Moi! Oon 13 v tyttö ja olen huomannut että lähiaikoina olen miettinyt aika paljon kuolemaa. Tämä on pelottavaa koska en voi hallita näitä ajatuksia. Tässä esimerkki: olen autossa moottoritiellä ja minun tekee mieli avata ovi ja turvavyö ja hypätä pois.
Tai tässä toinen: olen kävelemässä sillalla jonka alla menee kovaa autoja tai no vaikka se tammerkosken silta sitten kävelen lähelle reunaa siinä sillalla ja tunnen elämän ja kuoleman rajan mielessäni. Tekisi niin mieli hypätä. Sitten herään ajatuksistani järkyttyneenä siitä mitä oli tapahtua.
Tai on myöhä ilta minulla on valmiiksi paha olla. sitten olen väsynyt enkä saa unta. sitten yhtäkkiä alan itkeä että haluan kuolla, en halua elää. Olen soittamassa kaverilleni mutta kas akku on loppu. en uskalla kertoa vanhemmilleni koska kello on yli kolme varmaan enkä kyllä muutenkaan.
Minua pelottaa nämä ajatukset kun ne tulee vaan yhtäkkiä päähäni. Tiedän etten halua kuolla, haluan elää mutta miksi mieleni laittaa minut ajattelemaan tämmöistä?! Tuntuu myös että on masennus koska olen huomannut itsessäni monta masennuksen oiretta.
En uskalla puhua tästä kellekkään paitsi tänne. Jos kertoisin ystävilleni en olisi varma mitä tapahtuisi, vanhemmille en voisi kuvitellakkaan kertovani, näille koulu psygologi terkkari mitä näitä on en vain pysty.
Hei Tyttönen!
Hienoa, että kirjoitit noista kuoleman ajatuksista ja masennuksen oireista. Teit aivan oikein! Niiden pyörittäminen yksinään omassa päässä voi olla tosi rankkaa ja pelottavaakin. On aivan oikein puhua niistä, sillä silloin niitä voi käsitellä ja niitä voi tutkiskella. Hienoa, ettet jäänyt niiden kanssa yksin.
Kuoleman ajatteleminen on tietyssä kehitysvaiheessa luonnollista, kun ihminen tulee ihan uudella tavalla tietoiseksi siitä, että tulee jossain vaiheessa kuolemaan. Myös esimerkiksi jotkut uutiset tai tapahtumat lähipiirissä voivat laukaista kuoleman ajatukset.
Et selvästi toivo kuolevasi (mikä on ihanaa!), joten kyse voi olla vain kuoleman mahdollisuuden ymmärtämisestä. On myös hyvä tiedostaa, että ajatukset eivät ole tekoja. Mieleemme saattaa tulla erilaisia, myös pelottavia tai noloja ajatuksia, mutta niiden voi vain antaa tulla ja mennä ja ikään kuin tutkailla niitä mielenkiinnolla: ai tuollaisiakin kummallisia ajatuksia mieleni tuottaa!
Jos sen sijaan olet huolissasi itsestäsi tai pelkäät, että ajatukset muuttuvat teoiksi, niistä kannattaa ehdottomasti jutella jollekin ammattilaiselle. Kerroit, että puhuminen näistä asioista tuntuu sinusta hankalalle ja ymmärrän sen kyllä. Koulusi ammattilaisille tällaiset asiat ovat hyvin tuttuja ja he tietävät, kuinka voivat auttaa sinua. Vaikka asiasta puhuminen voi tuntua sinusta oudolle ja pelottavalle, heille se on arkipäiväistä.
Myös noista masennuksen oireista on syytä kertoa jollekin ammattilaiselle, vaikka aluksi ihan vain terkkarille. Hänelle se on tosiaan hyvin tuttu aihe ja hän osaa kysyä sinulta tarkentavia kysymyksiä. Alakulon tunteet nimittäin ovat jossain määrin murrosiässä aivan tavallisia ja miksei myös aikuisiälläkin.
Murrosikään ne kuitenkin kuuluvat ihan luonnollisesti ja sitä on selitetty mm. sillä, että kasvaessaan hiljalleen aikuiseksi ihminen voi surra sitä, kuinka tuttu lapsuus alkaa olla jo takana päin ja tulevaisuus tai kasvaminen voi tuntua pelottavalta tai ainakin vieraalta. Syyt voivat olla myös hormonaalisia ja siksi murrosikään liittyviä. Joka tapauksessa masennusoireet eivät ole mukavia ja niihin on hyvä hakea apua, jotteivat ne hankaloita arkea ja vie elämäniloa.
Niin tai näin, olisi hyvä selvittää, onko syytä huoleen. Oli syy sitten mikä tahansa, näistä kaikista asioista olisi tosi tärkeä puhua. Myös vanhempiesi olisi tärkeää tietää, millaisia ajatuksia sinulla on, sillä olet heille äärettömän tärkeä ja he varmasti toivoisivat, että voisit hyvin ja että he osaisivat tukea sinua tässä tärkeässä elämänvaiheessa mahdollisimman hyvin. Jos puhuminen heille tuntuu vaikealta, niin ehkä terkkari voi puhua heille puolestasi.
Voit harjoitella näistä asioista puhumista myös soittamalla meille numeroon 116 111. Lasten ja nuorten puhelimessa kanssasi juttelee koulutettu vapaaehtoinen eikä soittaminen maksa sinulle mitään. Palvelu on auki joka ikinen päivä. Jos kirjoittaminen tuntuu aluksi helpommalta, chat on auki täällä Nuortennetissä joka ilta klo 17-20. Tärkeintä on, ettet jää yksin, vaan puhut asioista, jotka tuntuvat nyt hankalilta. Olen ihan varma, että kaikki kääntyy vielä hyväksi!
Sinua ajatellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi tyttönen!
Minulla oli vähän sama aikoinaan mutta se oli enemmän pelkoa siitä että onko aikuisuus pelkkää työntekoa ja suorittamista. Pelkäsin sitä niin paljon että elämä tuntui mahdottomalta.
Ei se sitten ollutkaan yhtään sellaista kuin pelkäsin. Nuorena asiat vaan tuntuu erilaiselta: tet-jakso kestää kuin nälkävuosi ja tylsää on, pelkkä juttelu jollekin saattoi jännittää ihan hirveästi ja lisäksi sitä oli varma ettei kukaan voisi tykätä minusta ja etten koskaan seurustelisi. Nämä on niitä nuoruuden huonoja puolia joista ei puhuta: hirveästi tulee uutta asiaa eikä kukaan kerro ettei ne asiat tunnu aikuisena ihan erilaiselta ja paljon helpommalta.
Joka tapauksessa sinun ei tarvitse kaikkea tuota kantaa yksin. Saat apua koulusta, terveydenhuollosta, täältä nuortennetistä jne jos jostain syystä lähipiirissä ei ole ihmistä keneltä pyytää apua.