Olen 7 luokkalainen tyttö. Mulla on kaikki ihan ok, koulussa menee hyvin, mulla on kavereita, perheasiat on kunnossa, mua ei kiusata, ei mitään tämmöstä. Mutta nykyään mua ahdistaa hirveenä, ja ajattelen [osa tekstistä poistettu] maailmanloppua yms. Itken melkein joka ilta ennen kuin menen nukkumaan koska mua ahdistaa. Nykyään mua ahdistaa julkisilla paikoillakin (jos olen yksin). [osa tekstistä poistettu] ja oon menossa puhumaan psykologille, mutta en uskalla kertoa tästä koska pelkään että joudun laitokseen yms. Enkä haluaisi että muut mun sukulaiset (paitsi äiti) sais tietää koska jos en vastaa puhelimeen, niin ne ylireagoi ja huolestuu jo sillon. [osa tekstistä poistettu] Ulkoa näytän iloselta ja reippaalta mutta sisältä oon rikki. Välillä saatan yht’äkkiä ruvetaa vaan itkemään. Pelkään ettei tää ikinä lähde pois…. Olisin kiitollinen jos vastaisitte
Hei,
Hyvä, että otit yhteyttä meihin, olit tosi rohkea. Hyvä kuulla, että kaikki on muuten ihan ok, muuta ahdistukselle tosiaan on tehtävä jotakin. Tuntuu siltä, että kannat paljon huolta harteillasi monista asioista ja ajattelen, että huolien purkamiseen tarvitset aikuisen apua. Kannustan sinua kertomaan ajatuksistasi psykologillesi. Uskon, että silloin huolesi lähtisi selviämään ja olosi voisi parantua – ja ei, kertomisessa ei ole riskiä, että joutuisit laitokseen. Psykologi kestää kyllä kuulla olostasi, joten voit rohkeasti ottaa asian puheeksi ja silloin hän voi paremmin myös auttaa sinua, kun tietää, mitä todella ajattelet.
Entä tietävätkö vanhempasi ajatuksistasi? Voit rohkeasti kertoa peloistasi myös äidillesi, hän pystyy myös tukemaan sinua kaikissa pohdinnoissasi. Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on myös esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa. Sinua lähellä olevista auttavista tahoista löydät lisätietoa Nuortennetin Mistä apua? –osiosta (www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua).
Jos tuntuu, että kertominen puhumalla jännittää tai on mahdoton ajatus, niin mitä luulet, voisitko kirjoittaa esimerkiksi kirjeen psykologillesi tai muulle valitsemallesi aikuiselle? Olet kaiken avun arvoinen ja olosi voi helpottua, kun vain uskallat ottaa seuraavan askeleen kertomisessa. Ensimmäisen olet jo ottanut, kun kirjoitit tänne meille!
Voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ke klo 17-20.
Silloin, kun elämän huolet meinaavat jyrätä yli, on tärkeää pitää yllä suhteita kavereihin ja keskittyä kaikkeen ihanaan, mitä omassa elämässä on. Mistä sinä pidät erityisesti, mikä saa sinut hyvälle mielelle? Jokin kaunis elokuva, musiikki, ulkoilu, ystävät ja perhe? Voit myös ajatella, että sinä olet turvassa, kaikki on hyvin ja saat itsellesi tukea aikuisilta, kun vain pyydät sitä.
Vaikka tuntuu, että elämässä ei juuri nyt valoa meinaa näkyä, niin uskon, että toivoa on. Ethän jää ajatustesi ja huoliesi kanssa yksin, olemme mielellämme tukenasi!
Moikka! :)
En tiedä paljonko auttaa jos täysin tuntematon sanoo seuraavia asioita, mutta yritän kuitenkin!
Oon siis vähäsen vanhempi kun sä olet ja mulla on ollut just samanlaisia ongelmia (ja on vieläkin välillä), kun sulla. Elämässä kaikki vaikuttaa ihan hyvältä, ei oo suurempia ongelmia ja muutenkin on ulkopuolisten mielestä ”kaikki syyt olla onnellinen”.
Silti, ihmismieli luo ihan oman maailmansa jokaisen päähän mitä muut ihmiset ei näe, ellei siitä kerro jollekin, ja oot oikeasti todella rohkea ja viisas kertoessasi ongelmistasi! :)
Mulla oli muutamia kuukausia sitten ihan kauheita itkukohtauksia samalla, pyörittelen usein (varsinkin tylsistyneenä) kaikenlaisia ajatuksia päässäni ja saatan kehitellä ihan kauheita ajatuksia tahtomattani, ja kun tajuan mitä ajattelen niin ihan hätkähdän miten ahdistavia ne ajatukset on.
Veikkaan että sullakin on mun tapaani vähän vilkasta mielikuvitusta?
Toi ahdistus voi siis johtua jo ihan niin yksinkertaisista asioista kuten muutokset elämässä, ikä jo itsessään ja joillakin voi olla alitajunnassa sellaisia juttuja mitä ei enää edes muista kunnolla, mutta pelot silti on elämässä mukana kunnes niitä aletaan purkamaan ja käsittelemään.
Ja vaikka se ahdistus tuntuu ihan kamalalle, ymmärrän sen hyvin, niin se ei oikeasti tapa sua ja se ihan varmana lähtee pois vaikkei se siltä aina synkimpinä hetkinä tunnukkaan.
Aina kun mua ahdistaa joku johon on tai ei ole ”kunnon syytä”, ajattelen että se menee ohi ja jos tarvitsee, niin ihan reilusti itken ja puran pahaa oloani vaikka piirtämällä tai juoksemalla.
Saisit lukea varmaan kunnon kokoisen romaanin jos alkaisin tässä kirjoittelemaan mun omista ahdistuksen hetkistäni, mutta parhain uutinen on se, että se ahdistus on aina mennyt pois.
Se ei aina mene pelkästään sormia napsauttamalla tai itkemällä, mutta kun saat lähipiiristäsi tukea ja apua ahdistukseen, toivon että pystyt luottamaan siihen että kaikki on kuitenkin lopulta hyvin ja että susta pidetään huolta.
Maailmanloppua mäkin olen ajatellut itkukohtauksiin asti, mutta siihen me ihmiset ei voida vaikuttaa mitä luonnossa ja maailmassa käy ilman meitä. Mun pelkojani on auttanut myös kristinusko koska vaikka me ihmiset ollaan näin pieniä, niin on hyvä luottaa että vierellä on Jeesus joka kyllä auttaa kun on tarvis, me ei ns. ”kävellä yksin” täällä maailmassa kunhan vaan pyytää Jumalaa apuun :)
Ja et kyllä todellakaan joudu minnekään laitokseen avunhakemisesta, sanoisimpa niinkin että oot todella terve kun tajuat että sulla ei kaikki oo ihan niin hyvin kun voisit, ja oikeasti haluat apua! Se on tosi hyvä merkki ja olisikin hienoa jos uskaltaisit mennä puhumaan sinne psykologille ja vaikka äidillesi, sikäli kun viestistäsi ymmärsin, ei haittaisi jos äitisi saisi tietää asiasta? Voisit samalla sanoa äidillesi ettei kertoisi asiastasi muille koska et halua.
Mutta se huolestuminen sukulaistesi osalta on kuitenkin näin ulkopuolisen silmin tosi ihana asia, siitä huomaa heti että olet rakastettu ja välitetty, tietty huolestuminen ei ole rakastamisen kriteeri mutta kuitenkin.
