Jooh moi.
Mä tiän et tää tuleva juttu tulee kuulostaa aika oudolta..
Niin, alko näin kun mä 11 vuotiaana aloin ”pelkää” isääni. Ei, hän ei ole Alkoholisti, ei hakkaa, ei ole agressiivinen eikä mitää.. just sellane kiva perus isä. Niin mua alko ahdistaa tos iäs iha hirveesti sen lähettyvillä, en yhtää enää puhunu sille ja välttelin sitä, en sietäny sitä ahdistunutta fiilistä…… ja 12 vuotiaana mua alko ärsyttää iha hirveesti mun äiti, vaikka kuinka herttainen se on mulle.. En tiiä mikä mul on, mut mua ainaki pelottaa meiä isä sillee ihmeellisesti.. :/ ja se on puhunukki mulle siitä että miks mä oon yhtäkkii tällanen. Ja ymmärrän sitä mut en vaan pysty olee heidän ympärillä. Ja pelkään että näin käy siskoni ja veljeni suhteen. Ja ainakun tulen kotiin, sulkeudun huoneeseeni loppupäiväksi
Ja tuli vielä mieleen, et sitku tulee se aika että vanhempani kuolevat…….. tiedän että kadun sitä hyvin paljon millanen olin heille. taitaa kuulostaa koko juttu tyhmältä.
Mut onko muilla jokin sama asia? Pliis apua. :(
eeh.. nyt nimettömänä uskallan sanoa että mä pelkäsin mun isää joskus kans koska joskus musta tuntu et aina kun se koskee muhun ni siihen liittyis jotain seksuaalista :S no siitä on pääsemässä eroon mut se oli kauheeta kun näin oli vielä… ;O et ole ainut.. ota homma haltuun ja mene sekaan vaan… katsokaa elokuvaa yhdessä… :3 jos se auttais.. yleensä yhteiset tekemiset saavat ihmiset yhteen taas
Se voi olla noin, usein juuri tossa iässä.
Mutta et voi takertua siihen muuten menetät
kaikki kontaktit heihin, puhu asiasta heille.
Itse puhuin vanhemmille yhdestä todella nolosta asiasta joka olisi heitä voinut loukatakin mutta se auttaa.
