hullu isä tai ainaki jotain sellasta
moi!
Olen 14 vuotias tyttö ja usein positiivinen, mutta kun menin yläasteelle, tai noin jo kuutosen lopussa jotkin asiat alkoivat menemään ihan päin p********.
En voi tuntea oloani turvalliseksi vain kuin kahdessa paikassa ja ne ovat uimahalli ja koulu. Sillä pelkään isääni, joka ei niihin onnekseni tule.
En haluaisi olla missään tekemisissä isäni kanssa, sillä hän ei ole toiminut koskaan minulle niin kuin oikea isä ja kaiken kukkuraksi olen hänen mielestään vain tiellä ja hän ei arvosta minua ollenkaan. Mutta muut siskoni ovat eri asia heitä hän arvostaa, tosin kaksi pienimmäistä pelkäävät häntä, koska isi kuulemma aina huutapi
Haluaisin kertoa jollekkin kaiken mitä hän on tehnyt. Tiedän että kaverini tukevat minua ja varsinkin yksi on kehottanut minua kertomaan asioita jollekkin joka voi minua auttaa. En voi mitään jos en kerro kavereille kaikkea, sillä heillä on jo omia onqelmia. Enkä halua että he joutuvat kuuntelemaan surkeasta elämästäni.
Minulla on oma marsu ja koira joita hoidan ja saan niiden avulla ajatukset onneksi muualle vähäksi aikaa ,kunnes kaikki alkaa alusta saman kaavan mukaan. (asia, nimittely-rotta,äåliö,läskiperse ja ym. Huuto jatkuu ja lähen lätkiin)
Äitini on auttanut minua hirveänä ja puolustanut,kuunnellut ja rohkaissut, mutta minusta tuntuu suoraan sanottuna siltä etten voi kaataa kaikkea p askaa äitini niskaan sillä hän joutuu kestämään usein saman kuin minä.
Isäni on suoraan sanoen joku hullu, silloin kuin hän ei syö, nuku,tee töitä tai esitä joillekkin naapureille hyvää isää. Niin hän huutaa minulle tai käyttäytyy kuin olisin joku jäte.
Hullu tulee siitä että hän lyö, uhkailee tai paiskoo ovia. Eli sekoaa kirjaimellisesti. Ja onpa hän kerran tainnut huoneen ovestani jalkansa läpi melkein potkaista ja olen lentänyt ulos -30 asteen pakkasessa ulos useammin ilman ulkovaatteita sillä ne ovat lentäneet sinne ennen minua, heittänyt minut melkein portaista alas, hän huutaa että olen vittuillut mummalleni, vaikka vastasin vain kysymykseen ja äitini suku,äitini ja minä olemme jätteitä ja p-päitä ja ym. tai jotain sen tapaista. Listasta saisi novellin mutta en jatksa jatkaa
Koulussa olen iloinen omaitseni ja tunnen kuuluvani jonnekkin ja olevani joku muu kuin jäte ja uinnissa on sama ja samalla saan purkaa paineita ja tunnen itseni saavuttaneni jotain kuin opin uutta ja nautin siitä ilman että joku tulee perässä ja haukkuu minut.
Sitten saan itku kohtauksia ihan pienistä asioista (joskus riittää kuin ajattelen mitä isäni on tehnyt ja säikähdin kerran opettajaa, koska olin ajatuksissani ja säikähdin että kyseinen opettaja on isäni ja hän tulee huutamaan tai lyömään minua)ja mikään asia ei tunnu miltään saati sitten kivalta ja en osaa olla iloinen muualla kuin koulussa ja hallilla, joten jos kertoisin kaiken ei kukaan uskoisi minua
ja Joskus minusta tuntuu jopa että miksi olen viellä täällä, enkä taivaassa. Isäni saa minut tuntemaan etten ansaitse elää, ja olen turha ja ettei kukaan pidä minusta ja sitten en uskalla kertoa aikuiselle joka haluaisi tai voisi auttaa, koska isäni hakkaisi minut jos kertoisin jollekki tai luulen niin ainakin.
Ja olen yrittänyt keskustella isäni kanssa ja sanoa hänelle riita tilanteissa että lopettaa, mutta hän hyökkää vain pahemmin.
Tiedän että tämä ei ole enään normaalia, mutta en voi asialle mitään ja puhelunikin isä vakoilee etten vain ole soittanut sukulaisilleni.
No ketä se minun turha vuodatus minun tylsästä ja surkeasta elämästäni kiinnostaisi, joten lopetan viestin. Mutta kirjoitin että saan vähän purettua paineita ja kerrottua joitain juttuja pois, mutta ketä se liikuttaa.
Enhän merkitse mitään kellekkään. Mutta tarvitsen apua ja neuvoja miten lähteä purkamaan tilannetta. Joten apua?¿
Tämä on Nuortennetin ylläpidon viesti.
Hei,
Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Löytyykö lähipiiristäsi sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa. Kesäaikana voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi terveyskeskukseen.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki kesäaikaan joka päivä klo 17-20 (puhelu on maksuton) tai kirjoittaa Lasten ja nuorten nettiin. Tai käy tutustumassa nuortennetin sivuilta http://www.mll.fi/nuortennetti/ löytyviin ”aikuisen apua” – teksteihin.
Moi.
Se on jo yksi askel eteenpäin että kirjoitit tuon viestin. Yhtä lailla arvokas sä oot kuin muutkin, eikä se sun syytä ole että sun isä kohtelee sua huonosti. MLL Ylläpito antoikin jo apua sen suhteen, mitä vois tehdä – kääntyä sellaisen aikuisen puoleen, joka kuuntelee. Sulla on oikeus saada apua, ja on hyvä että oot saanu purettua paineita ainakin vähän, kun kirjoitit viestin. Älä luovuta missään nimessä, kyllä sä ansaitset elää siinä missä toisetkin. Et varmasti ole turha, ja esimerkiksi terveydenhoitajalla on vaitiolovelvollisuus. Voit puhua rauhassa ilman pelkoa siitä, että sun sanomat jutut leviäis eteenpäin.
Päivä kerrallaan vaan. Toivon että sun juttus selviää ja sun on sit helpompi olla :) Tsemppiä ja asenteella eteenpäin!
kiitos – ja mll ylläpito. Asia tosiaan auttoi paljon että sain edes puhua taikka kertoa jollekkin. Mutta isäni huutaa alahalla tälläkin hetkellä ja haukkuu minua ja minä itken taas omassa huoneessani.
Isäni oli tänään juomassa ja tuli humalassa kotiin ja alkoi haukkumaan minua. Vaikkapa ne Teidän kirjoittamat asiat autoivat minua paljon mutta haluaisin silti pois. (tuntuu että olisi vain helpomi nukahtaa pois ja sitten kaikki kamala olisi ohitse minun osaltani elämässä. En tuntisi kipua enkå voisi olla jäte. Minua ei enään olisi ja muut voisivat olla onnellisia ilman minua ja saisivat unohtaa minut kokonaan. Yksinkertaisesti pääsisin vain pois täältå ja voisin tehdä melkein mitä vaan ettei kukaan ikävöisi minua jos pääsisin pois)
Viime viestissä uohdin mainita että isäni kiristää meitä avio erolla. Minun mielestäni se olisi hyvä että niin kävisi koska sitten en enään pelkäisi niin paljoa. Mutta sekään ei olisi hyvä koska hän on myös uhkaillut minua ja muita että lähettää humalaisia miehiä meidän pihalle ja ym. Joten jos tuo ei lopu niin saanko soittaa poliisit ja jos saan niin mitä voin sanoa?
Minulla on vain pari asiaa minkä vuoksi yritän tai edes haluan yrittää jaksaa elää, mutta sitten kuin menetän ne?
Äidilläni alkaa työt ja minä jään tänne. Joten ideoita mitä teen koko päivän koska kotona en tosiaan voi olla.
Ja lupaan puhua jollekkin. Muuten kuin – sanoo ettei se ole vikani ja ei se todellisuudessa varmaan olekkaan, mutta kuin isäni syyttää siitä minua. :(
mutta anteeksi että vingun ja valitan tänne mutta muuta paikkaa en keksi ennen kuin koulut alkaa. Sitten toivottavasti uskallan ja saan pyydettyä apua. Mutta te olitte jo iso apu kuin vastasitte =’ )