Olen miettinyt asioita paljon ja tajunnut että minulla ei ole ystäviä, joille puhua. Ei luotettavaa aikuista, mahdollisuutta uuteen harrastukseen tai uusiin tuttavuuksiin. Käyn sairauksien vuoksi paljoon sairaalassa enkä voi purkaa asioita missään. Se psykologi uosta aiemmin olen värmaan kirjoittanut kertpi asioita edelleen. Tajusin myös, etten näe itseäni enään kaksikymmentä vuotiaana. Mieleni on synkkä ja usein itken illalla, kun pahaa oloa ei pysty purkamaan. Minua on kiusattu jonkin verran, mutta lähinnä se on ollut ulkopuolle jättämistä. En tiedä kuinka kauan voin tukahduttaa näitä tunteita, ennenkuin peruskoulun viimeinen luokka on pilalla…
Hei,
Hyvä kun kirjoitit tänne keskustelupalstalle! Ymmärrän todella hyvin, että näiden tunteiden kanssa ei ole helppo olla. Mitä luulet, voisitko soitella meille Lasten ja nuorten puhelimeen? Voisimme yhdessä miettiä tilannettasi tarkemmin. Voit myös kirjoittaa kirjepalveluun tai chatata kanssamme. Keskustelupalsta on joulutauolla 8.12.-5.1., mutta muiden kanavien kautta olisimme mielellämme tukenasi.
Tilanteesi voi helpottaa, mutta ajattelen niin, että tunteita olisi tärkeää päästä purkamaan. Olethan yhteydessä edelleen! Paljon voimia sinne!
