Itken siis joka päivä välillä en ees tiedä miks. Ja joskus mä vaan yhtäkkiä alan tärisemään ihan kun mul ois kylmä mutku EI OO. Menetin yhen mulle tosi tärkeän kissan ehkä vuosi sitten sekin itkettää vielä. Se ei ollu siis mun kissa vaa se oli mun mummon ja ukin naapurin kissa, se oli mun kanssa aina kesät kun olin mummolassa se varmaan kuuli kun meidän auto tuli sinne ja tuli aina moikkaamaan❤️😭. Se oli niin tärkee.
Hei!
Olen tosi pahoillani, että olet päivittäin noin itkuinen. Sen täytyy olla tosi kurjaa. Olen myös tosi pahoillani sinulle tärkeän kissan kuoleman johdosta. Lemmikkieläimet voivat olla meille tosi tärkeitä: he ilahtuvat aina nähdessään meidät eivätkä arvostele tai kohtele meitä epäreilusti. Ne voivat tuoda tosi paljon lohtua ja hyvää mieltä. En siis yhtään ihmettele, että suret tuon sinulle tärkeäksi tulleen kissan poismenoa.
Oletko kertonut perheellesi, että ikävöit tuota kissaa? Luulen, että hekin ovat menettäneet elämässään heille tärkeitä eläimiä tai ihmisiä ja tietävät, mitä kaipaus ja suru ovat. Ne tulevat valitettavasti meille kaikille tutuiksi tunteiksi jossain kohtaa elämäämme.
Jos heille on vaikea puhua, ehkä tiedät jonkun toisen, joka ymmärtää lemmikkien tärkeyden ja näin ollen myös sinun surusi? Ehkä mummo tai ukki? Myös me täällä Lasten ja nuorten puhelimessa ja chatissä kuuntelemme mielellämme sinua. Olisi mukavaa kuulla lisää tuosta mummolan naapurin kissasta.
Jos itkuisuus ja tärinä eivät lopu, vaikka pääsisitkin puhumaan tuosta kissan menetyksestä, niin siitä olisi hyvä kertoa jollekin. Jokapäiväinen itku ja tärinä eivät varmastikaan ole mukavia juttuja. Millaiset välit sinulla on vanhempiesi kanssa – voisitko kertoa niistä heille? Myös koulun henkilökunta on sinua varten eli voit niin halutessasi kertoa niistä myös esimerkiksi terkkarille tai kuraattorille. He osaavat auttaa sinua niin, että itkun tilalle tulisi naurua ja hyvää mieltä. Eikö se kuulostaisikin hyvälle?
Sureminen on tärkeää eikä siinä ole mitään pahaa. Mutta kuulostaa siltä, että se olisi ehkä hyvä jakaa jonkun kanssa. Olisi tärkeää, että läheisesi tietäisivät, mitä sinulle kuuluu ja miten voit.
Lämpimin ajatuksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi!
Ollaan jo muualla vähän juteltu mutta asia on hanskassa. Olet onneksi hyvä kuvaamaan noita tunnetiloja.
Sinulla on vahvat tunteet ja olet vieläpä iässä milloin tunteista tulee muutenkin epävakaata. Se voi oikeasti olla aika raskas yhdistelmä. Tunnen kuitenkin paljon ihmisiä jotka ovat samanlaisia ja olen omin silmin nähnyt monta kertaa miten se ajan kanssa vakiintuu. Siitä jää myös melkein aina taito aistia esim taidetta vahvemmin kuin muut. Nämä ovat siis asioita jotka alkavat ikävinä mustina hiilipaloina elämässä mutta ajan kanssa niistä ja sinusta hioituu timantti!
Miten sinulla on olleet asiat kotona? Lähinnä minua kiinnostaa että ollaanko siellä kiinnostuneita voinnistasi ja siitä että joskus sinulla on niin kurja olo että täriset ja itket? Minusta vähän tuntuu että joku kohta elämässä, ei välttämättä koti, ei ole ihan huomannut että sinun olisi hyvä nojautua hetkeksi jonkun olkapäähän?
moi mua harmittaa joka päivä asun sijais perheessä ja nyt on ollu tosi rankkaa. itken koko ajan ja
mua pelottaa että mut hylätään.joskus mä hermostun ja mulla menee vähän yli tuntuu että kukaan ei rakasta mua
Hei!
Olen tosi pahoillani, jos sinusta tuntuu siltä, ettei kukaan rakasta sinua. Sen täytyy olla tosi raskas ajatus, samoin kuin pelko siitä, että sinut hylätään.
Perheen ulkopuolelle sijoittamiselle on aina painavat syyt ja on katsottu, että se on nyt sinun parhaaksesi. Oletko samaa mieltä? Vaikka muuttaminen pois oman perheen luota on varmasti tosi rankkaa, niin onko sinun hyvä olla uudessa kodissasi? Pidetäänkö sinusta siellä hyvää huolta ja saatko näyttää kaikkia tunteita? Ei ole yhtään ihme, että välillä menee yli – joskus tunteet eivät mahdu sisäämme, vaan ne tursuavat yli äyräiden ja se on ihan ok. On hyvä, ettet patoa niitä sisääsi. Uskon, että sijaisperheessäsi tiedetään, että tilanne on sinulle tosi rankka.
Toivon, että pystyt puhumaan perheessäsi siitä, mitä mielessäsi liikkuu: Mitä pohdit, mitä suret, mitä pelkäät ja mitä toivot. Aikuiset ympärilläsi toivovat sinulle pelkkää hyvää ja varmasti haluaisivat, että kertoisit heille, kuinka voit ja mikä tekisi olosi siellä kotoisaksi.
Onko sinulla oman sosiaalityöntekijäsi yhteystiedot? Hän hoitaa virkansa puolesta sinun asioitasi ja hänelle voit kertoa, jos sijaisperheessä on jotain pielessä – jotain sellaista, mitä sinun on vaikea kertoa sijaisvanhemmillesi. Oma sosiaalityöntekijäsi tehtäviin kuuluu huolehtia, että sinulla on kaikki hyvin.
Tiedätkö, me olemme täällä seuranasi joka päivä, jos tunnet joskus itsesi yksinäiseksi ja haluat lohdutusta tai seuraa. Kuuntelemme mielellämme, mitä sinulle kuuluu. Meille voi soittaa ilmaiseksi numeroon 116 111 ja vastaamme ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20. Kaikki päivystäjämme on tosi mukavia ja heille voi puhua täysin nimettömästi ja luottamuksella. Soittaa voi niin usein kuin haluaa ja jutella kerralla niin pitkään kuin hyvältä tuntuu.
Toivottavasti elämääsi kuuluu myös mukavia asioita: ystäviä, lemmikkejä, harrastuksia tai ehkäpä kiva, oma huone?
Toivon myös, ettet jää yksin näiden kurjien asioiden kanssa, vaan pystyt puhumaan niistä perheessäsi tai vaikka jollekin aikuiselle koulussa. On tärkeää, että voit hyvin!
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei Panda taas kerran😅
Kiitos tosi paljon. Kotona vetäydyn yleensä omaan huoneeseen, ja jos mun vanhemmat valittaa mun omasta huoneesta, vaikka yritän pitää siitä huolta. Se tuntuu tosi pahalta ja tietysti siinäkin nousee kyyneleet silmiin. Aina kun ne valittaa mulle kyyneleet tulee silmiin.
Moikka
Nyt oli pakko tulla kertoo et toi on siis ihan normaali paniikki kohtaus eli ei mitään vakavaa ja ne paniikki
kohtaukset loppuu ajan kanssa. Mulla itellä oli viime vuonna aika paljon paniikki kohtauksia mutta niihin autto se että puhuin mun vanhemmille ja niihin autto myös se että en miettiny sitä että saan sen kohtauksen taas vaan mietin sillon jotain hauskaa tai jotai mistä tulin parempi olo. Mulla tulee siis vieläkin välillä paniikki kohtauksia mutta ne ei oo enää nii pahoja. Ite otan yleensä jos mulle tulee paniikki kohtaus ni propraalia en tiiä kirjotetaanko se noin mut siis se on semmonen ”lääke” tai niinku se rauhottaa kai sydämmen sykettä tai jotain sinne päin:)))
Hei 010 tyttö.
Olin juuri tulossa kirjoittamaan aiheesta tänne nuortennettii. Ja kysymään apua. Koska juuri eilen löysin lisä tietoa ja kuulin paniikkihäiriöstä ja ahdistushäiriöstä. Mä murruin ihan täysin kun huomasin et oon oikeesti ”kipee”
Hei!
Hienoa, että olet etsinyt tietoa asiasta. Joskus auttaa, että asioilla on nimi – silloin niistä on helpompi puhua ja niihin voi hakea apua.
Onneksi mielen pulmiin on olemassa helpotusta ihan samalla tavalla kuin fyysisiinkin vaivoihin. Voi oppia tapoja tunnistamaan oireita, lievittämään niitä omin konstein ja tulla toimeen niiden kanssa. Lisäksi voi saada helpotusta lääkkeellisesti, jos katsotaan, että siitä olisi apua. Ja mikä tärkeintä, niistä voi jutella ammattilaisen kanssa, mikä auttaa monella tavalla: opit ymmärtämään, mistä oireesi ehkä johtuvat, mitkä asiat niitä laukaisevat ja mitkä asiat niitä helpottavat. Jos niille on olemassa jokin selkeä syy, siihen voidaan vaikuttaa ja sitä kautta olo alkaa helpottumaan.
Kun saat apua ja hyvää hoitoa, alat voimaan taas paremmin eivätkä nuo oireet enää hankaloita elämääsi, vaan voivat tuoda paljonkin ymmärrystä sekä itseäsi että muita vastaavassa tilanteessa olevia kohtaan.
Nyt olisikin siis tosi tärkeää kertoa noista asioista jollekin aikuiselle. Millaiset välit sinulla on vanhempiisi, voisitko kertoa heille? He ehkä tietävät, mistä kotipaikkakunnallanne saa näihin asioihin apua. Toinen vaihtoehto on käydä terkkarin juttusilla. Hän kyllä tietää, mitä seuraavaksi pitää tehdä, jotta saat apua.
Jos haluat jutella asiasta tai pyytää vielä lisävinkkiä avunhakemiseen, niin täällä me olemme! Tarkemmat tiedot palveluistamme löytyvätkin tuolta ylempää.
Tsemppiä paljon! Asiat kyllä helpottuvat, kun saat apua!
Lämpimin ajatuksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä