Mun elämä on ollu yhtä kauheutta, pienenä mä vaan totuin pitämään mun pikkuveljestä huolta yöt ku äiti ja isäpuoli oli baarissa. No äkkii sossut puuttu asiaan ja mä muutin isovanhempien työ, ja mun pikkuveli sen isän luo. Sit mä heräsin tosi usein ku puhelin soi, äiti tarvi taas apua meidän ukilta, äiti oli taas yrittäny itsaria.
…ja ei ollu viiminen kerta. Olin joku 11v kun kerran meidä äiti oli ihan sekasin, mentiin taas isovanhempien kanssa ”apuun” ei se paljoo auttanu äiti makas jo ambulanssissa .. ihan sekases tilassa, se ois voinu kuolla.. ja se huus sielt ambulanssista ” MÄ VIHAAN TEITÄ IKUISESTI ” ..Ja niin monesti meijä äiti on ollu hullujehuoneella, mä oon aina pitäny huolta mun äidistä…mä oon ollu sen äiti ja se mun lapsi. siltä musta aina tuntuu. [osa tekstistä poistettu] Pienenä musta silti tuntu et elämä oli paljo parempaa.. paitsi se oli ihan kauheeta.. Ala-asteella, olin syrjitty koska olin niin hiljanen, mul oli tosi huono itsetunto, en uskaltanu puhua, tiesin mitä ne kuiteski ajattelis musta. ja en voinu koskaa alottaa puhtaaltapöydältä.. Sitku tulin yläasteelle mä masennuin ihan kunnolla [osa tekstistä poistettu]. Sit kävin nuorten psykiatrilla mut sit mua rupes ahdistaa en tajunnu niitte kysymyksiä ja ajattelin ettemmä tarvi apua,Mut tosi asia oli se olin ihan hajalla. mulla ei ollu yläasteel alussa paljoonkaa ystäviä, mut sit niit alko tulee ja niit on nyt paljon [osa tekstistä poistettu]. Mun kaveritki melkeen kaikki on masentuneita, joskus must vaa tuntuu ettei tänne ois kannattanu syntyä, tai ees miks synnyin. [osa tekstistä poistettu].
Tämä on Nuortennetin ylläpidon viesti.
Hei,
Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Löytyykö lähipiiristäsi sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton) tai kirjoittaa Lasten ja nuorten nettiin. Halutessasi voit myös kopioida yllä olevan tekstisi ja lähettää sen Lasten ja nuorten netin kirjepalveluun, josta saat aikuisen vastauksen. Tai käy tutustumassa nuortennetin sivuilta http://www.mll.fi/nuortennetti/ löytyviin ”aikuisen apua” – teksteihin.
Moi!
Mulla on aina kotona semmonen tunne, että kukaan ei ymmärrä mua. Äiti ja isä ovat liian määräileviä, kaverit joskus haastaa riitaa niinkuin siskotkin. [osa tekstistä poistettu]
Hei,
viestisi oli lyhyt, mutta sen perusteella, mitä kirjoitit, tarvitsisit aikuisen apua asioiden selvittelyyn. Ajatukset ja teot, joista kerroit, ovat vakavia ja sinun olisi hyvä jutella niistä jollekin. Pystyisitkö vanhemmillesi kertomaan, miten paha olo sinulla on? Tai kirjoittaa heille vaikka kirjeen, jossa kuvaisit tunteitasi ja synkkiä ajatuksiasi? Uskoisin, että vanhemmissasi heräisi huoli ja he ottaisivat asian puheeksi kanssasi.
Voit myös käydä juttelemassa koulusi terkkarin kanssa, jos vanhemmille et halua jutella. Kunhan et yksin pyörittelisi noita synkkiä mietteitä mielessäsi.
Toivon, että saat apua ja/tai olosi alkaisi tuntua paremmalta! Muista, että elämässä on välillä sellaisia aikoja, kun ihmissuhteissa tuntuu olevan kitkaa, kotona ärsyttää vanhempien määräily tai riitely perheenjäsenten kanssa/välillä, mutta se ei tarkoita, etteikö tilanteet voisi muuttua. Elämä ei ole paikallaan pysyvää, eli asiat voivat muuttua ja myös itse kannattaa tehdä kaikkensa niiden viemiseksi parempaan suuntaan. Tsemppiä!!