Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Tunnen itseni jollain tavoin masentuneeksi. Itken paljon, ja melkein joka asiasta. Minua vaivaa voimakas epäonnistumisen pelko. Koska olen hyvä koulussa, minulle on asetettu tietynlaisia paineita esim. siitä, että aina täytyy menestyä kokeissa, esitelmissä yms. Joskus koen itseni lihavaksi, vaikka olen normaalipainoinen. En ole koskaan mielestäni tarpeeksi hyvä ja riittävä, ja minulla on liikaa vaatimuksia itseäni kohtaan. Tunnen itseni toivottomaksi, mitä teen?
Moikka!
Olen ollut itse joskus samassa tilanteessa, joten ymmärrän hyvin, miltä nyt tuntuu.
Jokanen on hyvä just tällasena ja niin myös sinäkin. Aina ei tarvitse olla kaikessa täydellinen ja täydellistä ihmistä ei olekaan. Anna itsellesi anteeksi, jos et yllä kaikkiin tavoitteisiisi. Koeta ottaa rennosti.
Tiedät itsekin olevasi normaalipainoinen, joten mitään hätää ei ole. Kannattaa myös miettiä muita asioita, jotka ovat tärkeämpiä kuin ulkonäkö. Jokaisella on ihania piirteitä, jotka ovat painoa tärkeämpiä. Jokainen on ainutlaatuinen.
Nauti siitä, mitä sinulla on ja mieti positiivisia asioita itsessäsi.
Mukavaa ja rentouttavaa lomaa! :)
Äh täältä tulee vertaistukea!
Mäkin olen ja olen ollut tosi hyvä ja hyvä kouluaineissa, yleisesti hyvä kaikissa niissä ja mullekin on asetettu jopa tietämättään paineita niistä numeroista.
Yhessä vaiheessa jopa kasi puol oli jo huonon rajoilla mutta yläasteen ja kotikouluun siirtymisen takia ne numerot on vähän tippunut, joten osaan nyt olla tyytyväinen jopa kasistakin :-)
Jos nyt saisin sanoa sen mitä oon oppinut elämässäni mm. koenumeroista, nuoremmalle itselleni, sanoisin sen.
Ne numerot ei määritä sua, vaikka sun keskiarvo ei olisi edes seiskaa, sulla on silti mahdollisuus hyvään elämään eikä se tarkota että olisit jotenkin vajavainen tai tyhmä ja täysin epäkelpo!
Vaikka on hienoa jos oot hyvä koulussa (silloin siihen kannattaa tietty panostaa mutta panostakaa silti vaikkette olisi kympin oppilaita, muistakaa aina yrittää!!) niin tärkeintä on kuitenkin että otat sen tosissasi, opettelet ne asiat kunnolla ja yrität kaikkesi!
Sun vanhempasi, ystäväsi ja muut läheisesi rakastaa sua kyllä, koenumeroista ja -menestyksestä huolimatta.
Ehdotan siis että istut vaikka, hengität rauhallisesti ja katot peiliin. Näät kauniin, lahjakkaan ja ennen kaikkea onnekkaan (sulla on mahdollisuus koulutukseen, hyvään elämään, sulla on toivottavasti kaikki kunnossa perhepuolella ja ties mitä muita juttuja!) ja sulla ei ole todellakaan mitään syytä alkaa keksimään vaatimuksia itsellesi! Oot hyvä tuollaisena ja sulla on mahdollisuutta aina parantaa ja oppia ja yrittää uutta koska pystyt siihen :)
Tee vaikka elokuvailta kavereiden kanssa tai mee lenkille, jotain mikä tekee sut iloiseksi, ja tarvittaessa puhu vanhemmillesi tai kavereillesi (koulujen alettua myös kouluhenkilökunnalle jos haluat) mutta muista myös että sä pärjäät kyllä!
Epäonnistumisen pelkoon auttaa itselläni ainakin se, että tee jotain rauhallista ja ”suuripiirteistä”, mä itse yleensä piirrän tai maalaan sellaisessa tilanteessa.
Hengitän syvään ja ajattelen että epäonnistumisen pelko tappaa luovuuden (koska se tappaa)!
Sitten otan kynän käteen ja päästän siitä pelosta irti enkä välitä vaikka se epäonnistuu, jatkan vaan ja kun oon valmis niin katon sitä ja oon vaan ylpeä itestäni, ja sunkin kannattaisi olla ylpeä itestäsi!
Epäonnistuminen on sallittua ja joskus se on todella tarpeellista, siinä oppii ja sä et kuole siihen.
Ota epäonnistumisetkin siis myönteisenä oppituntina, muista se opetus ja sitten jatka elämää! :)
Tsemppiä paljon!