[osa tekstistä poistettu] voin sanoa, että tämä on roskaa:
”Syvästi masentunut ei useinkaan todellisuudessa halua kuolla. Masentunut haluaa vain pois tuskallisesta tilanteestaan eikä osaa ajatella kuoleman lopullisuutta tai sitä suunnatonta tuskaa, jonka teko aiheuttaa läheisille.”
Nimenomaan oikeasti syvästi pitkään masentunut henkilö haluaa aidosti kuolla. Varsinkin sellainen joka on yrittänyt itsemurhaa monia kertoja.
Mä olen vihannut elämää 10-vuotiaasta lähtien. On kokeiltu 13 vuoden aikana lääkkeet, psykoterapiat ym. paska. 17-vuotiaana aloin kärsimään itseä häiritsevästä seksuaalisesta suuntautumisesta tarkemmin sanottuna homouden helvetistä. Aina yksin, kukaan ei halua mua kun olen ruma ja läski. Homot on hiton pinnallisia ja heterot ei siitä ymmärrä yhtään mitään. Heteroille on enemmän valinnanvaraa mutta homoille ei. EN saa normaalia perhettä enkä normaalia suhdetta. [osa tekstistä poistettu] vihaan optimistisia paskapuheita kuten ”kyllä se aurinko paistaa risupuskaan” ym paskaa. Homona eläminen on niin paljon vaikeampaa kuin heterona. Tätä ei moni naiivi ja liian optimistinen idiootti tajua. EI OLE SAMA ASIA MITÄ SUUNTAUTUMISTA EDUSTAA. SE ON FAKTA. Vihaan elämää puolustavia ihmisiä. KAIKILLE EI OLE APUA [osa tekstistä poistettu] TAJUTKAA SE. OPtimistipaskapuheet on usein pelkkää valetta. Pelastetaan hullu itsarin yrittäjä tänään jotta se voi taas huomenna kärsiä. [osa tekstistä poistettu]
Satoja tunteja keskusteluja ammattilaisten kanssa, kymmeniä eri lääkkeitä kokeiltu. Mikään ei auta. [osa tekstistä poistettu] MINÄ EN AIO HYVÄKSYÄ FRIIKKIYTTÄNI. SE EI OLE VAIHTOEHTO. HOMONA ELÄMINEN EI OLE VAIHTOEHTO EIKÄ OLE HOMOUDEN HYVÄKSYMINEN.
Hei,
aikamoisen vuodatuksen kirjoitit ja hyvä niin. Se kuvastaa hyvin sitä, mitä tällä hetkellä tunnet. Olen pahoillani siitä, että olet monta vuotta kärsinyt ja siitä avusta, mitä olet saanut, ei ole ollut apua. Friikki sinä ET ole, se on aivan selvä.
Kyllä uskon sinua siinä, että homoseksuaali kohtaa aivan erilaisia haasteita ja vaikeuksia, joita heteroseksuaalit eivät koe. Mutta niin se on monen muunkin ihmisen ominaisuuden kanssa, jos se poikkeaa valtavirrasta (esim. ihonväri, vammaisuus, mielenterveyden haasteet..). Uskoisin, että on kyse sitten mistä tahansa ominaisuudesta omassa itsessään, niin yksi olennaisin ja tärkein asia oman hyvinvoinnin, mielenterveyden ja elämän mielekkyyden kannalta on sen ominaisuuden hyväksyminen itsessään. Jos jatkuvasti ajattelee, että se, mitä olen ja tunnen, on väärin ja ei-hyväksyttävää, niin miten raskasta se onkaan.
Me emme voi vaikuttaa omaan seksuaaliseen suuntautumiseemme, se on meissä aivan kuten muutkin ominaisuudet ja piirteet, jotka olemme syntymässämme saaneet. Siinä ei ole mitään väärää. Ei ole mitään oikeaa seksuaalista suuntautumista, kuten ei ole oikeaa ihonväriä, oikeaa pituutta tai vaikka silmien väriä. On vain erilaisia ja erilaisuus on sitä oikeaa ja normaalia. Jos yrittää pakottaa itseään johonkin sellaiseen muottiin, tapaan tai tuntemuksiin, joita ei luonnostaan halua, koe tai tunne, niin elämä tulee tuskalliseksi ja ei tunnu elämisen arvoiselta. Toivoisin, että voisit hyväksyä itsesi sellaisena, kuin olet. Voisiko se vapauttaa sinua ja helpottaa tuskaasi edes joltain osin?
Olet voinut jo lapsesta lähtien huonosti, joten seksuaalinen suuntautuminen ei varmaankaan ole ainut sinua ahdistava asia? En tiedä, mitä kaikkea elämäntarinaasi kuuluu, mutta siihen uskon vahvasti, että sen varrelle voi tulla hyviä asioita, ilon hetkiä ja rakkautta. Asioita, joiden kautta voit saada elämänilosi takaisin ja huomata kuolemasta haaveilun ja tavoittelemisen katoavan.
Kukaan ei voi tietenkään pakottaa toista ihmistä elämään tai hakemaan apua. Ehdottaisin kuitenkin, että edes miettisit sitä vaihtoehtoa, että antaisit elämälle ja itsellesi vielä mahdollisuuden. Jos antaisit itsellesi mahdollisuuden olla oma itsesi ja tuntea niitä tunteita, joita tunnet? Antaisit itsellesi luvan olla oma hyvä itsesi etkä syyllistäisi itseäsi siitä, kuka olet. Hakisit vielä apua ja ottaisit vastaan kaiken sen, mitä tarjotaan. Voiko siinä hävitä mitään, jos kuolema vaihtoehtona ei kuitenkaan mihinkään häviä? Sen joudumme jokainen jossain vaiheessa kohtaamaan. Eikö sitä ennen kannattaisi elää ainutkertainen elämänsä ja tehdä kaikkensa hyvinvointinsa puolesta?
Mitä nyt näitten ”ihqjen” modejen editoinnin jälkeen sain luettua, ni mahtavaa et jollain muullaki on päässä jotain muutaki ku paskaa. Paras ystävä teki tossa 18v:nä itsarin kuukaus sitte about, pistää vituttaa [osa tekstistä poistettu] ku tietämättömät selittää kuinka ”itsekästä touhua” ja kuin väärin se on lopettaa kidutus. [osa tekstistä poistettu]
Voisin neuvoa kattelee netistä foorumeita ja noit deittisaitteja mitä on pilvin pimein, tuskin ihan kaikki mitään paskoja ole. Sieltä luulis seuraa ja tukea löytyvän. :)
Ja vihan voi hemmetin hyvin purkaa joihinki peleihin. Mahtavin tapa on mennä ja cheat/hack online peleissä, SAMP ftw ^^ Näillä sanoilla mennään, tsemppiä kumminki!