Oon 15-vuotias tyttö,ysi luokka just alkanu,kaiken pitäis olla suht hyvin. Mut jos ei oo? Oon iha loppu,koulu ahdistaa ja kaikki tuntuu olevan iha harmaata. Mulla ei oo oikeestaan voimavaroja olla koulussa,ja senpä takia mä lintsailen tosi paljon. Mä en tiiä miten jaksan käydä tän luokan loppuun. Ollaan kuitenkin vasta aika alussa. Oon nykyään meidän terkkarin vakio asiakas. Vaikka kävisin juttelemassa sen luona,tuntuu ettei se auta. Miten mä voisin jaksaa tän vikan vuoden? Anteeks ku tästä tuli aika sekava viesti. Tuntuu ettei mulla ois ees oikeutta olla pahoilla mielin,koska mulla on kaikki hyvin, ainakin päälisin puolin.
tiiän ton tunteen, oon myös ysillä ja en jaksais ollenkaan. stressaan ihan mielettömästi hakemista ja oon jo luvannu itelleni et jaksaisin panostaa tähän todistukseen mut nyt en vaan jaksa. stressaan kaikkea mahdollista, kavereita, muita ihmisiä, ulkonäköä, kouluun menoa ja kokeita… enkä saa mitään aikaan.
mulla ainakin helpottaa ihan vaan viettää n. tunti tai pari päivästä kuunnellen musiikkia tai kävellen jossain ulkona, vaikka metsäpolulla missä ei ois muita ihmisiä. tai sitten meen vaikka valokuvaamaan ulos. jutteleminenkin yleensä auttaa. kannattaa kokeilla.
Oon myös ysiluokkalainen ja must tuntuu myös samalt. Mä pelkään ja mua ahdistaa monet sosiaaliset tilanteet. Pelkään liikaa mitä muut aattelee. Välil tuntuu et mitä välii täl on et miks mä elän ees tääl. Sit tiän et on vaa pakko jaksaa ja kestää kaikki.
Mua auttaa se ku pääsen tanssimaa, rakastan tanssii ja siel tulee ihana olo. Mut sit sielki alkaa välil ahdistaa ku tuntuu et en oo tarpeeks hyvä ja et ku unelmoin et mun ammatti ois tanssii liittyvä ni tuntuu et se ei ikinä tuu toteutuu. Mut kannattaa koittaa miettii et mikä sut saa onnellisek ku kyl varmaa sul on joku sellane juttu mist nautit. Ainaki mä toivon nii. Kaikkee hyvää sulle ja jaksamista. Et oo yksin ja vaik tuntuiski silt ni ajattele et mä ainakin tuen sua mun ajatuksis vaik ei koskaan tavattaiskaa. :)
