Hei nimimerkki Tyttö joka pelkää.
Kiitos viestistäsi. Olen iloinen, että rohkenit ottaa yhteyttä ja kertoa vaikeasta tilanteestasi.
Onpa surullista kuulla, että isälläsi on aivosyöpä. Tilanne on varmasti sinulle raskas. Kerroit, että isäsi käytös on myös aggressiivista ja uskon todellakin, että myös tämä asia tekee, että sinä pelkäät omassa kodissasi.
Oman kodin pitäisi aina olla paikka, jossa on hyvä ja turvallinen olo. Johtuuko kuvailemasi isäsi aggressiivinen käytös hänen sairaudestaan vai onko sellaista käytöstä ollut myös aiemmin? Oli syy mikä tahansa, ei asia voi jatkua niin. Sinulla on oikeus olla kuulematta huutoa ja uhkailua omassa kodissasi, eikä sinun kuulu joutua tuntemaan oloasi epämukavaksi isäsi katseen alla. Uskon, että ratkaisuja tähän löytyy varmasti.
Asuuko kodissasi myös joku muu aikuinen esimerkiksi äitisi? Oletkohan jutellut hänen kanssaan, miten voit kotonasi? Huoli isästäsi ja hänen hyvinvoinnistaan on varmasti suuri niin sinulla kuin muillakin lähimmäisilläsi, mutta se ei kuitenkaan poista sitä, että sinulla on myös oikeus voida hyvin ja saada tukea tilanteeseesi. Pystyisitkö sanoittamaan jollekin turvalliselle aikuiselle sen miltä sinusta tuntuu ja mitä koet itse tarvitsevasi tässä tilanteessa? Tietysti myös isäsi olisi hyvä tietää miten hänen käytöksensä vaikuttaa sinuun. Uskon, että yhdessä jonkun lähipiirissäsi olevan aikuisen kanssa löydätte ratkaisun tilanteeseesi ja koti voisi tuntua taas turvallisemmalta.
Olisi myös tärkeää, että pääsisit purkamaan kaikkia tunteita, joka isäsi sairaus sinussa herättää. Paraneminen ja toivon saaminen sekä uudelleen sairastuminen ja ehkä toivon hetkellinen menettäminen voi tuntua hyvinkin raskaalta, ja olisi tärkeää, että pääsisit puhumaan myös näistä asioista. Oletkohan pystynyt myös näistä asioista puhumaan lähipiirissäsi mutta ehkä myös jonkun muun turvallisen aikuisen kanssa? Koulun puolelta asiasta voi keskustella esimerkiksi kuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa. Luuletko, että se voisi olla mahdollista sinulle?
Jos haluat olet myös aina tervetullut olemaan yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) nimettömästi ja kertoa tilanteestasi. Yhdessä päivystäjän kanssa voitte keskustella ja miettiä mahdollisia vaihtoehtoja tilanteeseesi.
Sinä ja sinun hyvinvoinnillasi on väliä, eikä sinun kuulu joutua pelkäämään omassa kodissasi. Toivon, ettet jää yksin tämän asian kanssa. Olit rohkea, kun uskalsit kertoa asiasta tänne, uskon, että apu löytyy läheltä.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
