Kaikille jotka tuntee olonsa onnettomaksi
Hei sinä. Jos sinulla ei ole kavereita, vanhemmat riitelevät, koulu ei mene hyvin, sinut jätettiin, pelkäät tulevaisuutta, mietit omaa identiteettiäsi, kaipaat jotakuta, sinua pahoinpideltiin, et ole löytänyt omia vahvoja puoliasi, sinua kiusataan…. Tai ihan mitä tahansa, mistä syystä ikinä oletkaan onneton, tämä on sulle.
Elämä on välillä kurjaa. (Ärsyttääkö kun ihmiset sanoo vaan, että elämä on kurjaa? Niin muakin. Kyllä se on välillä aivan PERSEESTÄ ja tuskastuttavaa ja kamalaa ja inhottavaa.) Mutta aina on jotain hyvää. Sataa isoja lumihiutaleita. Vastaantuleva vieras hymyilee. Aurinko paistaa. Pikkulinnut laulaa. Vaikka sitä olis vaikee nähdä, aina on jotain minkä vuoksi jatkaa taistelua. Siispä vaikka susta nyt tuntuu huonolta, ymmärrä että se ei ole ikuista. Sateen jälkeen paistaa aurinko, alamäistä otetaan vaan vauhtia. Muistatko ajan, kun olit iloinen? Se on yhä saavutettavissa. Jokaisessa päivässä on potentiaalia.
Muista aina, että sinä olet suunnattoman tärkeä. Ihmiset välittävät sinusta ja sinä olet ainutlaatuinen. Kenties joku katsoo sinuun ihailevasti tai toivoo sinulle hyvää. Mietitkö vanhoja asioita, etkö päästä irti sanomattomista sanoista, vääristä askelista tai pelkäätkö mokaavasi? Älä mieti sitä enää. Mennyt on mennyttä, kukaan muu ei mieti virheitäsi – ainoastaan sinä. Ja mitä tulevaan tulee: älä stressaa. Tuleva ei ole vielä täällä: sen aika koittaa vielä.
Tee parhaasi ja usko siihen, mitä teet. Muista rentoutua. Katso tv:tä, lue, mene lenkille, kokkaa, piirrä, kirjoita. Tee sitä missä olet hyvä ja mistä tulet hyvälle mielelle. Ne asiat ovat tärkeitä koska ne ylläpitävät sinun onnellisuuttasi. Ja kun olet hitusen onnellisempi, on hitusen helpompaa jaksaa eteenpäin.
En voi tarpeeksi painottaa tätä: Sinä olet tärkeä. Älä ikinä luovuta. Uusia tilaisuuksia tulee, jos ei heti niin myöhemmin. Älä ajattele onnellisuutta asiana, jonka voi saavuttaa sormien napsautuksella: ajattele sitä portaina. Etene yksi askel kerrallaan, niin saavutat onnen. Se on usein odottamattomissa paikoissa.
Tartu tilaisuuteen, elä hetkessä, muista rentoutua. Etsi oma paikkasi. Jos ympärilläsi olevat ihmiset tekevät sinut onnettomaksi, etsi uusia ihmisiä. Ja jos tarvitset apua, muista aina nuortennetti, kirjepalvelu ja nuorten puhelin. Tätä kuulee usein, mutta jos haluat puhua, puhu. Vanhemmille, ystäville, terkkarille, kuraattorille. Sinulla on oikeus saada apua kun sitä tarvitset. Ja sitä sinä myös saat.
Aina on ihmisiä, jotka heittävät kiviä polullesi. On sinusta kiinni, rakennatko niistä muurin vai sillan.
Rauhaa ja rakkautta. Tsemppiä! <3
Ja lisään vielä että jos jollekulle tuli sellainen vaikutelma että olen jotenkin ylemmyydentuntoinen niin en todellakaan ole. (Nyt kun luen tätä viestiä niin sen voi vähän niin käsittää, mutta tarkoitukseni oli vilpitön kannustaminen) Mua on kiusattu ja mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko, oon käyny psykologilla n. puoli vuotta (ja sitä ennen eri asiasta vrm vuoden) ja mun itsetunto on surkee ja joskus on ahdistanu niin paljo että hyperventiloin. Tän viestin tarkotus on osottaa että me ollaan samas venees! Mua yhä ahdistaa ja itsetunto on nollassa mutta se on pikkasen jo parantumaan päin. Heti ku ite aloin taas nähdä valoa niin halusin auttaa muita jotka kamppailee samojen asioiden kans. Mutta kaikkea hyvää ja paljon lämpimiä ajatuksia teille. :)
Pisti kyllä ajattelemaan :)
en oo varma kuulunko ihan tän keskustelun kohderyhmään ikäni puolesta, tai no – koko sivuston kohderyhmään. (20v olen)
mutta kiitos.
luin tätä juttua vuolaasti itkien, hymyssä suin. tuntuu hyvältä lukea tällasta. oot ihan uskomattoman ihana!
Mitä tehdä, jos siskolla ja äidillä on kamalin riita meneillään? Kummatkin huutaa toisilleen ja ei kuuntele toisiaan. Mitä tehdä kun joutuu elämään vaarallisesta hiljaisuudessa ja huudoissa?
Kummankaan ei näytä sopivan riitaansa, sisko ei anna periksi eikä äitikää. Tiiän , että riidat kuuluu elämään ja ett riidat kuuluu selvittää mut miten selvittää sellane riita, et vanhin tytär haluaa mennä Kielimatkalle ja jossakin vaiheessa armeijaan ja opiskelujen jälkeen mennä ulkomaihin opiskelemaan politiikkaa? Ja äiti kieltää sen huoliensa takia, niin että mites tässä perheen nuorempana ja kohta riidan takia osapuolettomana tekee? Kirje laitettu tiskipyötään ja seuraavaks kuunnellaan huutoa kun yritin auttaa.
Hei ”toivoton”,
Sori mutta mä en tiiä miten auttaisin sua :( Mutta hyvä että välität! Ja kirje oli tosi hyvä idea. Oletko ajatellut että voisit puhua asiasta terkkarille, kuraattorille tms.? Koska aina asioita ei voi itse ratkaista vaan tarvitsee muiden apua. Tsemppiä ja toivottavasti asiat paranevat <3
Ja kiitos kaikille jotka ovat kommentoineet :) Olette kaikki arvokkaita!
Hei ”toivoton”,
Sori mutta mä en tiiä miten auttaisin sua :( Mutta hyvä että välität! Ja kirje oli tosi hyvä idea. Oletko ajatellut että voisit puhua asiasta terkkarille, kuraattorille tms.? Koska aina asioita ei voi itse ratkaista vaan tarvitsee muiden apua. Tsemppiä ja toivottavasti asiat paranevat <3
Ja kiitos kaikille jotka ovat kommentoineet :) Olette kaikki arvokkaita!
Oot ihana ihminen ja selvästi välität muista ja se on ihailtavaa. Itse peruskoulun keskeyttäneenä rankan masennuksen vuoksi voin sanoa,että jos joku ois sanonu noin mulle puoli vuotta sitten voisin olla nyt koulunpenkillä. Olet ihana. Kyl me selvitään jos vaan jaksetaan uskoo:)
ihana teksti ja sait mut itkeen, kiitän, tuli kerranki parempi fiilis ku aikoihin :)
Heippa kiitti ja talven_lapsi,
Ei ku kiitos teille! :) Hyvä että löysitte tänne. Kaikkea hyvää! *hali*