Hei. Oon ihan rikki. Itken taas yksin huoneessani sen yhden ja ainoan pojan takia. Ystävyytemme on ollut täydellinen. Kahdesti etäännyimme pariksi päiväksi, muuten olemme jutelleet joka ikinen ilta ja yö ja lähentyneet hyvin läheisiksi, kahden vuoden ajan. Viimeisin kerta oli se kohtalokas. Se tapahtui tänä vuonna vuoden alussa ja se on rikkonu meän välit aina tähän päivään asti. Nyt, vastikään yritin saada siihen kontaktia. Ei mitään. Yhtä tyhjän kanssa. Se puhu todella vähän ja vaikutti olevan itsekin ihan hukassa. Se puhu lyhyesti. Siinä vaiheessa ku kaivoin sen oman elämän pinnalle, osuin kaiketi arkaan paikkaan ja se sanoi: ”En mie tiiä, jätä minut rauhaan!” Se sattui niin paljon, että itkettää vaan ajatella koko asiaa. Mutta koska rakastan sitä poikaa, en vaan voi luovuttaa. Se on ku huume. Mie en pääse siitä irti. Sen rakastamista ei voi lopettaa. Kirjoitan päiväkirjaani kaiken. Se ei auta. Suru on vaan loppumaton. En tiiä enää mitä teen. Se ei ole ikinä käskeny minua pois, ei missään tilanteessa. Olen parhaan kaverini kanssa puhunut tästä, mutta sitä ei kiinnosta, kuinka paljon tän pojan sanat ja teot satuttaa mua ja se sattuu ettei paras kaveri jaksa kuunnella. Olen kertonu sille mitä tunnen, lievennyttynä. Sanoin vain, että tunnen taas voimakkaasti sitä kohtaan. Olemme nyt olleet viisi kuukautta erossa ja se on aivan kuin ikuisuus. Tästä viidestä kuukaudesta kahtena minulla oli masennus johtuen osittain tästä pojasta. Tietenkään masennustani ei diagnosoitu virallisesti, koska mitä mennä sanomaan jollekin aikuiselle, että kokee olevansa masentunut erään pojan takia. Tämän kahden kuukauden aikana luokanvalvojani lähetti minut kuraattorille huomattuaan poissaolevan käytökseni ja yksinolon. Olen kuitenkin hyvä näyttelijä ja sain vakuutettua, että olen kunnossa. Masennus johtui muistakin asioista kuin tästä pojasta, mutta hän oli ”pääaiheuttaja”. Toivon, että joku osaisi auttaa.
Moi,
suosittelen juttelemaan asiasta aikuiselle. Tosi kurjaa, että näin kävi… Pystyykö hänen kanssaan juttelemaan asiat läpi? Niin kuin, että mikä meni pieleen, onko enää mitään tehtävää asialle, yms.
Muista kuitenkin, että sun oma terveys menee etusijalle. Kannattaa mennä juttelemaan kuraattorille, se voi auttaa kun saa aikuisen näkökulman asiaan.
Tsemppiä ja voimia!
Asian ongelmahan on se, että tämä poika ei suostu puhumaan minulle. Muutenhan asia olisi yksinkertaisempi…
Moi!
Itse kävin samaisen asian takia kuraattorilla puolivuotta. Siitä oli apua, suosittelen!
Kurjaa, että menetit pojan, jota rakastat.
Voisiko hänelle vaikka antaa lapun, jossa kerrot, ettet tarkoittanut loukata häntä, ja että välität hänestä edelleen?
Tai laittaa viestin?
Jos tämä onnistuu, ja poika suostuu puhumaan tms. Kysy, mitä teit väärin, ja kuuntele, mitä hän vastaa, älä kiistä, tai ala syyttämään häntä.
Tsemppiä! Toivottavasti saatte välinne kuntoon!
