Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Moi, mä en ihan tiedä että kenelle puhuisin. Mua ollaan kiusattu koulussa 1-9 luokkaan asti, mul on katkennu ystävyyssuhteita tosi pienessä ajassa aika riittävästi, en kelpaa kenellekkään sellasena kun oon, en arvosta itteeni ollenkaan, koko ajan mua vaan haukutaan rumaks ja läskiks yms.. Viime talvella kaikki alko menemään ihan metikköön.. [osa tekstistä poistettu] Ramppasin kuraattorilla koko ajan, mut se ei ohjannut mua mihinkään, itkin ja pyörtyilin usein. Keväällä asiat alko menemään parempaan suuntaan ja sit kesällä kaikki alko menemään taas päi mäntyä. Kaverit i pitänyt oikeen mitään yhteyttä ja kun kysyin että milloin nähtäisiin, heillä oli aina jotain menoa muka.. Jota en usko.
Nyt syksyllä aloitin uudessa koulussa ja tuntuu ettei mua haluta uuteen ryhmään, mut jätetään ulkopuolelle ja en oo oikeen tutustunu hirveesti uusiin ihmisiin, taustalla on pelko koulukiusaamisesta, oon yrittäny kaikin tavoin selvitä mut ei ne haavat parane nopeesti.. Nyt on edelleen frendien kanssa aika moista säätöä.. Oon puhunu mun tosi luotettavalle tädille vähän kaikkee, mut se asuu niin kaukana, ettei me nähä ku pari kertaa vuodessa.. [osa tekstistä poistettu] Enkä tiedä kenelle puhun, koska en luota ku mun uuteen luokanvalvojaan tosa koulussa, mut en tiä viittinkö sille puhua, koska ei se varmaan mua pysty auttaa.. tai emt.. Vanhemmille en puhu, koska en oo ikinä puhunu enkä luota.
Hei ”Neitix”,
olet kyllä joutunut kokemaan kovia ja olen pahoillani siitä. Tuo pitkään jatkunut kiusaaminen on varmasti vaikuttanut itsetuntoosi. Haluan sanoa, vaikka ehkä sen tiedostatkin – kiusaaminen ei ole sinun syytäsi eikä sinussa ole mitään vikaa. Jokainen kelpaa (tai jokaisen pitäisi kelvata) ja on arvokkain juuri sellaisena, kuin on. Kiusaaminen myös vaikuttaa luottamukseen uusia ihmisiä tavatessa tai uuteen ryhmään mennessä, kuten itsekin kuvasit.
Olet tosi rohkea, kun olet hakenut apua ja jutellut aikuisille! Voit olla ylpeä itsestäsi, nimittäin puhuminen vaikeista asioista ei ole helppoa. Olet toiminut täysin oikein. Iso harmi on se, että et ole siitäkään huolimatta saanut tarpeeksi apua/sitä apua, jota olisit tarvinnut. Ihana myös kuulla, että sinulla on luotettava täti, jolle olet voinut uskoutua. Jatka hänen kanssa juttelemista, vaikka hän asuukin kaukana.
Kerroit monesta asiasta, jotka herättävät minussa huolta sinusta. Olisi tärkeää, että saisit konkreettista apua, jotta olosi ja oireilusi eivät mene pahemmaksi. Minusta luokanvalvoja olisi juurikin hyvä aikuinen, jolle kertoa asioista. Hän voisi auttaa ja rohkaista sinua osaksi uuteen ryhmään. Toivoisin myös, että uskaltaisit luottaa uusiin ihmisiin ryhmässäsi ja lähestyisit vaikka jotain mukavan oloista henkilöä. Hekin saattavat miettiä, että olisi kiva tutustua sinuun paremmin, mutta ehkä heidän silmissä vetäydyt omiin oloihisi? He eivät tiedä taustastasi, jonka varjossa on ymmärrettävää, ettet luota heihin ja pelkäät. Luottamuksesi voi pikku hiljaa palata hyvien kokemusten myötä. Jos kiusaamista tai syrjimistä kuitenkin esiintyy ryhmässä, kannustan sinua kertomaan siitä luokanvalvojalle. Luokanvalvoja voisi myös auttaa sinua saamaan pidempiaikaista keskusteluapua tarvittaessa.
Jos haluat jutella nimettömänä ja luottamuksella, voit aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111. Puhelin on ilmainen ja täysin luottamuksellinen.
Halauksia sinulle ja rohkeutta vielä avun hakemiseen!!