Ja yhtäkkiä, kaikki romahti.

Et oo yksin noiden tunteiden kanssa. Tiiän monta jotka on ton tyyppisessä tilanteessa, ihan yhtäkkiä ahdistus nousee liian suureks ja alkaa itkettään. Tosta asiasta pitäis pystyä puhuun luotettavalle aikuiselle tai hyvälle ystävälle, se asia muuten tuskin lähtee kehittyyn mihinkään. Jos pidät siitä koulupsykologista, puhu sille, ja jos et, niin mee vaikka sille terkkarille. Joskus auttaa yllättävän paljon kun antaa kaiken kivun vaan tulla ulos.
Jaksamisia! <3

Moikka!
On ikävää kuulla, että vointisi on noin huono. On kuitenkin mukava kuulla, että uskaltauduit psykologin juttusille, sillä se oli juuri oikea päätös ja hän osaa auttaa sinua. Avun hakeminen ei missään tapauksessa ole osoitus heikkoudesta. Päin vastoin! Se osoittaa sitä todellista vahvuutta ja rohkeutta! Olet ilmeisesti nyt ysi luokalla panostanut kouluun aika paljon aikaa ja halunnut menestyä ja sen vuoksi väsynyt? Muistathan ettei koulu ole kaikki kaikessa ja muutakin elämää saa olla. Tokihan koulussa kannattaa pärjtä, mutta sellainen kultainen keskitie olisi hyvä löytää siinäkin.

Aiheuttaako juuri koulu tätä väsymystä vai onko muitakin asioita, jotka painavat mieltäsi ja kuormittavat sinua? Jos näin on, niin suosittelen, että kertoisit niistäkin asioista psykologille. Hän haluaa auttaa sinua ja tietää kuinka voit. Jotta hän voisi auttaa sinua parhaiten, asioiden kertominen on hyvin tärkeää, kuten varmasti tiedätkin. Kerroit, että psykologi koittaa saada kevennettyä lukujärjestystäsi. Tämä on jo osoitus siitä, että hän välittää sinusta ja haluaa auttaa. On hienoa jos arkeasi koulussa voitaisiin helpottaa, koska eihän se ole kenenkään etu, että olet koulussa vain koska se on velvollisuus. Kyse ei ole siitä ettetkö haluaisi olla siellä, vaan siitä, että olet väsynyt, kuten itsekkin sanoit. Väsyneenä ei jaksa opiskella, kaikki ahdistaa ja tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Tiedän sen itsekkin, koska olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Siksipä haluaisinkin niin kovasti auttaa sinua.

Anna itsellesi aikaa levätä ja rentoutua. Hemmottele itseäsi. Tee jotain todella kivaa. Lähde kavereiden kanssa jonnekkin tai ihan mitä tahansa, joka saisi sinut edes hetkeksi nauramaan ja unohtamaan murheet. Ennen kaikkea ole itsellesi armollinen. Ei ole väärin olla väsynyt ja myöntää, että nyt en jaksa. Uskon, että läheisesi ymmärtäisivät sen, jos kertoisit (jos et ole vielä kertonut).

Väsymyksen myöntäminen itselleen on nimen omaan sitä vahvuutta. Silloin sinulla on mahdollisuus saada se läheisten tuki ympärillesi, jotka auttavat jaksamaan, koska läheisten tuki on yksi tärkeimmistä asioista, jotka auttavat selättämään väsymyksen ja pahan olon.

Tiedän itsekkin kokemuksesta, että jos ei saa nukuttua kaikki tuntuu vielä vaikeammalta ja kamalalta. Olisi todella tärkeää, että saisit nukuttua, koska riittävä lepo on entistä tärkeämpää,jos muutenkin on rankkaa. Kertoisitko tästäkin psykologille ja vanhemmille?

Kerroit myös, että itket paljon ja sekin vaikeuttaa asioita. Itkeminen on aivan luonnollinen keino purkaa pahaa oloa ja väsymystä sillä se helpottaa oloa. Kerroit myös, että sinun on vaikea pysyä kasassa olitpa missä vain. Niinä hetkinä kun paha olo ottaa vallan olisi hyvä, jos olisi jokin mukava asia, johon ajatukset voisi suunnata. Voisiko se olla vaikka jokin mukava muisto tai musiikki? Koska silloin kun alat miettimään jotain aivan muuta, et anna pahalle ololle valtaa, jonka se yrittää ottaa. Jos pystyisit miettimään niinä hetkinä jotain mukavia juttuja, paha olo unohtuisi edes hetkeksi. Tiedän, että se on aluksi hyvin vaikeaa, mutta siihen on mahdollista oppia ja siinä voi onnistua.

Mainitsit myös itsetuhoisista ajatuksista. Ne voivat tuntua aluksi hyvinkin pelottavilta ja ahdistavilta, koska ne ovat aivan uusi juttu. Asia, jota ei ole miettinyt aiemmin. Niin kauan kun ajatukset pysyvät ajatuksina, sinun ei tarvitse pelätä. Nämä ajatukset voivat kuitenkin yrittää uskotella sinulle, että jokin ikävä asia voisikin olla parempi tai helpompi ratkaisu. ÄLÄ usko sitä ajatusta! Sinä olet niin arvokas ihminen ettei sinua saa kukaan satuttaa, et edes sinä itse. Muitakin vaihtoehtoja on. Tärkein niistä on juuri se puhuminen. Tämä ”ajatus” voi myös uskotella paljon muitakin täysin paikkaansa pitämättömiä asioita esim. ”on väärin olla iloinen, se kostautuu myöhemmin.” Tämä oli vain yksi esimerkki. Älä usko niitä. Uskalla sanoa sille ”ajattukselle” EI. Se voi olla vaikeaa, mutta sinulla on huomattavasti helpompi olla, kun uskallat sanoa sen ja pääset ”ajatuksen” yläpuolelle. Älä anna sen hallita sinua. Ole sinä se, joka hallitsee ajatusta.

Toivottavasti neuvoni auttoivat sinua edes hieman. Muistathan että olet äärettömän arvokas ja tärkeä ihminen. Sinusta välitetään. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Tsemppiä kovasti ja iso halaus!