Mun itsetunto on ihan nollassa. Mä näyttelen muille hirveen kestävää ja en anna kenenkään nähdä mun huonoo itsetuntoo, koska se on säälittävää. Mun isosisko puhuu mulle usein että mä näytän niin vahvalta ja muuta, vaikka oon sairastanut masennusta vuosi takaperin. Se johtuu siitä, että oon oppinut saamaan sen kaiken sisälle. Mut joskus se järkkyy.
Hyvänä esimerkkinä tästä ulkokuoren särkymisestä on, kun mä laitoin yhden hameen päälleni. Olin isosiskolla yötä, ja oltiin menossa juhliin, ja laitoin itse tekemäni hameen päälleni. Tykkään siit hameesta hirveesti, mut heti kun laitoin sen päälleni, mua alko itkettään. Mä katoin itseeni peilistä ja yritin pidätellä itkua, mutta sit mä vaan purskahdin itkuun, enkä saanu sitä loppuun. Itkin koko juhlien ajan, ja lopetin vasta kun sain pois sen hameen. Mun sisko oli ihmeissään, koska oon aina näytelly nii itsevarmaa.
Mua haukutaan rumaks enkä mä saa koskaan ihmisii ympärilleni. Eikä kukaan koskaan kiinnostu musta, eikä yritä edes tutustuu saati iskee. Mua on kiusattu kohta jo 13vuotta mun ulkonäöstä.
Käytän hirveesti rahaa kauneuteni hoitoon ja siihen menee noin 90% mun päivästä. Mä ostan vaatteita koska haluan näyttää hyvältä, mut kun nään itteni peilistä tekis mieli itkee ja kuolla siihen paikkaan. Meikkaan, mut sekin saa näyttää mut hirveemmältä. Syön terveellisesti ja urheilen, mutten laihdu ja olen läski. Mun silmät on eri tasossa. Iho värikäs. Finnejä, ja sotkuset hiukset. Kulmakarvat liian paksut ja epämuodostuneet. Silmät on ruman väriset. Nenä on ihan älyttömän iso, ja mun huulet halkeilee. Mulla on kehossa selluliittia, ja tunnen itseni ihan hirveen rumaks.
[osa tekstistä poistettu] Musta tuntuu et kaikki on mua kauniimpia, jopa muut joita haukutaan rumaks. Mä olen vaan nii hirveä. Miksen mä voi olla kaunis? Paljonko maksaa kauneusleikkaukset?
