Joo tota mun isäpuoli (äidin miesystävä) on ihan kiva ja silleen, mut oon huomannu et sil on vähä ”lapsellisia” tapoja. Se aina tykkää syyttää muita sen ongelmista, ja varsinkin mä oon yleensä sen mielestä syyllinen sen omiin ongelmiin.
Esim. kerran se rikko meidän pakastimen silleen et se ovi ei enää pysyny kiinni joten kaikki pakasteet suli ja meni pilalle. Mun äiti ei ollu kotona silloin, joten se ei ollu todistamassa mitä tapahtu. Mun isäpuoli sit kerto sille et mä olin rikkonut sen pakastimen, ja vaikka oon yrittäny kertoo mun äitille et en rikkonut sitä, niin se ei usko mua.
Sit mun isäpuoli myös välillä huomauttelee mun syömisestä että ”syön muka liikaa” vaik syön paljon vähemmän kuin se ite. Varsinkin jos meil sattuu olee pakastimessa jäätelöö ja oon syönyt sitä, niin se aina suuttuu ettei se saanu yhtään vaikka sil on diabetes niin sen ei ees pitäis syyä jäätelöö.
Se myös suuttuu jos kukaan muu kattoo meiän telkkarista mitään, ja on tosi omistushaluinen siitä vaikka se telkkari on mun äidin. Aina kun se tulee kotiin töistä niin jos katot sillä hetkellä telkkaria niin sun pitää mennä muualle, koska se haluu telkkarin vapaaksi VÄLITTÖMÄSTI kun se tulee kotiin, eikä välitä vaikka sul olis joku leffa tai sarjan jakso kesken.
Sit myös se usein käyttäytyy kuin et mä en saisi muka tuoda kavereita kotiin, vaikka se muutti meille joten mä oon asunu siinä talossa kauemmin ja tiedän et mun äitin mielestä saan tuoda kavereita millon haluun. Ja jos oon vielä saanut mun äidiltä luvan kavereiden tuomiseen, ja mun isäpuoli on kotona, niin se on tosi ilkee niille ja jos me ollaan mun huoneessa puhumassa jostakin niin se huutaa olkkarista että ”OLKAA NYT JO HILJAA!”
Siksi mun kaverit ei enää tykkää tulla meille. Mun isäpuoli on välillä ihan kiva ja normaali, mut sit sille tulee joku yhtäkkinen persoonan muutos ja siit tulee tollanen mitä oon kuvaillu.
En oikeen tiedä mitä tehdä, kun mun äiti on jo ollut sen kanssa lähes 7 vuotta yhdessä ja näyttää siltä ettei ne eroo ainakaan lähiaikoina. Mua ärsyttää se ettei mun äiti usko mua kun oon yrittänyt kertoo noista mun isäpuolen ”ongelmista”.
Hei!
Uskon, että isäpuolesi käytös harmittaa – se tosiaan kuulostaa kovin epäreilulta. Hyvä, että olet yrittänyt puhua asiasta äidillesi, mutta harmi, ettei hän ole uskonut sinua eikä tilanteeseen ole tullut muutosta.
Harmittaa myös tuo, etteivät ystäväsi halua enää tulla teille isäpuolesi käytöksen vuoksi. Toivottavasti voitte puhua asiasta avoimesti ystäviesi kanssa – eihän ole sinun syysi, miten isäpuolesi käyttäytyy.
Hyvä, että olet aina yrittänyt pitää puolesi. Tee niin jatkossakin ja kerro aina oma näkemyksesi asiasta. Jos tällaisia tilanteita tulee lisää eikä äidille kertominen auta, voisit ehkä kirjoittaa hänelle asiasta? Kirjoitettu sana on aina puhuttua painavampaa. Silloin hän tietää, että et sano asioita vain vihastuksissasi, vaan olet oikeasti pohtinut asiaa ja se on sinulle tärkeä. Kun hän lukee viestisi, hänelläkin on enemmän aikaa miettiä sanomaasi.
Toinen, mitä ehkä voisi kokeilla, on asioista sopiminen etukäteen – joskin kaikkeen, kuten tavaroiden äkkinäiseen rikkoutumiseen se ei auta. Mietin kuitenkin tuota kavereiden kutsumista teille. Voisiko siitä jutella etukäteen? Kysyä äitisi kuullen, että sopiiko kaikille, että kaverisi tulevat esim. kuluvalla tai ensi viikolla joku ilta? Ja että juttelette silloin aivan normaalilla äänenvoimakkuudella ja siihen pitää sitten kaikkien sopeutua tai jos se häiritsee kovasti, niin voi mennä vaikka sillä aikaa asioille.
Samoin telkkarin katselu. On tosiaan väärin, että yksi saa päättää, kuka telkkaria katsoo. Voisiko tästäkin sopia etukäteen? Vaikka esim. että jokaisella on illassa pari tuntia aikaa katsoa telkkaria?
Kannustan kaikessa avoimuuteen. Sinulla on oikeus kertoa, jos koet epäoikeudenmukaisuutta ja sanoa sekä äidillesi että suoraa isäpuolellesi, että sinua ihmetyttää isäpuolesi eri puolet. Ihminenhän voi olla joskus väsynyt, stressaantunut tai vihainen jostain, mutta sitä ei saisi purkaa sivullisiin tai ainakin pitäisi osata pyytää käyttäytymistään jälkeen päin anteeksi.
Toivon, että tilanne kotona rauhoittuu pian niin, että sinun on hyvä olla siellä ja tuoda sinne myös ystäviäsi.
Jos haluat, voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen, jos haluat jutella tästä tai mistä tahansa muusta asiasta. Meillä on myös chat ja kirjepalvelu ja kaikki palvelumme ovat täysin maksuttomia eivätkä näy esimerkiksi puheluerittelyssä.
Kaikkea hyvää sinulle!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä