Moi! Toivoisin, että ylläpito vastaisi viestiini.
Mun isosisko on kuollut jo kauan sitten ja sen takia äitini sairastui vaikeaan masennukseen. Hän on ollut muutomia kertoja psykoosissa ja myös suljetullaosastolla. Nyt hän asuu kotona isäni ja siskoni ja minun kanssani. Hän käyttää lääkkeitä, ja onkin sen takia usein voimaton tekemään mitään. Äitimme huolehtii tästäkin huolimatta meistä todella hyvin.
Siskoni hakkaa minua rajusti lähes joka päivä. Hän huorittelee minua, haukkuu rumaksi ja lihavaksi. Kun yritän syödä kotonani jotain, hän saattaa sylkäistä päälleni tai ruokani päälle, ja sanoo, että olen niin läski ettei minun tarvitse syödä. Usein hän ottaa ruokani minun edestäni pois ja syö sen itse. [osa tekstistä poistettu] Hän repi myös valokuvat huoneeni seinältä ja huusi, että toivoo minun tappavan itseni. Tätä tapahtuu jokapäivä. En ole koskaan lyönyt häntä, mutta välillä musta tuntuu että vihani saattaa purkaantua minä hetkenä hyvänsä fyysisenä väkivaltana, vaikken ole koskaan ollut väkivaltainen. Siskoni on koulukiusattu ja hänellä on ilmeisesti lievä bulimia, olen kait ainoa kehen hän voi purkaa vihansa. En kohta kestä enää olla kotona
[osa tekstistä poistettu]
[osa tekstistä poistettu] Olen keksinyt terveyskeskuksessa aina selitykset lääkäreille, että muka kaaduin kiukaalle jne.
[osa tekstistä poistettu]
Alkuvuodesta ystäväni kuoli sairauteensa.Se oli paha paikka koko kaveriporukallemme ja minulle. Itken julkisillapaikoilla ja jokapäivä kotona. Minulla on ikävä kaveriani. Musta tuntuu, ettei mun vanhemmat ymmärrä mun tuskaa. Minua hävettää itkeä julkisillapaikoilla, koska kaikki tuijottavat, mutten vain voi sille mitään. Jos menen kauppaan ja siellä tulee mieleen joku yhteinen muisto, alan heti itkeä.
Kaverini kuoleman jälkeen olen alkanut vihata itseäni. Kuukausi sitten, kun katsoin peilikuvaani ja rikoin peilin, koska kuvotan itseäni. Olen ruma ja en pidä vartalostani[osa tekstistä poistettu]
Käyn nuorisopsykiatrisella, mutta olen valehdellut kaiken psykiatrilleni. En ole kertonut hänelle itsetuhoisuudestani ja siitä, että siskoni hakkaa minua, koska pelkään, että hän tekee lastensuojeluilmoituksen. Olemme siskoni kanssa kummatkin alaikäisiä. Minä haluan asua kotonani, enkä missään laitoksessa, mutta haluan eroon siskostani. Minusta ei kuitenkaan ole oikein, että vanhempani joutusivat kärsimään siskoni huostaanotosta, koska kaikesta huolimatta he rakastavat häntä. Minäkin rakastin, mutta nyt en ole enää ihan varma, voinko pitää häntä enää siskonani. Pelkään häntä.
Rakastan vanhempiani ja veljeäni eivätkä he ole koskaan tehneet minulle mitään pahaa.
Jokapäivä minua ahdistaa kouluun meneminen. Minua ei kiusata, minulla on paljon kavereita, mutta tunnen olevani heitä niin paljon huonompi ja rumempi, etten tahdo mennä kouluun. Koulussa käyminen ahdistaa myös, koska kuollut kaveri kuului koulussa olevaan kaveriporukkaani ja koulussa tulee mieleen paljon muistoja.
Olen ysillä ja numerot ovat lähteneet laskuun päin. Lintsaan paljon ja pelkään että minut jätetään luokalleni. [osa tekstistä poistettu]
Minulla on parasystävä ja monta kaveria. Olen kertonut näistä edellämainituista asioista ainoastaan parhaalleystävälleni, koska minusta tuntuu, etteivät muut kaverit ymmärtäisi tai olisi tarpeeksi luotettavia. Luotan sataprosenttisesti parhaaseenkaveriini. Minulla on parhaankaverini lisäksi myös yksi toinenkin kaveri, jolle puhun paljon huolistani. Minun tekisi mieli kertoa hänelle siskoni käytöksestä, mutta pelkään, ettei hän ymmärtäisi. Hän on tukenut minua paljon kaverini kuoleman jälkeen. Hänellä on kuitenkin myös paljon omia murheita, enkä halua kuormittaa häntä omillani.
Minusta tuntuu, että minulla ei ole tulevaisuutta.
Minulla oli eräs todella hyvä ystävä, mutta hän jätti minut, koska alkoi käyttämään huumeita. Minusta tuntuu vieläkin pahalta. Kuulen aina toisilta ihmisiltä, missä tämä ystäväni on sekoillut ja mitä hän on mennyt tekemään. Pelkään, että joskus saan kuulla, että hän on kuollut sekoiluihinsa. Kaipaan häntä entiselleen. Myös toinen kaverini on kokenut rankan menneisyyden ja hänellä on huumetaustaa, pelkään hänen puolestansa.
Ainoat syyt miksi elän, ovat paraskaverini, vanhempani ja veljeni ja minun hevoseni. Tämän toisen kaverini avulla ja parhaankaverini avulla olen saanut paljon voimaa ja tukea.
Minulla on ikävä niitä aikoja, kun kaikki oli vielä paremmin.
[osa tekstistä poistettu]
Olkaa kilttejä, ja vastatkaa tähän täällä netissä. En uskalla soittaa mihinkään nuorten puhelimiin ja olen liian voimaton kirjoittaakseni näitä asioita kirjeeseen.
Hei,
kirjoitit monesta hyvin vakavasta asiasta ja minulla heräsi sinusta iso huoli. Olet kokenut monta menetystä ja sen lisäksi joudut kokemaan rajua väkivaltaa kotonasi siskosi taholta. Eivätkö vanhempasi ole koskaan huomanneet tai tulleet tietoisiksi siskosi väkivallan teoista ja vammoista, joita hän on aiheuttanut sinulle? Siskosi käytös on todella väärin ja vaarallista. Sinulla on oikeus olla turvassa kotonasi eikä sinun pitäisi joutua pelkäämään siellä ketään.
Ymmärrän, että haluat säästää vanhempiasi ja veljeäsi mielipahalta, mutta voisitko ajatella asiaa myös siltä kannalta, että sinun lisäksesi siskosi tarvitsee apua? Hänen käytöksensä ei ole normaalia ja vaikuttaa siltä, että hänkin voi todella huonosti? Vanhemmillesi te lapset olette kaikista rakkaimpia ja varmasti teidän hyvinvointi on heillekin kaikista tärkeintä? Se, että kertoisit rehellisesti vanhemmillesi ja/tai nuorisopsykiatrian työntekijällesi siskosi käytöksestä sinua kohtaan, olisi sekä sinun että siskosi pelastus. Te molemmat ansaitsette apua!
Vaikka nuorisopsykiatrian työntekijä tekisi lastensuojeluilmoituksen, niin se ei automaattisesti tarkoita huostaanottoa. Laki velvoittaa sosiaalityöntekijää miettimään ensin, että millä muilla keinoin lasta ja/tai perhettä voisi auttaa. Minusta kuulostaa siltä, että sinun lisäksi siskosi tarvitsisi pikaisesti apua, ennen kuin tilanne menee pahemmaksi teidän molempien kannalta. Sinä vaikutat niin fiksulta, empaattiselta ja hienolta nuorelta, jolla on kaikki edellytykset hyvään ja parempaan oloon. Tarvitset vain aikuisten apua tässä asiassa. Sinun ei tarvitse pärjätä yksin näiden raskaiden asioiden kanssa.
Sinulla on paljon välittäviä ihmisiä, ystävät ja vanhemmat, ympärilläsi. Toivon, toivon todella, että rohkaistuisit kertomaan kaikista kirjoittamistasi asioista rehellisesti jollekin lähipiirisi aikuiselle. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin voisitko esimerkiksi kopioida tänne kirjoittamasi tekstin, tulostaa sen ja näyttää esimerkiksi nuorisopsykiatrian työntekijälle, ketä tapaat? Hän olisi juuri oikea henkilö auttamaan sinua ja sen vuoksi hän on elämässäsi, jotta hän voisi auttaa sinua. Auttaminen on kuitenkin mahdotonta, jos hän ei tiedä kaikkea.
Anna itsellesi mahdollisuus tulla autetuksi ja pelastetuksi, kuten itse kuvailit. Voitko hävitä mitään? Voiko mikään kertomisesta seuraava olla yhtä paha, kuin nykyinen turvaton tilanteesi kotona, fyysinen ja henkinen kipu, jota tunnet tällä hetkellä? Anna avun saannin mahdollisuus myös siskollesi.
Jos haluat, voit kopioida yllä olevan tekstisi Lasten ja nuorten netin kirjepalveluun, josta saat vielä kattavamman vastauksen aikuiselta. Voit lisätä tekstiin poistamani kohdat. Tänä iltana sekä ke ja to klo 17 -20, on myös MLL:n chat, jossa voit jutella kahden kesken aikuisen kanssa.
Lähetän sinulle rohkaisuhalauksen! Ansaitset kaiken hyvän ja väkivalta on saatava loppumaan heti.
Oon iha sanaton siis… en kyl enää ikinä valita mun pikku pulmista kellekää. En pysty ees oikee kirjottaa mitää mua rupee iha itkettää ku maailma on iha eriarvone. Ei ole maailmassa kenelläkään oikeutta tehä tommosta (jumala) jos sitä ny on ku mun monella kaverilla on samoja asioita siis ei niil oo mitääilosta elämässä. Itkettää taas kun muistelen muistojani enne ku muutettiin hitto en pysty enää oikee kirjottaa. Mut toivon et elämässäsi tulis muutoksia parempaan päin.