oon 15-vuotias ja oon aina ollu se joka lohduttaa kaikkia ja joka kuuntelee, se ns. ’vahva’. Yhtäkkiä mua vaan on alkanut itkettää melkein kaikki. Ihan pienetkin asiat saa mut itkuiseks, ihan minimaaliset pettymykset saa kyyneleet silmiin. Tää on jotenkin tosi outoo ja kiusallista koska en oo tottunu näyttää kauheesti näitä niinku negatiivisempia tunteita julkisesti. Mitä voin tehä??
Sama rooli mullakin on ollut, kaikki ns. luottaa siihen että sillä ”vahvalla auttajalla” on jotain hyvää sanottavaa tilanteeseen kuin tilanteeseen ja jos itse sitten itkee tai suuttuu niin joissakin kaveripiireissä sitä voidaan jopa kauhistella sanoin ”luulin että toi on aina semmonen ilonen auttaja”.
Totuus on, että negatiiviset tunteet ei tee heikoksi eikä vahvaksi ihan itsestään. Negatiivisia tunteita tulee meille kaikille, yrittipä olla kuinka vahva tahansa. Suru, ahdistus, jopa pelko ja itku itsessään, ne kuuluu myöskin elämään. Niissä ei ole yhtikäs mitään hävettävää ja vaikka tiedän että se välillä tuntuu ihan kauhealta, se kyllä menee ohi ennemmin tai myöhemmin.
Ootko vähän niinkun laittanut joskus toisten tarpeet omiesi edelle? Auttanut ihmisiä silloin kun sä et välttämättä olis yhtään jaksanu tai halunnut? Mm. ihan pelkkä uupuminen voi myös aiheuttaa tommosta itkuista oloa, sen mä sain kokea kantapään kautta kun laitoin erään kaverini olon ja tarpeet omieni edelle, lopulta melkein elin hänen elämäänsä kun eläydyin ja kuuntelin hänen asioitaan niin paljon enkä sallinut itselleni taukoja tai ”vapaapäiviä”.
Entä onko sulle käynyt jotain muuta järkyttävää tai surullista ym? Tunteet välillä patoutuu ihmisen sisälle ja sillon kun vähiten odottaa niin ne lähtee purkautumaan ”hyökyaallon tavalla” ulos, joillakin just itkuna tai toisilla jopa pääkipuna tai ahdistuskohtauksina.
Siksi jos tästä voisi olla kyse, kannattaa kertoa asioista jollekin läheiselle koska tunteiden käsittely ja puhuminen auttaa aina!
Jos koet ettei tämmösestä voi olla kyse (kannattaa silti jutella vaikka psykologin tai vanhempien kanssa siitä), niin ihan semmosetkin asiat kun ikä voi vaikuttaa siihen, olo voi olla niin herkkä että pikkujuttukin voi alkaa itkettämään tai ahdistamaan eikä siinä ole mitään hävettävää. Paras tapa toimia on puhua ja kertoa tällöinkin läheiselle ja todeta itselleen että ”oon tämmöisessä iässä, mua itkettää välillä, nyt let’s move on).
Jos alkaa itkettää pienestä syystä niin sano itelles että ei ole mitään hätää, et kuole siihen isompaan pettymykseenkään (vaikka tiedän että se joskus saattaa tuntua muuten ihan kauhealta, mutta ei, maa ei niele sua tai hyökkää sun päälle) niin hengitä rauhassa ja puhu vaikka jollekin, se auttaa :)
Mutta muista että itkeminen ei ole sitä että on heikko, jos oikeasti uskaltaa itkeä niin se kertoo vahvuudesta! Monet pidättelee tunteitaan miettien mitä muut siitä ajattelee ja onko nyt näin tyhmää jos itken. Kuulostaako se vahvalta? Se kuulostaa minun korvaani pelokkaalta joka miettii liikaa toisten mielipiteitä ja näin jopa sivuuttaa omat mielipiteensä ja tunteensa.
Mee vaikka omaan huoneeseen ja itke jos itkettää, yleensä siitä tulee parempi olo ja se on ihan kehon oma tapa päästellä höyryjä :)
Olet ihana ja arvokas, siunausta ja tsemppiä sulle! :)
(Muista että ”mikä ei tapa, se vahvistaa!”)
Ite oon 12v ja kamppailen samojen asioiden kanssa. Asiaan vaikuttaa mulla ainaski se ku mmun pappa kuoli melko vasta, ja olin sen 10h sairaalassa kattomassa sitä. Et en osaa oikein auttaa
Jos sä olet ollut se joka lohduttaa, ole välillä se jota lohdutetaan. Sun tarvii saada näistä sun ystävistä (oletan että ne on sun ystäviä) jotain takaisinkin, et voi aina olla se, johon tukeudutaan. Näin siinä nimenomaan sitten lopulta käy -> keräät muiden huonoo oloo sisälles, ja lopulta sulla on huono olo. Kokeile avata tunteitasi vähän kerrallaan, lopulta pystyt näyttään ne kokonaan. Vähän kerrallaan voi olla vaikka niin, että aloitat yksinkertaisesti kertomalla että on huono päivä, ja sitten voit ehkä sanoa, että itkettää, sitten voit jopa itkeä. Jos toi on liian nopeasti etenemistä, voit tehdä sen hitaammin, kunhan teet.
Moikka.
Et kertonut tai en saanut selvää mutta minkä laisissa tilanteissa alat itkemään? Liittyykö asia sinuun vai kavereihisi/perheeseesi?
Mulla olis pari neuvoa miten ainakin voisit välttää itkun tuloa.
1. Etsi heti jotain positiivista asiasta jota suret tai harmittelet.
2. Koita päästä surustasi nopeasti yli, kuten aloitat vaikka puhelintä räplää.
3. Älä turhaan sure pienistä pettymyksistä niitä on maailma täynnä. (Mukamas mä paraski puhuja) :D
4. Tärkeintä on muistaa että itkeminen on normaalia ja sitä ei tarvitse hävetä! Et olisi normaali jos et koskaan itkisi!
Voimia sinulle ja toivottavasti noi temput toimii :) !!
Mä oon nyt 12v ja mul on ihan sama juttu. Alan itkee ihan pienestäkin asiasta. En voi niinku tehdä sille mitään.
Mua itkettää ja en tiiä miten päästä yli
Hei Hunnulq,
Kiitos viestistäsi!
Itkeminen on todella luonnollista ja ihmiset voivat itkeä monista asioista. On myös hyvä antaa itkun tulla silloin, kun itkettää. Itkemisessä ei ole mitään pahaa tai väärää.
Joskus oloa voi helpottaa esimerkiksi se, että juttelee jollekin läheiselle ihmisille. Onko sinun elämässäsi sellaista turvallista ja luotettavaa aikuista, kenen kanssa voisit jakaa surut ja ilot?
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi!
Mulla on pieni ongelma joka tuntuu isolta. Pelkään sitä mitä muut ajattelevat jos alan itkemään vaikka kesken kouluruokailun. Mulla on alkanu sosiaalisissa tilanteissa joissain yleensä uusissa pelottamaan se että alan itkemään. En kuitenkaan melkeen ikinä ole alkanut itkemään kun olen pelännyt sitä, mutta yleensä siihen itkun pelkoon ei oo mitään syytä.
Haluaisin sen pois, että en pelkäisi.
Hei nimimerkki ”Moi”,
Kiitos viestistäsi! Hienoa, että päätit kirjoittaa pelostasi tänne Nuortennetin keskustelupalstalle.
Itkemisessä ei ole mitään pahaa tai hävettävää, mutta ymmärrän, että ajatus itkemisestä muiden ihmisten edessä tuntuu pelottavalta. Ihmiset reagoivat eri tavoin eri tilanteissa ja joillakin reaktio voi olla itkeminen esimerkiksi jännittävässä paikassa. On myös normaalia, että sosiaaliset tilanteet, varsinkin uudet sellaiset, voivat jännittää kovasti.
Hienoa, että kirjoitat, että haluaisit pelon pois – se on itseasiassa jo rohkeaa, että kirjoitat siitä. Itkeminen ei ole heikkouden merkki, vaan näen sen rohkeutena, jos uskaltaa itkeä ihmisten edessä.
Onko sinulla ollut tilanteita, missä olet itkenyt muiden edessä? Jos on, niin mitä niissä tilanteissa on tapahtunut ja miten muut ovat reagoineet? Voisitko ajatella, että voisit tällaisessa tapauksessa mainita ääneen jollekin lähellä olevalle ihmiselle, miksi sinua itkettää? Joskus se voi jo hieman helpottaa omaa oloa, kun sanoo ääneen, että esimerkiksi jännittää uutta tilannetta.
Jos haluat anonyymisti purkaa ajatuksiasi ihan mistä aiheesta tahansa, meillä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä