kaverit yrittäis epäuskosesti auttaa. Mitäs tässä nyt pitäis tehä? En koulukuraattorillekaan haluu mennä puhumaan, kun en itekkään saa omista asioista mitään tolkkua eikä oo mitään hajua mistä tämmönen surumielisyys johtuu, niin ois vaikee mitään selittää.
Hei.
Kiitos tärkeästä viestistäsi. Olen iloinen, että rohkenit kysyä apua täältä. Sinulla on nyt paha olla, mutta olosi tulee aivan varmasti helpottamaan, kunhan pääset asioistasi juttelemaan jonkun kanssa.
Ymmärsin viestistäsi, että sinulla on ollut paha olla jo jonkin aikaa, ja usein paha olo kohdistuu sinuun itseesi. Usein näin tapahtuukin, jos ei pääse pahaa oloaan purkamaan esimerkiksi keskustelemalla jonkun kanssa. On myös normaalia, että pahaa oloaan yrittää peittää esittämällä pirteää ja iloista, ja juuri sen takia monelle voikin tulla yllätyksenä todellinen olo, kun siitä lopulta uskaltautuu kertomaan. Mietit itsekin, että haluaisit puhua jonkun kanssa, mutta pelkäät mahdollisia reaktioita. Tosi hienoa, että haluat löytää apua itsellesi! Ja se, että kertomiseen liittyy pelkoja on ihan normaalia. Ei kuitenkaan kannata jättää kertomatta huolistaan, vaikka pelkää. Peloistaan puhumalla ääneen ja ehkä jopa aloittamalla kertomalla niistä, voi olla huomattava vaikutus reaktioon, jonka saat kertomallesi henkilöltä.
Mietit vanhemmillesi kertomista olostasi mutta pelkäät että he vähättelevät oloasi. Olisiko mahdollista, että aloittaisit kertomalla juuri tästä pelosta? Näin vanhempasi osaisivat asennoitua siihen, että se mitä sinulla on kerrottavana, on sinulle arka aihe ja todellinen ongelma. Uskon, että vanhempasi haluavat tehdä kaikkensa, jotta sinulla olisi hyvä olla.
Kirjoitit, että et kuraattorille haluaisi mennä juttelemaan koska et itsekään saa kiinni miksi olet surullinen. Kuraattorin kanssa ei tarvitse mennä juttelemaan, jos koet löytäväsi apua muualta. Kuraattorit ovat kuitenkin tottuneet auttamaan oppilaita vastaavanlaisissa tilanteissa. Ja he tietävät, että aina ei itsekään osaa kertoa miksi voi huonosti. Kuraattorille mennessäsi sinun ei siis tarvitse tietää syitä oloosi tai muutakaan. Kuraattori osaa ottaa vastuun keskustelusta ja hänellä on työkaluja, joiden avulla hän pystyy yhdessä kanssasi selvittämään pahan olon syitä. Jos haluat voisitko, vaikka kirjoittaa lapulle pelkkiä sanoja tai lauseita, joita tulee mieleen kun mietit esimerkiksi kysymystä ”miten minä voin juuri nyt?” ja antaa vaikka lapun kuraattorille tai jollekin toiselle valitsemallesi henkilölle?
Haluamme myös mielellämme olla tukenasi. Voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen nimettömästi ja ilmaiseksi (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116) tai kirjoittaa nettikirjeen https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/. Yhdessä päivystäjän kanssa voitte vaikka miettiä, kenen puoleen voisit kääntyä, ja mikä tuntuisi luontevalta tavalta kertoa.
Muista, että sinä olet tärkeä ja sinun asioillasi on väliä! Uskalla kertoa ja ottaa vastaan sitä apua, jonka tulet saamaan. Olet rohkea!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä