Moi, mä oon siis 15 vuotias tyttö ja oon jo aika kauan ollu jotenki alakulonen, nyt viimeaikoina tää on vaan pahentunu. Mua väsyttää aina ja oon tosi ärtyny, mua harmittaa ku suutun just esim. vanhemmille tosi helposti. Tuntuu et vaikka nukkuiski tarpeeks, niin on silti ihan yhtä väsyny ja tuntuu jotenki et ei jaksais tehä asioita samalla tavalla mitä ennen. Asioista ei myöskää nauti samalla tavalla ja on jotenki tyhjä olo. Mä en esim. jaksais enää nähä mun kavereitakaa, on vaan jotenki helpompi jäädä kotiin yksin. Jotenki oon myös tosi kyllästyny omaan elämään, tai siis arki tuntuu vaan koko ajan semmoselta samalta suorittamiselta päivästä toiseen, tuntuu tosi raskaalta aamusin lähtee kouluun. Lisäks mul on koko ajan tosi yksinäinen olo, vaikka mulla onki ympärillä ihmisii, mut se johtuu varmaan siitä et kukaa ei tiiä miten mulla oikeesti menee, eli oon tosi yksin mun ajatusten kaa. Mun kaverit on vähä huolissaan musta, ne on huomannu et oon jo pitkään ollu jotenki erilainen mitä yleensä. Mä itekki oon huomannu et ei tää ehkä normaaliakaa enää oo, tai et en usko et tää alakulosuus yms johtuis vaan tästä iästä. [Osa tekstistä poistettu]
Mutta, mä vaan haluaisin tietää et mistä tää paha olo johtuu ja et mikä tähän auttais ja et voiks tää olla jotain vakavempaaki tai et pitäiskö mun mennä johonki puhumaan, mut jotenki tuntuu et jos menisin koulussa vaikka jollekki puhumaan niin kuluttaisin niitten aikaa turhaa (siks aattelin tänne kirjottaa).
Haluun viel sanoo kaikille et muistakaa olla armollisii itellenne ja paljon tsemppii kaikille! <3
Hei,
Kiitos viestistäsi! Todella hienoa ja tärkeää, että päätit kirjoittaa tänne!
Onpa kurja kuulla, että olet ollut alakuloinen ja nyt se on viime aikoina vain pahentunut. Alakuloisuus ja väsymys voivat vaikuttaa siihen, että on esimerkiksi ärtyneempi ja silloin myös saattaa suuttua helpommin läheisilleen. Kun olo on huono, ei usein myöskään saa samanlaista iloa asioista, joista on aikaisemmin nauttinut ja asioiden eteen voi joutua ponnistelemaan normaalia enemmän.
Kuvailit myös, kuinka koet olosi yksinäiseksi, vaikka ympärilläsi on ihmisiä. Pohdit voisiko tämä yksinäisyyden tunne johtua siitä, että kukaan ei tiedä, miten sinulla oikeasti menee ja olet yksin ajatustesi kanssa. Omia vaikeita tunteita voi olla joskus vaikea kertoa kenellekään, mutta usein kertominen kuitenkin saattaa keventää omaa mieltä. Olisi tärkeää, että sinun ei tarvitsisi kannatella kaikkia tunteita ja ajatuksia yksin.
Minulla heräsi iso huoli siitä, kuinka kerroit, että sinulla on ollut itsetuhoisuutta ja se on nyt lisääntynyt. Viiltelyllä usein yritetään helpottaa omaa sisäistä pahaa oloa, mutta tärkeää olisi löytää pahan olon helpottamiseksi muita, turvallisempia keinoja. Itsetuhoinen käytös on aina sellainen asia, johon tulee saada apua!
Pohdit viestistäsi, mistä paha olosi kumpuaa, mikä siihen auttaisi ja pitäisikö siitä mennä puhumaan jollekin. Kannustan sinua ehdottomasti puhumaan jollekin! Tällainen voi esimerkiksi olla koulusi kuraattori, psykologi tai terveydenhoitaja. He ovat koululla teitä nuoria varten, etkä todellakaan kuluta heidän aikaansa. Kuvailemasi paha olo ja itsetuhoinen käytös ovat juuri sellaisia asioita, joista sinun olisi tärkeää mennä juttelemaan! Kouluterveydenhoitajalla, -kuraattorilla ja -psykologilla on työkaluja käsitellä pahaa oloa kanssasi ja he osaavat tukea sinua. Sinulla on oikeus saada itsellesi tukea, muista se. <3
Voit aina myös soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla juttelemaan chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Palvelumme ovat nimettömiä ja luottamuksellisia.
Kirjoitit viestisi loppuun tärkeän viestin kaikille, kiitos siitä. Muista sinäkin olla armollinen itseäsi kohtaan. Olet tärkeä ja arvokas! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä