Moi en tiiä miten tän aloittais mutta sanotaan kuukausi takaperin että tuntu ihan siltä miltä masentuneesta tai itsetuhoisesta tuntuu, mikään ei kiinnostanut kaikki vaan tuntu jotenki hankalalta ottaa kiinni ja varsinki etä aikoina mulla oli itsetuhoisia ajatuksia sitten ne vaan jäi ja en ees alkuu huomannu että aloin voimaan paremmin mutta nyt se alkaa tulee pikkuhiljaa takasin että ahdistaa ja on itsetuhoisia ajatuksia, en oo siis saanu mitään diagnoosia näihin nää on vaa omaa ”diagnoosia” nii mitä mun kannattais tehä ja en haluu puhuu tästä mun vanhemmille enkä oikee kenellekkään.
Välillä tuntuu myös niiku ns sisältä kuolleelta vaikka mulla on elämässä kaikki hyvin
Hei nimimerkki ”opiskelija”
Hienoa, että kirjoitit palstallemme. On tosi rohkeaa kertoa näistä tuntemuksista ja olen iloinen, kun kysyt neuvoa etkä jäänyt yksin pahan olon kanssa.
On tosi kurjaa, että tuo alakulo ja itsetuhoiset ajatukset ovat pienen tauon jälkeen palanneet. Ymmärrän, että näistä asioista voi olla aluksi vaikea puhua. Nämä tunteet voivat olla tosi henkilökohtaisia ja vaikeat jakaa toisen ihmisen kanssa. Olet kuitenkin viestissäsi osannut hienosti löytää sanat tunteillesi ja ajatuksillesi. Harjoitus auttaa tässäkin eli kun asioista puhuu, puhuminen muuttuu pikkuhiljaa helpommaksi.
Vaikka sanot, ettet oikein haluaisi puhua tästä kenellekään, niin usein tällaiset oireet eivät poistu ilman ammattiapua. Millaista elämä oli ilman näitä tunteita? Pystytkö palaamaan siihen aikaan ajatuksissasi? Miltä tuntuisi voida taas yhtä hyvin? Eikö se olisikin ihanaa?
Ja toisaalta: jos joku ystävistäsi kertoisi sinulle voivansa niin huonosti, että hänellä olisi itsetuhoisia ajatuksia, mitä neuvoja antaisit hänelle? Etkö kehottaisi häntäkin hakemaan apua ja haluaisit, että hän voisi taas hyvin ja olisi onnellinen?
Toivon, että teet itse samoin kuin toivoisit ystäväsi tekevän. Sama koskee vanhempiasi. Elleivät välinne ole erityisen huonot (jolloin toki ymmärrän, ette haluaisi avata vointiasi heille), haluaisin sinun miettivän asiaa heidän näkökulmastaan. Jos sinulla olisi lapsi, joka voisi huonosti: haluaisitko tietää asiasta? Rakastavat ja välittävät vanhemmat kyllä haluavat kuulla, jos heidän lapsellaan on mitä tahansa ongelmia ja haluavat tehdä mitä tahansa auttaakseen heitä. Etkö siis antaisi heille sitä mahdollisuutta, että he voisivat olla tukenasi tänä aikana? Voit vaikka aloittaa sanonalla, että sinua on viime aikoina vähän ahdistanut.
Toivoisin, että olisit onnellinen ja voisit hyvin. Mutta mielen pulmat ovat samanlaisia kuin fyysisetkin ongelmat: niissä tarvitaan asiantuntijaa. Jos mahaasi sattuu, luotat lääkäriin, eikö? Toivon sydämestäsi, että kääntyisit tässä asiassa ammattilaisten puoleen. Heille nämä asiat ovat opinnoista ja työkokemuksen ansioista tosi tuttuja ja he varmasti haluaisivat auttaa sinua.
Olet nimimerkkisi mukaan opiskelija, joten sinua auttaa opiskelijaterveydenhuolto. Voit sanoa aikaa varatessasi ihan suoraa vaikka näin: ”Minua ahdistaa, minulla on itsetuhoisia ajatuksia ja haen niihin apua nyt ensimmäistä kertaa”. Lopun voit jättää heidän huolekseen. Todennäköisesti he kysyvät muutamia kysymyksiä ja varaavat sinulle sitten ensimmäisen käyntiajan.
Toivon sinulle voimia hakea apua, vaikka se tuntuisi raskaalta. Kun saat apua, alat aivan varmasti voimaan paremmin ja joskus tämä kaikki on takana päin, usko siihen!
Emme korvaa ammattiapua, mutta ammattilaisten lisäksi myös meidän kanssamme voi jutella joko Lasten ja nuorten puhelimessa (116 111) tai chatissä. Vapaaehtoisemme juttelevat mielellään kanssasi vaikka avunhakemiseen liittyvissä asioissa tai mietteissä ja missä tahansa muissakin asioissa. Ethän jää yksin!
Sinua halaten
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä