Moi
Mä oon omasta mielestäni masentunut. Sen verran osaan itse arvioida. Olen ollut kiusattu jo kokoajan kun olen ollut koulussa. Nykyään kiusaaminen on lähinnä ulkonäkööni ja persoonallisuuteeni liittyvää naureskelemista ja haukkumista. Perheessäni on sama homma, mutta harvemmin ulkonäköön. Siskoni juuri jonkin aikaa sitten ehdotti että voisin hirttäytyä ja haukkui monilla ilkeillä nimillä. Se ei yhtään helpota tilannetta sekään, että ”kaverini” haukkuvat minua ja pitävät sitä hauskana. He eivät älyä, kuinka paljon sanat satuttavat minua sen jälkeen kun olen kestänyt samanlaista touhua koko elämäni jo. Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä, olen pohtinut, karkaisiko kotoa vai ei.
Olen vapaa-aikana yksin, omassa huoneessa koneellani tai teen jotain muuta mihin voin uppoutua täysin ja unohtaa kuinka tuskaa eläminen on. Pidän erilaisista asioista, ja teen niitä usein jotka helpottavat oloani, mutta pelkään että pian ei. Esimerkiksi minä kirjoitan ylös tunteitani ja kokemuksiani päivältä, englanniksi. Tuntuu helpommalta kirjoittaa niitä englanniksi kuin suomeksi. Koulussa joudun ”karkaamaan” kavereiltani aina välitunneilla ettei tarvitsisi kuunnella haukkumista. Onneksi koulussa on yksi luotettava kaveri jolle voin puhua, mutta me emme asu lähekkäin niin en voi olla usein hänen kanssaan vapaa-ajalla. Jotenka vietän aikani joka päivä yksin. Elämä tuntuu siltä että joudun sinnittelemään että pysyn pinnalla, eikä se tästä mihinkään lopu.
Nyt on kuitenkin joulu, mutta silti riidat jatkuvat kotonani enkä viihdy kotonani. Ei ole paikkaa mihin mennä kun tuntuu siltä että nyt on pakko paeta hetkeksi. Ja pian on uusivuosi. Olen jo päättänyt pari uudenvuoden lupausta jotka ovat minulle hankalia pitää [osa tekstistä poistettu] Teen sitä harmittavan usein. Kirjoitan usein vihkooni miltä minusta oikeasti tuntuu, koska tiedän että voin sinne kirjoittaa sen minkä jätän mainitsematta kenellekkään.
Toivon vain että joku voisi auttaa edes hieman…
Hyvät joulut & onnellista uutta vuotta teille edes!
Hei,
onpa hyvä, että kirjoitit. Vaikutat todella fiksulta nuorelta! Se, miten kirjoitat tilanteestasi ja keinoistasi hallita pahaa oloa, kertoo siitä, että olet todella pohtinut asioita.
Tosi, tosi kurjaa kuulla, että olet joutunut kestämään kiusaamista niin kauan ja se jatkuu edelleen. Nuo ”kaverit”, joista mainitset, eivät tosiaan toimi kaverillisesti sinua kohtaan. Ystävyyteen ei kuulu toisen pilkkaaminen ja tahallinen loukkaaminen. Oletko sanonut heille aivan suoraan, miltä heidän sanat sinusta tuntuvat? Entä jos sanasi eivät tehoa heihin, voisitko harkita esim. opettajalle asiasta puhumista?
Uuden vuoden lupauksesi kuulostaa hyvältä ja erityisen fiksulta ratkaisulta. Siitä ei varmaan ainakaan aluksi ole helppoa pitää kiinni, mutta pysy vahvana! Olet kaiken hyvän arvoinen ja sinä ja kehosi eivät saisi tulla satutetuiksi kenenkään, myöskään sinun, toimesta. Kirjoittaminen on hyvä keino purkaa tunteita, kannustan jatkamaan sitä. (Sen lisäksi kehität kielitaitoasi, kun kirjoitat englanniksi!) Tunteet ja ajatukset on tärkeää saada purettua johonkin hyvällä tavalla, juuri esim. kirjoittamalla tai puhumalla.
Olet varmaan pitkään pitänyt satutettuja tunteitasi sisällä piilossa.. onneksi olet ystävällesi pystynyt uskoutumaan ja toivottavasti olette toistenne tukena jatkossakin. Mietin, että sinun oloasi voisi parantaa hurjasti se, jos pääsisit juttelemaan jollekin aikuiselle, ammattilaiselle, säännöllisesti. Pitkään jatkunut kiusaaminen jättää arvet, jotka eivät parane helposti jos koskaan. Mutta niistä puhuminen ja kaiken pahan ääneen sanominen sekä se, että joku ottaa pahan olosi vastaan, auttaa pidemmällä tähtäimellä. Mitä ajattelet, voisitko koulujen alettua lähestyä esimerkiksi koulukuraattoria tai terveydenhoitajaa ja pyytää apua? Olet vieläpä niin hyvä mietiskelemään itseäsi, tunteitasi ja toimiasi, että uskon, että jutteluavusta olisi sinulle paljon hyötyä.
Toivon sinulle paljon voimia ja erityistsemppiä uuteen vuoteen ja lupauksesi pitämiseen!! Muista, ettet ole yksin ja lähelläsi on paljon ihmisiä, jotka voivat ja haluavat auttaa sinua.
sis miula on melkei sama tilanne. kaikki tälläne iha perseellää, tosin poikakaveri on täs asias oikeesti avuks ku se ymmärtää. käyn nyt tammikuussa tokaa kertaa nuorisopsykiatrinpoliklinikalla, ja luulen et ei auta.
ei miula sinäänsä ongelmii oo, miun ylisuojelevaisilla vanhemmilla on ongelmia. ja kaikki aina kiusaa koska läski ja erilainen minä. se on stressaavaa, mutta siihen tottuu. ei saisi tottua. koita pärjäillä <3
sis miula on melkei sama tilanne. kaikki tälläne iha perseellää, tosin poikakaveri on täs asias oikeesti avuks ku se ymmärtää. käyn nyt tammikuussa tokaa kertaa nuorisopsykiatrinpoliklinikalla, ja luulen et ei auta.
ei miula sinäänsä ongelmii oo, miun ylisuojelevaisilla vanhemmilla on ongelmia. ja kaikki aina kiusaa koska läski ja erilainen minä. se on stressaavaa, mutta siihen tottuu. ei saisi tottua. koita pärjäillä <3