Haluan jakaa nyt minun kokemukseni. Olin 12 vuotia eli 6lk. Silloinhan minä tietenkin mietin että tykkääköhän kukaan minusta. (tarkoitin poikia) mutta kukaan ei näyttänyt kiinnostuneelta. Silloin rupesin katselemaan miten pojat käyttäytyvät kavereitteni seurassa. Jokainen kaverini oli silloin minun mielestäni paremman näköinen, oli sosiaalisempi, rohkeampi tai muuta vastaavaa. Itse olin sellainen ujo ja en paljon puhunut. Sitten meidän luokallemme tuli uusi poika olin ihan rakastunut häneen mutta hän ei näyttänyt mitään kiinnostuksen kohdetta. Siispä ajattelin että minun pakko muuttua niinpä päätin muuttua. Eihän se tietenkään ollut hyvä idea. Eihän kukaan tykkää sellaisesta henkilöstä joka on ihan teennäinen. Sen jälkeen huomasin että se poika johon olin rakastunut niin oli rakastunut minun parhaaseen kaveriin. Olin todella mustasukkainen ja hyljeskelin KAIKKIA kavereitani. Siitä seurasi se että kun lopetin hyljeskelemisen kaikki rupesivat hyljeskelemään minua. Koko lukuvuoden olin vaan itsekseni välitunnilla. Odotin niin paljon yläkoulua, koska tiesin että menen eri yläkouluun kuin muut sillä olin luokan paras tanssissa joten päätin mennä urheilu painotteiseen yläkouluun. Siihen loppui minun kiusaamiseni.
Hyvä että uskallat jakaa kokemuksiasi. Se vahvistaa ja varsinkin se että uskaltaa puhua niistä. Itselläni on ollut sman laisia ongelmia tai sitten ihan erillaisia (en tiedä miten asian pistäisin). Kun menin ala-asteelle olin juuria selvinnyt kivuliasta sairaudesta leukemiasta. Olin kalju ja lihava lääkkeiden takia. Pelkäsin etten saisi kavereita ja että kukaan ei pitäisi minusta. Yllätyksekseni pääsin mukaan porukkaan mutta ei siinä kauaa mennyt kun jo sanottiin etten sovi porukkaa jossen ole tietyn lainen. Aloin muuttamaan itseäni koko ajan enemmän ja enemmän 6lkl:llä huomasin etten ole enää teennäisesti joku muu. Se kuka yritin olla oli nyt minä. En enää osannut olla oma itseni edes perheeni kanssa. Kun menin seiskalle vedin roolia edelleen se oli vaikeaa/uutta päästää irti. Yhtäkkiä sain kaverin ja sain apua kuraattorilta ja pääsin pikku hiljaa yli siitä mitä olin. Sen jälkeen en ole epäillyt eikö kukaa pitäisi minusta. Toivon että voit jatkossa aina olla oma itsesi ja jos kiusaamista joskus kohdallasi vielä ilmenee toivon että pystyt kertomaan siitä heti ja tietenkin että pystyn kertomaan omalta osaltasi totuuden.
