Eli aloin elokuussa snäppään mun rinnakkaisluokkalaiselle pojalle joka oli mun mielestä tosi söpö ja vaikutti kivalle. Muutaman päivän jälkeen hän itse aloitti keskustelun ja siitä eteenpäin juteltiin varmaan melkein kuukausi kaikesta, koko ajan ja joka päivä. Molemmat aloitti keskustelua ja tuntui ns luonnolliselta ja helpolta jutella hänelle. Koulussa meillä on yhteisiä kavereita nii nähtiin joka päivä välkillä siellä, mutta ei ikinä puhuttu sanaakaan. Kysyin tästä joskus ja hän sanoi että ei uskalla tulla puhuun mulle koulussa, minkä ymmärrän. Enhän mäkään uskaltanut mennä puhuun. No kysyin sit kerran ku juteltiin snäpissä että haluuks se tulla puheluun. Hän sano että ei voi kun ei oo paikkaa missä puhua. Tää sattui jo vähän, koska itse olisin mennyt vaikka ulos puhumaan. Hän kuitenkin sanoi että voi tulevana viikonloppuna kun kysyin uudestaan. Me ei sit ikinä puhuttu ft, mutta juteltiin muuten snäpissä suht normaalisti. No sit tulee se missä kaikki alkoi oikeesti meneen pieleen. Olin yks ilta kaupungilla mun kavereiden kanssa, kun yks mun vähän etäisempi kaveri tuli puhumaan meille jostain pojasta ketä oli pyytänyt myös keskustaan. Poika ei ollut voinut koska oli turnauksessa, ja ajattelin että ei voi olla niin huono tuuri että kyseessä olisi sama ihminen. Kotona mun ihastus sit sano mulle että oli just tullut pelistä kotiin ja sillon mun silmissä vaan sumeni. Kysyin sit et ”hei muuten kysykö _ sua tänään keskustaan” ja no olipa tietenki kysyny. Kaikki alko meneen huonosti ja juteltiin vähemmän, mutta mun mielestä se ei enää alottanut keskustelua. Yks päivä keräsin kaiken rohkeuden mitä vaan löysin ja kysyin että haluuks se nähä joku päivä. Sain vastaukseks että ”ehkä joku päivä mutta nyt on aika paljon kaikkee”. Tuntui siltä että lattia olis vedetty mun jalkojen alta. Kaikki ne asiat mitä olin kertonut, ja mitä olin kuunnellu. Kaikki, ihan kaikki ”työ” uuden ihmissuhteen eteen oli nyt mennyt hukkaan. Hän ei ikinä kysynyt mua mihinkään niinkuin arvasin. Nyt vaan snäpätään mutta ei enää jutella mitään. Oon yrittäny unohtaa mun tunteet, mutta ei ne mihinkään oo menny. Sattuu ihan kauheesti, kun en ikinä saanut tietää syytä miks lopetti mulle puhumisen. Tuo mun etäinen kaveri ei ollut vissiin tosissaan kysynyt mitään ja oli soittanut koska halus tietää mitä oli menny sanoon kun oli juonut. Tuntuu että tiiän mun ihastuksesta liikaa ja se tietää liikaa musta. En kadu mitään, mutta joka ikinen päivä nään hänet koulussa ja en ikinä saanut tietää mitä hän oikeesti ajatteli musta. Mun mielestä oli aika selkee että tykättiin molemmat toisista, mutta ehkä en vaan osannut lukee sen tunteita oikein…
