Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Heippa.
Asiani liittyy ystävääni. Niin kuin otsikosta voi päätellä epäilen hänellä masennusta. Mutta tähän liittyen, asiani tekee haastavammaksi se, että hän asuu monien satojen kilometrien päässä. Olen tuntenut hänet pian jo kaksi vuotta. Tapasimme netissä ja meistä alkoi tulla todella läheiset. Yksi mainittava asia on, että emme ole koskaan tavanneet kasvokkain. Olemme suunnitelleet tapaamista, mutta tämä ystäväni on viime hetkellä perunut sen, sillä ei ole saanut aikaiseksi yhtään mitään matkaan liittyen. Mutta se onkin sitten aivan toinen ongelma.
Itselläni todettiin noin 4kk:tta sitten keskivaikea masennus ja olen käynyt psykologilla siitä asti. Olo on menossa parempaan päin, mutta uskon, että se pahentuu kun koulu ja sen myötä ahdistus jatkuu. Tämäkin lisää ongelmien laajuuttaa, sillä minun on vaikea auttaa toista, kun itse olen vielä parantumassa masennuksesta.
Kaikesta huolimatta, olen hyvin huolissani ystävästäni ja se näkyy omassa olossani. Ennen tämä kyseinen henkilö heitti tyhmiä vitsejä ja oli innostunut asioista. Nyt hän on apaattinen, eikä tunnu välittävän mistään, vaikka sanookin niin. Juuri viime yönä hän kirjoitti, että ei saa enää nautintoa mistään. Kuitenkin hän vähättelee ja sanoo, että hänellä on kaikki ihan hyvin.Olen aina tehnyt pieniä yllätyksiä hänelle, mutta nyt hän ei tunnu nauttivan niistä.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä..olen yrittänyt sanoa hänelle, että hänen pitäisi mennä jollekin puhumaan. Mutta hän ei tottele, sillä hänellä on ”kaikki hyvin”.
Olen hyvin epävarma itsestäni ja usein mietin onko vika minussa. Ja hän vain haluaa eroon minusta. Kuitenkin hän toistaa jatkuvasti, että kyllä hän välittää minusta (vaikka ei se muuten näy missään).
En myöskään tunne hänen perhettään, sillä en ole koskaan puhunut heille tai vastaavaa, joten en voi pyytää apua heiltäkään(ainakaan tuosta vaan).
Haluaisin varmistua siitä, että hän todellakin tarvitsee apua ja voisin sitten jollainlailla auttaa. Mutta..jos hänellä onkin kaikki hyvin, niin sitten annan hänen olla rauhassa (jos vaikka ärsytän hänntä vain).
Hän on 19- vuotta, joten kukaan ei periaatteessa voi pakottaa häntä hakemaan apua.
Ajattelin, laittaa hänen sähköpostiinsa masennustestin ja kehottaa häntä tekemään sen. Mutta entä jos hän ei tee? Miten muuten voisin auttaa? Ja mitä sitten vaikka tekisikin?
Mitä minä teen? ):
Moi.
Oot todella sydämellinen ihminen, kun haluat auttaa ystävääsi :) Sanoitkin jo viestissäsi, ettei kukaan voi pakottaa häntä hakemaan apua. Lohduttajan ja auttajan rooli on joskus erittäin vaikea, kun toinen ihminen ei otakaan apua vastaan. Masennustestin lähettäminen sähköpostissa voisi olla asiallista, viestiin voisi ehkä liittää Lasten- ja nuorten puhelimen numeron ja kertoa samalla, että olet huolissasi ystävästäsi. Yksi tapa auttaa on myöskin vain olla läsnä toiselle, eli tässä tapauksessa jatkaa juttelemista.
Vika ei missään nimessä ole sinussa. Masentuneena tai muuten vaikeuksissa ihminen saattaa sanoa monenlaista, mitä ei varmasti sanoisi muuten (esim. ei mua voi kukaan auttaa, mene pois tai muuta vastaavaa). Voit rohkaista ystävääsi kertomaan huolistaan ja hakemaan apua, mutta siihen ei voi pakottaa.
Kerroit, että sinulla on todettu keskivaikea masennus. Upeaa kuulla, että olosi on menossa parempaan päin! Keskity niihin pieniinkin toivonkipinöihin ja ilon pilkahduksiin, mitä löydät päivistäsi. Koulun alku voi olla haastavaa, mutta kaikki varmasti helpottuu sitä mukaa kun olosi paranee, tiedän kokemuksesta. Muista huolehtia omasta jaksamisestasi, sillä oma paranemisesi on nyt etusijalla. Sitten voit auttaa kaveriasikin paremmin, kunhan toivut masennuksestasi. Sä pystyt siihen ja olet kaunis ja arvokas ihminen, jolla on vielä paljon parempaa edessään =)
Halaus ja tsemppiä!