en tiedä että mitä pitäisi tehdä. kun isä kieltää minulta kaiken eikä anna tehdä mitään. kun minä rupesin tekemään temppuja esim: jojolla tai diapololla niin rupes valittamaan. kun minä olen vartinkin tietokoneella rupeaa valittamaan että pitäs tehä jotain muuta kun vaan istuu tietokoneella.ja kun minä rupesin säästämään johonkin peliin niin isä ei antanut ostaa. jä äidille tämä kaikki olisi käynyt ja isä ei muutenkaan tee minun kanssa mitään. viimeksi pelasin lautapeliä isän kanssa vuosi sitten. tää tuntuu aika pahalta että mitä vois tehdä?
Moi, ikävää kuulla että näin on päässyt käymään. Oletko koittanut keskustella aiheesta isäsi kanssa? Jos et niin voisit ottaa asian esille ja kysyä miksi hän kieltää nämä asiat sinulta, voisit myös kertoa samalla että tämä tuntuu sinusta pahalta. Isäsi ei välttämättä ymmärrä että miltä sinusta tuntuu kun hän kieltää sinulta nämä asiat. Tsemppiä! Kyllä kaikki menee hyvin kun vain otat asian puheeksi! :D
Tiedän mitä tarkoitat. Minulla on samansuuntainen ongelma. Olen ollut pitkään ilman ystäviä. Nyt löysin yhden. No, iskän kuuluisi olla iloinen. Mutta hän sanoo, että koska olen tyttö minun pitää olla kotona auttamassa äitiä eikä vieraiden kanssa. Isäni ei taida ymmärtää, miten tärkeitä kaverit ovat. Hänkin on sellainen joka kiltää kaikenlaista, kuten tietyt ohjelmat( lapsena lastenohjelmat olivat kiellettyjä) ja ihmiset. En ole keksinyt vielä ratkaisua ongelmaan. Voit kokeilla puhua isällesi. Minun kohdallani se ei auta, hän vain käskee panna turvan kiinni eikä kuulema halua kuulla mielipidettäni. Mutta tsemppiä ja koita jaksaa!
Moikka,
tosi ikävää kuulla, että et tule toimeen isäsi kanssa. Mielestäni jokaisella tulisi olla isä joka rakastaa lastaan ja huolehtii tästä. Tilanteesi on siis todella inhottava.
Tässä kohtaa suosittelisin sinulle kahta vaihtoehtoa:
Joko otat asian isäsi kanssa puheeksi ja kysyt häneltä miksi hän suuttuu ja huutaa sinulle niin paljon. Sekä kerrot, ettei huuto ja kännissä tapahtuva ”kutitus” ole mielestäsi mukavaa, vaan se loukkaa tunteitasi.
Jos tuo kuulostaa liian vaikealta voisit mennä koulussa kertomaan asiasta esimerkiksi koulun terveydenhoitajalle, psykologille tai kuraattorille. He osaavat auttaa sinua eteenpäin ja kaikki saadaan kyllä järjestymään.
Muista, ettei sinussa ole mitään vikaa, vaikka isäsi huutaakin sinulle :)
Rauhallista kevään odotusta!
T: Kia
mä en tiiä mitä oikeen pitäis tehä koska mun isällä ei oo rahaa ees koittaa ostaa mun rakkautta. se on hyytynyt jo monta vuottasit. jos mä olisin sä ni kertoisin kuraattorilla sit psykologille paitti jos sua sattuu ni sit terkkarille ekana. jos käsitin oikein sä et rakasta isääsi joten sen ei pitäis olla vaikeeta puhua esim kuraattorille. mutta kun se on vakavaa ni se on vaikeaa todella. mutta älä ajattele sitä niin vakavana et kuolisit siihen nouset jaloillesi ja käyt kuraattorilla. sopiiko sulle??
Tuttu tunne. Olen ollut samassa tilanteessa 16vuotta (nyt olen 17v). Iskä haukku mua aina sairaaks, hulluks, tyhmäks. Jos en tiennyt maitopurkin hintaa tarkalleen, ”sun on parempi olla hiljaa ku et tiedä mistää mitää”. Tilanne paheni hetkellisesti, kun vanhempani erosivat kaksi vuotta sitten. Oikeastaan olin vain onnellinen, koska en ole vuosiin ajatellut häntä isäksi. Tilanne muuttui vasta, kun kohta vuosi sitten aloin seurustelemaan ja muutama kuukausi sitten muutin poikaystäväni kanssa yhteen. Nykyään isäni on minulle tosi läheinen, pyytää meitä kylään yms. Mutta pointtina oli se, että teidän välillä taitaa olla sama kuin meillä. Iskä ei osannu suhtautua muhun, koska mulla on kaks pikkuveljeä, ja sen oma isä on aina ollu tosi välinpitämätön omia lapsiaan, eli iskää kohtaan. Isäsi ei osaa suhtautua suhun, koska oot murrosikänen ja se huomaa, että sullaki on oma tahto, eikä se voi enää niinkää päättää asioita sun puolesta. Anna sille omaa aikaa ja näytä, et se on sulle tärkee. Muista, että se on kuitenki sun ainoa isä.
