Moikka. Mun vanhemmat erosi noin kolme vuotta sitten. En silloin surrut,mutta nyt kaikki kaatuu päälle. Äitini on vihainen ja masentunut melkein koko ajan,ja se juo joka päivä,mikä huolestuttaa. Me riidellää sen kaa useesti esimerkiks kotitöistä. Se ei koskaan valita tai mitään siitä veljilleni jotka eviät koskaan tee mitään. Isä taas on todella pihi. Sen luona kun olen niin se vahtii mun syömisiä. En saa syödä siellä kananmunaa,karkkia,keksejä tai muutenkaan paljoa ruokaa. Tunnen joka päiä siellä kuinka mahani huutaa ja kurisee nälästä. Jos taas syön enemmän se vihjailee kuinka lihavaksi tulen jos syön näin. Olen normaalipainoinen ja urheilen joka päivä. Isäni myös haukkuu minua joka päivä,joko siitä että meikkaan liikaa tai että olen lihava. Myös veljeni haukkuvat minua noista asioista. Se sattuu. Mulla on myös todella huono itsetunto. Inhoan sitä mitä näen peilistä. [osa tekstistä poistettu] Itken uesasti yksin,ja tuntuu siltä kuin olisin jumissa.[osa tekstistä poistettu] [osa tekstistä poistettu] Silti tiedän että tämä ei ole tervettä eikä myöskään ole tervettä ajatella näin. Ystävänikään eivät ymmärrä,niillä on kaikki hyvin eivätkä he osaa käsitellä tälläistä eivätkä tukea. He vaihatvat vain puheenaihetta iloisempaan. Mä olen kuitenkin aina se joka kuuntelee niitä. Tämä on todella rankkaa enkä jaksa. Mulla ei ole ketään jolle puhua,ei ketään aikuista tai ikäistäni. Mitä ihmettä mä voin tehdä? Haluaisin niin kovasti olla onnellinen taas.
Hei,
kuulostaa kyllä siltä, että sinua kohdellaan todella väärin kotona. Isälläsi ei ole oikeutta haukkua sinua ja hänellä on velvollisuus vastata hyvinvoinnistasi ja perustarpeistasi, kuten riittävästä ravinnosta. Isäsi käytös, mitä viestissäsi kuvaat, on henkistä väkivaltaa sinua kohtaan. Veljesi saavat isältäsi väärän mallin, että on ok haukkua ja mollata toista.
Äitisi vaikuttaa olevan tilanteessa, jossa hän ehkä kaipaisi tukea ja apua oman olonsa helpottamiseen, jolloin hän jaksaisi paremmin huolehtia myös sinun hyvinvoinnista.
Sinä ansaitset huolenpitoa ja hoivaa, kunnioitusta ja kannustusta. Et ole taakka, vaan arvokas ihminen, jota läheiset kohtelevat väärin. Ainut oikea ratkaisu tähän asiaan olisi se, että vanhempasi saisivat apua/muuttaisivat käytöstään, sinä saisit tukea ja rakkautta. Toivon, ettet ajattele minkään itsellesi vahingollisen olevan ratkaisu!
Onko koulussasi koulukuraattoria? Koulukuraattori on luotettava aikuinen, joka on koulussa juuri sitä varten, että auttaa oppilaita muun muassa perheeseen liittyvissä asioissa. Voisitko ajatella meneväsi juttelemaan hänelle ja kertovasi kaiken, mitä täälläkin kerroit? Myös terveydenhoitaja on luotettava aikuinen, jolle voit mennä juttelemaan. Älä jää yksin surusi ja synkkien ajatustesi kanssa. Apua on saatavilla.
Voit myös soittaa nimettömänä, luottamuksella ja ilmaiseksi Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111. Puhelin on joka päivä auki, arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20.
Rohkeutta ja voimia sinulle!
Mitä mä voin tehdä minut on jo kerran adoptoitu… Nykyään asun HDL ja nyt mä en oo enää väleis mun vanhempienkaa olen kiintynyt yhteen laitokseni työntekijään joka on minulle ”isä hahmo” mutta olen kuitenkin tavallaan orpo…
