miula on pitkän aikaa ollu jo semmonen olo että ei vaan jaksa herätä aamulla ja nähhä kettää ihmisiä. käyn yheksättä luokkaa nyt ja olis viimeset kuukaudet käsillä. en oo joulun jälkeen ollu koulussa yhtään kokonaista viikkoa, eli poissa oloja on tullu iha älyttömästi. oon tosi jäljessä muista, ja se näkkyy numeroissakin. saan kaikista kokeista hylättyjä. nyt en jaksa edes vaivautua menemään koko kouluun, vaikka todellakin kaduttaa koska haluan pois yläasteelta. asun äitin ja isäpuolen kanssa, ja isäpuoleni on alkoholisti. mamma ja isäpuoli on ollu yhessä jo suunnilleen 11v. ja koko sen ajan tämä on juonu iha älyttömästi. tiijän että se vaikuttaa tosi paljon miu jaksamiseen ja koulunkäyntiin ylipäätään, mutta silti koen että minnuu ei tämän asian pitäs häiritä. miun isä kuoli 1,5v sitten joten en voi muuttaa hänenkään luokse. toki tämäkin asia on vaikuttanu minnuu tosi paljo henkisesti. miu kaikki sisarukset on jo yli 20v, joten olen ainoo lapsi joka ennää assuu kotona. kotona on tapahtunut kaikkee semmosta mitä miun ei koskaan olis pitäny nuorempana nähhä, eikä kyllä vielä tämänkään ikäsenä kaikkea sitä. oon käyny keskustelemassa muutamassaki paikassa asioista, mutta tuntuu ettei mikkää auta. oon nähny nyt vähälle aikkoo kauheesti painajaisia. tuntuu tosi pahalle, mutten voi näyttää pahhaa olloo kotona, koska miu äiti on semmone että kaikki negatiivine ajattelu on pahasta. en saa itkee, jos suutun ni se on heittämässä minnuu pihalle yms. pitäs vaa hymy korvissa kulukkee. vaikka moni on sanonu että pellaan kovvaa peliä, eli miu jaksamine on kortilla, silti koen että miula ei oo oikeuttaa kertoo miu pahasta olosta. et kaikki se mitä miule on tapahtunu on ok, ja että miu pitäs vaa tarpoo hangessa etteenpäi. laihuin viime syksynä 1-2kk aikana 6kg, koska aloin himona lenkkeillä, lenkkeilin seittämänä päivänä viikossa[osa tekstistä poistettu] vieläki mun ruokailu on pakkopullaa mulle. mie en tiijä oonko mie vaa masentunu vai onko tää vaa tähä ikää liittyvää? mie en tiijä.
Hei ”tytteli”,
kuulostaa siltä, että sinulla on paljon asioita padottuna sisälläsi, joita et ole päässyt purkamaan kenellekään. Asioiden ja kipeiden kokemusten käsitteleminen ja purkaminen on tosi tärkeää, sillä sisimpään kätkettynä ne saattavat jäädä painamaan ja ponnahtavat jossain vaiheessa miltei väistämättä pintaan. Kipeät/mieltä vaivanneet asiat, joita ei ole saanut/päässyt käsittelemään voivat ilmetä monella tavalla, kuten esimerkiksi alakuloisena mielialana, jaksamattomuutena tai jonain fyysisenä oireena. Voisiko viime syksyinen ja edelleen jatkuva suhteesi ruokaan olla viesti jostain? Joka tapauksessa se herättää minussa huolta.
Se, että perheessä joku käyttää alkoholia (tai muita päihteitä) kohtuuttoman paljon ja/tai muuten häiritsevästi, on todella jokaiseen perheenjäseneen vaikuttava asia. Kuten itse totesit huomanneesi, se vaikuttaa jaksamiseesi. Sinulla on oikeus päihteettömään ja turvalliseen kasvuympäristöön ja ei ole yhtään ”väärin”, että asia vaivaa sinua. Sinulla on myös oikeus kaikkiin tunteisiisi, surullisiinkin! Tunteille emme mahda mitään eikä kukaan voi määritellä, miten toisesta pitää tuntua. On tuskallista, jos joutuu esittämään iloista, vaikka sisällä on paha olla.
On erittäin rohkeaa, että olet käynyt juttelemassa ulkopuolisille ja hakenut apua. Se ei ole kuitenkaan tuntunut auttavan.. voisiko syy olla se, että joihinkin asioihin, kuten isäpuolesi juominen, ei ole tullut muutosta? Oletko pystynyt juttelemaan menneistä asioista? Joskus luottamuksen rakentuminen vie aikaa ja joskus henkilökemiat eivät kerta kaikkiaan kohtaa parhaalla mahdollisella tavalla. Ei kuitenkaan kannata luovuttaa, vaan hakea vielä apua ja/tai antaa luottamukselle aikaa rakentua.
Voisitko ajatella, että kävisit juttelemassa koulussa esimerkiksi kuraattorin kanssa kotitilanteesta, jaksamattomuudestasi ja syömiseen liittyvistä tunteista? Koulussa varmasti on huomattu poissaolosi, joten voisi olla hyvä käydä juttelemassa jollekin koulun aikuiselle. Myös terveydenhoitaja on sellainen luotettava aikuinen, kenen kanssa voi käydä juttelemassa.
Muistathan, että voit aina soittaa nimettömänä ja täysin luottamuksella Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111. Puhelu on maksuton ja se on auki ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20. Voit myös kirjoittaa tai kopioida kirjoittamasi tekstin Lasten ja nuorten kirjepalveluun, josta saat aikuisen vastauksen.
Vaikutat tosi fiksulta nuorelta ja toivon, että rohkenisit puhumaan vielä jollekin ja hakemaan sinnikkäästi apua! Olet sen arvoinen! Tsemppiä!