Mulla on vähän ongelmia. Mää halusin jo aika kauan sitten oman kissan, ja lupasin huolehtia siitä. Kun kissa tuli, alkoi stressaamaan kauheasti, että tapan kissan jollain tavalla. Lisäksi ajattelen että se tuhoaa koko kodin sillä aikaa, kun kukaan ei ole vahtimassa. Ja että öisinkin tekisi niin. Onko se vain alkujännitystä vai jotain muuta? Olen jo itkenyt tämän takia.
Sitten mua jännittää, kun menen syksyllä seiskalle ja pelkään et mut hakataan tai jotain vastaavaa, koska oon hirveen läski. Henkinenkään kiusaaminen ei ole kivaa.
Saisinko apua näihin kahteen juttuun?
Moi,
Toivottavasti kissastressisi on jo helpottanut. Mielestäni on ihan ymmärrettävää pelätä sitä, että kissa tuhoaisi koko kämpän, sillä kaikki ovat varmaan kuulleet kauhutarinoita ko. aiheesta. Omakohtainen kokemukseni on kuitenkin se, että kissat eivät ole pahemmin tuhonnut mitään, mitä nyt pari maljakkoa on pudonnut maahan ja sitä rataa. Kai kissalla on raapimispuu ja tarpeeksi muita aktiviteettejä kun se on yksin? Lisäksi mielestäni on turha pelätä, että tappaisit kissan. Ellet tietenkään roikota sitä ikkunasta(kuten oma pikkusiskoni teki pienempänä, onneksi mitään ei käynyt) tai muuta sellaista vaarallista. Kissat on kuule kovaa tekoa! :-)
Mikäli olet epävarma vielä kissasi hoidosta, suosittelen etsimään netistä tai kirjastosta tietoa ja ohjeita. Ainahan voit myös kysyä kavereilta tai muilta tuttavilta hyviä vinkkejä!
Ikävä kuulla peloistasi. Yläasteelle meno on jännittänyt varmaan kaikkia, ja myös kiusaamisen pelko on yleinen. Muistathan, että jos henkistä tai fyysistä kiusaamista koulun alettua esiintyy, siihen on takuuvarmasti apua saatavilla! Mene juttelemaan luotettavalle aikuiselle; vanhemmalle, opettajalle tai koulukuraattorille. Myös kodin ja koulun ulkopuolelta on saatavilla apua, jos kumpikaan ei tunnu hyvältä ajatukselta. Yksin asian kanssa ei kuitenkaan saa missään nimessä jäädä, kiusaamiseen on saatava loppu!
Hyvää loppulomaa ja onnea sekä menestystä yläasteelle!
No se on luultavasti vain alkujännitysta ku mullaki oli tota koiran kanssa, totuttelet vaan olemaan sen kanssa, ja ei se muutenkaan mitään tee:)
Sit älä turhaan jännitä tota seiskaa koska jos sä et oo semmonen että auot päätäs netis tai käytäväl kaikille jotka on sua vanhempia nii ei ne mitää tee. Mun yks kaveri on kans aika läski (enniiku mitää pahaa tarkota) mut se on saanu olla iha rauhas yläasteel (meen nyt kasille) koska ei se kellekkää uskalla mitään sanoo vastaan, korkeintaa vähä meidä luokkalaisille. Mut mulla sit en oo kovi läski tai mitään mut mä vaan aina v****ilin ja auoin päätäni yhelle mun luokkalaiselle ja aika yleinen siit oli vaa läppää joho seki tukeva poika lähti aina mukaan ni sen sisko sit tule ja pieksi mut siin koko koulun nähen ja ei mitää mä oisin vaa halunnu mennä syömään ni kaiken maailman kivakoulujutut sitä rupes selviteleen. se poikaki sano et ei ny tollast ois tarvinnu ku sano itekki et ei se siit sillee suutu. Se sisko oli mua tyylii pari-kolme vuot vanhempi, pari päivää mä käytäväl kuulin ”Hei ton se kiia hakkas” (nimi muutettu) mut mä kuljin ilosin mielin ihaku mtn ei ois tapahtunu ja sit kaikki unohti mitä tapahtu. nyt me ollaan sen hakkaajan kans facebookis puheväleis ja näin.
Toivottavasti näist oli apua, ja älä jännitä sitä seiskalle menoo ja pysy kavereides kans ni ei varmasti tapahu mitään:)
Onnee myös kissas kans:)))
Hei! Näin että siulla on huolia kissojen kaa. Meillä on kaksi kissaa, joista toinen on mun ja toinen muun perheen. Ehkä vanhempasi voivat auttaa sua kissan kanssa sitten nii itekki opit ja jännitys menee pois. Enkä usko et oot läski. Itse olen laiha mutta toivoisin olevani lihavempi. Sinuna en huolehtisi nyt siitä, vaan huolehdi kissastasi. Rakastan omaa kissaani ja luulen että itsekin omaasi. Mutta sen takia ei tarvitse sentään itkeä, koska niin hullusti ei käy että tapat oman kissasi. Lupaan sen :)