Mä en pysty kattoo itteeni kauan peilistä. Joskus siedän näkyä, mut mitä lähemmäs mä meen sitä ällöttävämmäks ja vastenmieliseks mä muutun. Kuvat on pahimpia.
Oon ihan tavallinen, ex kiusattu 13vuotias tyttö. En nää itessäni mitään hyvää. Mä mokaan aina, ja mietin usein miks just mun pitää näyttää tältä. Edes geeneistä tää ei oo voinu tulla, sillä mun siskokin on tosi kaunis.
Mun pää on iso, levee ja kulmikas. Mun silmienväri muistuttaa jotain noidanlientä, mun nenä on kun törröttävä noidannenä ja otsa hirveen iso, ja huulet kapeet.
Mä oon aivan lauta mut lihava. Mun reidet on paksut ja ällöttävät, ja maha vaan turpoo kokoajan.
Mulla on hirveen leveet jalat, joten ees kengät ei istu mun jalassa hyvin.
Mä kuulostan ihan pojalta, semmonen matala ääni joka yrittää päästä korkeelle.
Musta usein tuntuu etten osaa tehä mitään oikein. Ihan sama minne mä meen, mä mokaan. (Jos mä oisin sarjakuvahahmo oisin varmastikin se aina epäonnistuva aku ankka).
Oon tosi tapaturma altis, onnistun aina lentämään naamalleni tai selälleni. Usein jopa jonkun päälle.
Tän tekstin tarkotus ei oo hakea huomiota, niitä ”oot varmasti kaunis” viestejä. Ei. Mä kerron miten mä nään itteni.
Samaan aikaan mun ulkonäköä kehutaan. Jos ne näkee miltä mä näytän miks ne valehtelee? Mun lauluääntä kehutaan.
Mä nään itelläni hirveesti finnejä ja ryppyjä(oikeesti) mut samaan aikaan ihminen jota mä oon aina pitäny rehellisimpänä ketä mä tunnen nauraa vaan noille mun väitteille ja vakuuttaa ne vääräks.
En vaan jaksa enää. Mulla on kunnollisia kavereita vaan netinvälityksellä, ja niillekkin jaan tosi harvoin kuvia ittestäni.
Mä toivon et mun itseinho ei ois ikuista. Haluisin nähä itteni oikeesti. Oon jo useemman vuoden eläny huurussa ja nähny tän totena mut nyt mä vasta kyseenalastan et jos tää ei ookkaan?
Mä toivon et mä voisin joskus olla sinut mun oman itteni kanssa. Enkä enää meikkaamalla liikaa ja pudottamalla painoo kuten ennen vaan et mä voisin olla täysin luonnollinen mut omasta mielestä upee <3
En ehkä oo tässä tilanteessa paras puhuja, mut haluun sanoo et rakastakaa itteenne. Ei vaan sellasena turhana sonnan jauhamisena, vaan oikeesti. Ettikää teistä hyviä puolia. Keskittykää niihin. Jos näkee vaan huonon, ei voi tulevaisuudessakaan nähä päivänvaloa, sillä usein pieni epävarmuus saattaa johtaa paljon isompaankin.
Mun kiusaamishistoria varmasti vaikuttaa, joten haluun sanoo kaikille ketä kiusataan, et hankkikaa kavereita. Oikeesti, se jos joku auttaa!! Sä tarviit sillon varmasti ihmisiä sun lähelle, ihmisiä jotka arvostaa sua just tollasena.
Pysykää positiivisina ja kato ittees niinkun muita. Jos näkisit ton näkösen kadulla et sä varmaan sitä lähtis arvostelemaan? ❤️
Hei,
kiitos tärkeästä viestistäsi. Pahoittelen, että sen julkaiseminen ja vastaus ovat viipyneet. Tämä poikkeusaika on valitettavasti hidastanut keskustelualueen viesteihin vastaamista.
Oli koskettava lukea, kuinka kuvailit itseäsi sitä, miltä muiden kannustavat ja kehuvat sanat sinusta tuntuvat. Me jokainen koemme kauneuden eri tavoin. Toiselle kauneutta on esimerkiksi toisen tapa katsoa maailmaa, tai se, miten toinen kohtelee muita ihmisiä. Toiselle kauneutta voisi olla vaikka se, miten persoona välittyy vaikka hymystä tai mietteliäästä ilmeestä. Osalle kauneutta on tietynlaiset kehot, hiukset, urheilullisuus, ujous, mitä ikinä. Tällä tarkoitan, että kauneutta nähdään aivan hurjan eri tavoin. Kun joku sanoo sinulle, että olet kaunis, voisitko ajatella, että hän näkee sinussa jotain sellaista, mitä et itse juuri tällä hetkellä näe?
Pohdit viestissäsi että ehkä kiusaamiskokemukset vaikuttavat yhä sinuun ja siihen, miten koet asiat. Uskon, että olet ihan oikeassa. Kiusaaminen on väkivaltaa ja sen tarkoituksena on satuttaa ja nujertaa toista. On hyvin tavallista että se säröttää itsetuntoa ja itseluottamusta. Kun on tullut satutetuksi, on vaikeampi luottaa, että toiset ihmiset ovat vilpittömiä sanoissaan ja teoissaan ja luottamuksen arvoisia. Siitä toipuminen vaatii aikaa, mutta uskon, että jossain vaiheessa elämääsi tulee taas ihmisiä, jotka ovat luottamuksesi arvoisia ja kun he kehuvat sinua, voit turvallisin mielin luottaa heidän sanoihinsa. Positiivista on, että meillä ihmisillä on hurja kyky selviytyä vaikka minkälaisista vastoinkäymisistä. Vaikka itsetuntosi on nyt ehkä saanut säröjä, se ei tarkoita, että niin olisi aina!
Annoit kirjeessa vinkiksi kiusaamista kokeneille, että hankkikaa kavereita. Se on aiva paras neuvo minusta! Toisten ihmisten luo hakeutuminen ja korvaavien kokemusten hankkiminen ovat mitä parasta lääkettä. Ajattelen kanssasi juuri samoin, jokainen tarvitsee lähelle ihmisiä, jotka arvostavat sinua juuri sinuna ja iloitsevat siitä, että olet heidän elämässään. Ja vielä enemmän, jokainen meistä ansaitsee elämäänsä sellaisia ihmisiä!
Jos sinusta tuntuu, että et vielä ole valmis uskomaan kaveriesi ja läheistesi kehuja, kannustan sinua hankkimaan elämääsi sellaisen luotettavan tukijan, jonka sanoihin voit turvallisin mielin luottaa. Tämä henkilö voisi olla esimerkiksi jokin läheinen, esimerkiksi vanhempi, kummi, isovanhempi, jonka kanssa on turvallista olla, tai koulusi kuraattori. Me Lasten ja nuorten puhelimessa ja nettipalveluissa myös tuemme sinua mielellämme. Voit soittaa, chatata tai kirjoittaa meille milloin vain, mistä vain, maksutta ja nimettömästi.
Kaikkea hyvää toivottaen,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä