Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Mie oon niin ***un yksin. Arkipäivinä mie meen kouluun, istun yksin käytävällä, puhun sille ainoalle luokkakaverille kuka miulle huolii tulla puhumaan. Heti ku pääsen kotiin, kukaan ei tunnu ottavan yhteyttä vaikka mie kuinka niille viestittelen. Sitten tulee joskus aamuyöllä viesti ”Ai hups, mie en huomannut siun viestiä.”
Viikonloppuisin snäpissä näkee joko snäppikartalta tai snäpeistä kun porukka näkee toisiaan. Miulla on kai kavereita, mut ne on kaikki aina jossain. Ne ei edes ole samalla luokalla, osa ei ees oo samasta koulusta. Miulla ei oo rahaa eikä harrastuksia, niin en mie oikein pääse minnekään. Bussitkin kulkee vaan maanantaista perjantaihin, mut viikonloppuisin sie oot täällä oman onnesi nojassa sanotaanko. Mie homehdun vain kotona, kukaan ei halua tulla kun pyydän hengaamaan. Mitä ihmettä miun pitäis tehdä?
Hei!
No onpa tosiaan mälsää, ettei sinulla ole seuraa koulussa eikä oikein vapaa-ajallakaan. Ja kieltämättä tuo rahan puute voi vaikeuttaa asiaa entisestään.
Hyvä, että sinulla on koulussa sentään joku, jonka kanssa voit rupatella. Joskus samalle luokalle ei tosiaan satu saman henkisiä ihmisiä, mikä on harmi. Hyvä, että kuitenkin laittelet kavereillesi viestiä. Toivon, että he huomioisivat sinutkin ja ottaisivat mukaan menoihinsa.
Tietävätkö vanhempasi, että sinulla on vapaa-ajalla tylsää ja yksinäistä? Voisiko heiltä saada siihen apua? Jos etsisitte yhdessä jotain harrastuksia, joissa aika menisi iltaisin mukavasti ja tutustuisit uusiin ihmisiin? Joka paikkakunnalla on paljon erilaisia yhdistyksiä, joiden tarjontaa voisi tsekata. Mikä sinua kiinnostaisi: valokuvaus, näytteleminen, laulaminen tai soittaminen, geokäteily, luonnonsuojelu tai jokin eläimiin liittyvä? Vai joku liikunta tai urheilu? Jos matkat on pitkät, niin voisitko jäädä harrastukseen suoraa koulusta ja palata kotiin myöhemmällä bussilla tai saisitko kyytiä vanhemmiltasi tai joltain toiselta harrastajalta?
Lisäksi on kaikenlaiset vapaaehtoistyöt ja palkkatyöt, joiden parissa voi olla mukavaa. (Lasten kerhojen ohjaaminen, koirien ulkoilutus, poliittinen työ yms.) Ehkä sellaisetkin kannattaa kartoittaa omalta paikkakunnalta? Niistä tietää parhaiten esimerkiksi kuntasi nuorisotyöntekijät, joille voi laittaa asiasta viestiä.
Jos omat kaverit eivät jaksa huomioida sinua, niin ehkä on siis parempi suunnata katse muualle. Vaikka saman ikäisten seura on usein se, mitä kaivataan, niin ehkä löydät heitä tulevissa opinnoissa ja voisit sillä välin viettää aikaa muiden seurassa?
Ja onhan koulussa kuitenkin se yksi, joka kanssasi juttelee. Voisiko hänen kanssaan tavata vapaa-ajalla? Onko mitään paikkaa tai tapahtumaa, johon voisit häntä pyytää? Toivon kovasti, että löytäisit itsellesi seuraa – ymmärrän tosi hyvin, että yksin ei ole aina kiva olla, vaikka se välillä mukavaa olisikin.
Jos tilanne ei edisty, niin ole meihin yhteydessä, niin mietitään vielä yhdessä. Ja jos muut nuoret lukevat viestisi, niin toivon, että hekin kertoisivat sinulle vinkkejä, miten he itse ovat toimineet tällaisissa tilanteissa.
Paljon tsemppiä sinulle! Ja soita tosiaan, jos haluat jutella aiheesta lisää: numeromme on 116 111 ja palvelumme on auki joka päivä. Jos haluat, voit myös tulla juttelemaan chatissä tai kirjoittaa meille nettikirjeen. Olemme täällä ja jatkamme asian pohtimista mielellämme kanssasi!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä