Mooi! Tiedän, että monet täällä ovat masentuneita ja miettivät monia murheita. Siksipä ajattelin kertoa teille minun tarinani teille, jotka nyt ovat tämän aiheen avanneet. Minä siis olin pari vuotta sitten normaali, nuori tyttö. Olin ystävieni kanssa ja nautin elämästäni. Sitten joku keksi nälviä ulkonäöstäni, olin kuulemma ”läski”. Kuulin sitä niin monesti, että aloin uskoa siihen itsekin. Masennuin. Olin ruma ihrapurtilo luokan perällä. Luokallamme oli yksi tyttö, joka alkoi syrjiä minua ja käännyttää ystäviäni pois luotani. Hän onnistui. Jäin yksin. [viestiä muokattu] Kuitenkin asia kääntyi parempaan suuntaan. Sanoin suorat sanat tytölle, joka vei ystäväni. Sain heidät takaisin. Tyttöä, joka vei ystäväni, joutui luokkajaossa eri luokalle, kuin me. Kaikki oli taas hyvin. Näistä tapahtumista on muutamia vuosia. Sain elämäniloni takaisin ja hyväksyin itseni. Toivoisinkin siis, että vaikka tämä ei kannustuspuheelta vaikuttanutkaan, niin joku uskaltaisi tämän voimini tehdä ongelmilleen jotain. Ihailen teitä, jotka ovat uskaltautuneet tälle sivustolle! Voimia kaikille ihanille ihmisille!
