Oon 13 v. tyttö, joka päällisin puolin saattaa vaikuttaa iloselta yms. mutta jos tarkemmin kattoo nii huomaa ettei mulla oo kaikki kunnossa. Meijän perheessä kenelläkään ei oo oikein aikaa mun kanssa, kun kaikki niiden aika menee toisille huutamiseen ja riitelyy. Mulla ei oo oikeen ketään kaveria, lukuunottamatta yhtä meidän luokkalaista, mutta tuntuu välillä ettei sekään oikee nauttis mun seurasta.
Koulussa mulla menee arvosanojen kannalta hyvin, koska en teekkää muuta ku opiskelen ja nukun. Mä oon saanu todella vaativat vanhemmat, ja kun viime todistuksessa oli 3 ysiä, isä aloitti hyvin lapsellisesti mykkäkoulun. Koulun painaa päälle, monta kertaa olen miettinyt että mitä jos jäisin vaan kotiin nukkumaan. Kun puhun silloin harvoin äidille mun asioista, se ei huomaa tajuuvan mitä tarkotan. Koska mulla ei oo ollu ketää, en oo pystyny vaan pitää näitä kaikki asiota ittelläni, mulle on tullu pakottava tarve helpottaa mun oloa satuttamalla itteeni fyysisesti. Haluisin vaa mennä pois. Lopettaa. Mä oon liian väsyny vaikka nukkuisin kuinka pitkään, eikä mulla oo enää mitää syytää olla täällä. Mitä mun pitäis oikein tehdä?
Moi!
Ihan ensimmäisenä muistuttaisin, että sinä käyt koulua itseäsi ja omaa elämääsi varten, et vanhempiasi takia. Kun teet parhaasi oman jaksamisesi huomioiden, niin voit olla itseesi tyytyväinen ja sen pitäisi riittää myös vanhemmillesikin, vaikka arvosana ei olisikaan täysi kymppi. Todella ikävää, jos heillä on liian korkeat vaatimukset.
Ihanaa että sinulla on edes se yksi kaveri! Jos sinulla on muutenkin vähän kurja olo niin se saattaa vaikuttaa niin että kuvittelet että kaverisi ei viihdy sinun seurassasi, vaikkei se välttämättä edes olisikaan totta.
Itsensä satuttaminen saattaa ehkä saada ikävät ajatukset unohtumaan hetkeksi, ja tuoda siten hetkellisen helpotuksen oloon, mutta ymmärrät varmaan itsekin, että se ei ole mikään hyvä ratkaisu. Sinun ei tarvitse pitää kaikkea pahaa oloasi vaan sisälläsi, vaan on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita kuuntelemaan sinun huoliasi. Sinun kannattaisi ehdottomasti puhua jollekin luotettavalle aikuiselle siitä miltä sinusta tuntuu ja miten väsynyt olet koko ajan. Jos tuntuu siltä, että omat vanhempasi eivät tunnu ymmärtävän sinua, niin voisit mennä esimerkiksi terveydenhoitajan tai koulukuraattorin juttusille. Voit myös halutessasi kirjoittaa tänne meille nettikirjeen tai tulla juttelemaan chattiin tai puhelimitse.
Vaikka susta ei tällä hetkellä ehkä siltä tunnukaan, niin sä olet arvokas ja varmasti sun perheenjäsenille ja muille läheisille tärkeä. Sille on syynsä, miksi sä olet täällä ja olen varma, että asiat voi kääntyä parempaan suuntaan, varsinkin jos uskallat hakea apua.
Terveisin, MLL:n päivystäjä