Munkin isä kohtelee Mua ja myöskin veljeeni ja äitiäni aika epäoikeudenmukasesti. Jos oon suihkussa liian pitkään, se tulee hakkaan ovea ja raivoon, jos on sotkusta, se raivoo, vaikka se ei koskaan ite siivoo. Välillä musta tuntuu, että se haluaa vaan keksiä jonkun syyn minkä takia se vois purkaa kaiken vihansa meihin muihin. Joskus se on vähän väkivaltanenkin ja se saattaa sotkea mun huoneen, heitellä tavaroita ympäriinsä ja silleen. Ja kaikki tää johtuu sen työstä, kun sen työ on ihan hirveen stressaavaa ja uskon sen, mutta miks kaikki viha pitää purkaa perheeseen? Välillä mietin onko se sairas tai jotain, ja pahimpina aikoina kotona on tosi ahdistavaa olla.
Isäsi tulisi mennä aikuisena ihmisenä itse hankkimaan apua itselleen, sillä tuollaset vihakohtaukset ei ole normaaleja jos ne toistuu päivittäin ja ne varmasti jäävät kummittelemaan teijjän välille.. Tiedän tämän omasta kokemuksesta, isä juopotteli ja juopottelee vieläkin todella rankasti viikonloppuisin ja koko perhe sai aina kärsiä siitä.. kavereita ei kehdannut pyytää kylän eikä koti tuntunut enää turvalliselta.. Toivoisin että voisit yrittää jutella äitisi kanssa vielä kerran kunnolla, itke jos itkettää ehkä äitisi sitten tajuaa että kuinka hemmetin paha mieli sinulla oikeasti on ja että et voi lapsena itse selvitä kaikesta.. Et ole isäsi hoitaja muista tämä <3 olet veilä kuitenkin lapsi ja hän on se jonka tulisi olla sinun turva ja aikuinen vastuunkantaja.. Ole vahva ja jos tuntuu silt että et yksin kertaisesti enää voi olla hiljaa niin älä epäröi puhua kouluterveydenhoitajalla, vaikka tiedän että se tuntuu ehkä tosi typerältä ja oudolta puhua vieraalle ihmiselle, mutta älä ajattele että kyll se tästä, vaan hae tukea itsellesi muualta jos isäsi ei tosiaan tajua miten loukkaa sinua ja kuinka yksinäinen olet. Tsemppiä sulle! olen taistellut itse isäsuhteeni kanssa koko 17 vuoden mittaisen elämäni ajan.. Eikä hän vieläkään ole myöntänyt selvästä päästä rakastavansa minua, mutta ehkä joku päivä vielä.. Älä jää yksin tämän asian kanssa, ja muista et ole isäsi hoitaja tai parantaja siin on liikaa vastuuta meille lapsille.. :)
äiti ja isä on jo 2 kertaa mun kuullen huutanu siitä kuinka se aikoo erota ja isällä on myös stressaava työ. Ystävilleni ja muille vieraille (paitsi perhe) hän esittää kilttiä ja kuulin kun äiti huusi isälle : ”Helvetin narsisti!”. tiiän mikä se on mutta en oikeen osaa erottaa onko isä sellainen tai ei. Isä on aina välillä kiva ja sillee oon yrittäny ottaa siitä etäisyyttä mutta aina vaan jotenkin mun muurit kaatuu… Otaa päähän toi käytös…
Mulla on sama juttu. Mun isä on aina mulle ilkee, et haukkuu et oon läski yms. Välillä en ota mitää paineita sen sanomisist, et meen vaa I don’t care meiningil, mut välillä sitte taas en voi mennä sillee. Aina ku mun isä on juonnu -> eli siis melkei joka vklp, nii mulle se on iha kiltti, mut sit välillä se ottaa myös sillee et kutittaa tai halaa tai mitää nii se on tosi kovakouranen. Muhun sattuu pitkäänki sen jälkee,m jos se on esim. halannu, kun se puristaa nii kovaa itteesä vasten. Mut se aina sanoo et: Kyllä minä sinua rakastan, vaikka välillä oonki tämmönen.
se sanoo mulle ihan samallla tavalla
Tosi kamalaa:( Mä ainaki kertoisin kuraattoril, jos oisin sä. Tai sitten ota isäs puhutteluu. En vois elää tuollases ympäristöss :( Onnea sulle <3
T: Sofja
Mun mielestä sun isä teki julmasti. Mä ymmärrän kyllä hänen kantansa asiaan, että hänestä sä et näytä viihtyvän hänen seurassaan. Mutta mä ymmärrän sun kantasi tosi hyvin. Tietysti sä oot erkaantunu isästäs. Sehän tavallaan hylkäs sut. Mut se teki väärin kun sano et voit jättää tulematta. Sun kannattais mennä hänen luokseen ja alkaa pikkuhiljaa korjaamaan suhdettas häneen. En osaa muuta neuvoa antaa.
Iskää nään ehkä kerran vuodessa, jollon silloinkin vain noin puolituntia, muuten hän ei soita minulle, yleensä ei ehdi silloin kun minä hänelle soitan jutella. Suoraan sanottuna perseestä.
Joo, toi on kyllä aika perseestä suoraan sanottuna. Ei sitä voi paremmin sanoiksi pukea. Ehkä sun kannattais yrittää soitella enemmän, jos se ymmärtäis et sä haluut jutella. Vai soitatko sä melko usein?