oon yksinäinen, mulla on 4 kaveria jotka ei haluu nähä mua koulun ulkopuolella ja jotka oikeastaan vaan haukkuu mua muitte mukana, mutta silti luotan niihin koska ne on ainoot mitä mul on. äiti on aika kiireinen ja tiettyjen asioiden takia on täysin ymmärrettävää ettei sillä oo aikaa mulle. isästä en halua edes puhua. olin lapsena aika erilainen, tykkäsin olla yksin ja joskus kuvittelin pään sisällä koko leikin. viihdyin itteni kanssa oikeasti. nykyään ahistaa ja pelottaa koko ajan ja kaikki tuntuu epätodelliselta, niinku unelta. peiliin katsoessa en pysty uskoo että se oon oikeesti mä, näytän vaan niin rumalta ja oudolta ja haluaisin vaan satuttaa itteeni ja joskus jopa tappaa. vuosi sitte mulla oli anorektisia ajatuksia[osa tekstistä poistettu] tää ei siis ollu mitää vakavampaa ku tajusin lopettaa ajoissa mut menkat oli poissa muutaman kuukauden. mutta mulla ei oo ketää kelle puhua ja tää tekstikään ei näytä yhtään mun kirjottamalta, tuntuu et oon sekoamassa ja et alan nähä tai kuulla jotai mitä ei oikeasti ole. haluaisin olla normaali koska mua kiusataan koulussaki ja osaan olla välittämättä koska tiedän että vika on jokatapauksessa mussa koska en vaan voi olla terve. voisko joku auttaa pitäskö mennä juttelee jollekki?
Hei,
kirjoitat asioista, jotka ovat huolestuttavia ja haluankin sinulle vastata.
On todella väärin, että kaverisi haukkuvat sinua muiden kiusaajien mukana! Sellainen ei kuulosta aidolta ystävyydeltä. Ymmärrän, jos haluat silti viettää koulussa aikaa heidän kanssaan, jos vaihtoehtona on yksin oleminen. Mutta heidän ja kiusaajien toimintaan pitäisi tulla muutos. Oletko koskaan rohjennut sanoa näille kavereillesi, miten pahalta sinusta tuntuu, kun he haukkuvat sinua muiden mukana? Miten he ovat reagoineet, jos olet sanonut tai miten ajattelisit heidän reagoivan? Se, että sinua kiusataan koulussa, ei mitenkään ole sinun vikasi. Kiusaaminen on väärin ja se on henkistä väkivaltaa, joka ei ole hyväksyttävää. Onko kiusaamiseen puututtu koulussa? Kannustan sinua puhumaan kiusaamisesta opettajalle tai koulukuraattorille, sillä heidän velvollisuutensa on puuttua kiusaamiseen. Älä syytä itseäsi, koska sinussa ei ole mitään sellaista, joka oikeuttaisi kiusaamisesi.
Kuulostaa siltä, että joudut olemaan aika yksin noiden ajatustesi kanssa. Joskus silloin, kun ei ole ketään, kenelle purkaa pahaa mieltään ja/tai päässä pyöriviä ajatuksia, ne ajatukset saattavat paisua oman pään sisällä isoiksi ja alkaa jopa vääristyä. On valtavan hienoa, että ymmärsit ulkonäköösi ja syömiseesi liittyvien ajatusten menevän väärään ja vaarallisen suuntaan. Olet ollut todella vahva, kun olet päässyt omin voimin takaisin niin sanotusti oikealle polulle sen suhteen. Anoreksia on vakava sairaus, jopa hengenvaarallinen. Laihuus ja sairaalloinen laihtuminen, sairaus, ei tuo kenellekään onnea, vaan päinvastoin.
Kerrot äitisi olevan kiireinen ja siksi et koe voivasi puhua hänelle. Entäpä jos kirjoittaisit äidillesi kirjeen, jossa kerrot rehellisesti mieltäsi painavista asioista? Samalla tavalla, kuin tännekin kirjoitit? Olen aivan varma, että äitisi haluaa auttaa sinua ja jos hän tietäisi ajatuksistasi ja tunteistasi, hän havahtuisi siihen, että tarvitset häntä nyt enemmän, kuin koskaan. Olet tärkeintä äidillesi!
Jos kuitenkin äidillesi puhuminen tuntuu vaikealta, niin voisitko kertoa kiusaamisen lisäksi koulukuraattorille myös näistä muista asioista, jotka vaivaavat mieltäsi – yksinäisyys, itsetuhoiset ajatukset ja tunne sekoamisesta? Olisi niin tärkeää, että kertoisit nyt pikimmiten jollekin aikuiselle. Sinun ei tarvitse pärjätä yksin eikä mikään kertomistasi asioista ole sinun syytäsi. Voit ja ansaitset saada apua ja tukea! Nuortennetin Mistä apua -sivun alareunasta löytyy Huoli puheeksi -lomake, josta saat tukea kertomiseen, jos haluat.
Paljon rohkeutta ottaa asiat puheeksi! Kirjoittele tänne uudelleen tai lasten ja nuorten nettikirjepalveluun, jos haluat vielä purkaa ajatuksiasi tai kysyä neuvoa.
Mullakin on joskuks ollu tommonen tilanne. Se parani kuitenkin kun uskalsin puhua kavereilleni suoraan. Ne ymmärs ja lupas lopettaa. Sen jälkeen ollaan oltu tosi hyvii kavereita ja tuntuu et meit ei vois kukaan enää erottaa. :D kannattaa kokeilla oikeesti puhua sun kavereille, nii ehkä ne tajuu et ne on ollu tyhmiä!