Kannattaa myös miettiä voisitko aloittaa jonkun pienenkin harrastuksen jonka avulla saisit siirrettyä ajatuksia muualle? Kun oikeasti keskittyy johonkin niin helposti unohtaa masentavat asiat tai ainakin saa muuta tekemistä kuin pelkästään miettiä niitä :)
Paljon siunausta ja tsemppiä sun elämääsi ja tilanteeseesi! Ihan varmasti sanon että se ahdistuskin menee siitä ajallaan, meillä monilla on ollut samanlainen tilanne mutta se on kyllä korjaantunut :)
Moi ! Mulla on sama ongelma tällä hetkellä. Mulla on kaikki asiat ok elämässä, mulla on paljon kavereita, hyvä perhe ja mua ei kiusata koulussa. Mua on ahistanu kesän alusta asti tosi paljon ilmastonmuutos ja maailmanloppu. Olen siis nyt 7 lk. Se tuntuu ihan hirveältä kun ahdistaa ja ahdistus päättyy itkuun. Iltaisin mua itkettää, joskus päivälläkin joudun pyöräillä nopeasti kotiin että en rupea itkemään kesken päivän. Äiti sanoi että se voi liittyä ikään ja että mä en voi tehä ilmastonmuuokselle mitään vaikka kuinka itkisin ja murehtisin. En haluu puhuu ulkopuolisille koska se on tosi vaikeeta ja kesällä kun mulla ei ollut oikein tekemistä niin aloin päässäni saada hirveitä ajatuksia ja ahdistuskohtauksia. Mua oikeasti pelottaa ja ahdistaa ne asiat enkä pääse oikein nauttimaan elämästä. tarviin lohdutusta ?
Hei nimimerkki ”Ahdistunut…”.
Kiitos viestistäsi. Kiva kuulla, että sinulla on elämässäsi päällisin puolin kaikki hyvin. Elämässä voi tulla vastaan välillä asioita, jotka alkavat ahdistamaan. Silloin on hyvä, jos on joku, jonka kanssa voi pohtia ahdistuksen syitä ja sitä kautta lievittää tunnetta.
Kerrot, että ahdistuksesi syynä olisi ilmastonmuutos ja maailmanloppu. Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon uutisissa ja ymmärrän hyvin, että se aiheena voi ahdistaa ja herättää varmasti paljon kysymyksiä tulevaisuudesta. Olen iloinen, että olet pystynyt äitisi kanssa juttelemaan asiasta. On todella tärkeää, että et jää yksin pohtimaan asiaa.
Vaikka ilmastonmuutoksen etenemistä ei yhden henkilön voimin voi pysäyttää voi kuitenkin omilla valinnoillaan vaikuttaa sen hidastumiseen. Voisiko ahdistustasi lievittää miettimällä mitä juuri sinä voisit tehdä maapallon eteen? Kierrätättekö esimerkiksi roskat kotona? Voisiko punaista lihaa vähentää ja kasviksien syöntiä lisätä? Käyttääkö perheesi kestokassia, kun käytte kaupassa? Tässä vain muutama esimerkki siitä miten voi edesauttaa ilmastonmuutoksen hidastumista. Teot ovat pieniä, mutta kun moni tekee näitä pieniä tekoja maapallon eteen, on sillä suuri vaikutus!
Kerroit, ettet haluaisi kenenkään ulkopuolisen kanssa puhua ahdistuksestasi. Uskon kuitenkin, että olosi ja ahdistuksesi helpottaa, jos puhuisit jonkun kanssa. Voisitko vaikka jatkaa keskustelua äitisi kanssa? Hän varmasti haluaa auttaa sinua. Ja yhdessä voittekin vaikka miettiä mitä kaikkea voitte yhdessä tehdä maapallon eteen!
Me täällä Lasten ja nuorten puhelimessa haluamme myös mielellämme olla tukenasi. Meidän kanssamme voit puhua luottamuksellisesti ja nimettömänä. Voit soittaa, (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116), kirjoittaa nettikirjeen tai chatata meidän kanssamme. Yhdessä voimme pohtia ratkaisuja tilanteeseesi.
Muista joka päivä myös miettiä niitä hienoja ja iloisia asioita, jotka ovat elämässäsi läsnä ja nauttia niistä.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä