Kaksisuuntaisen mielialahäiriön mahdollisuus?
Olen siis juuri tosiaan lukion aloittanut tyttö. Ysiluokalla minulla oli pitkän aikaa alakuloisuutta ja uupumusoireita yhdessä ahdistuksen kanssa, mistä syystä kävin jonkin aikaa koulussa kuraattorilla ja myöhemmin psykologilla. Jälkimmäinen teetti minulle jossain vaiheessa mielialakyselyn joka osoitti selkeää alenemaa mielialassa. Mihinkään diagnosointeihin ei kuitenkaan ryhdytty eikä asia edennyt, lopetin käynnit keväällä vähän ennen koulujen päättymistä ja olo parani itsekseen kesän mittaan. Päätin itse kaiken johtuneen ylikuormituksesta, olin koko ysiluokan todella stressaantunut ja uuvuksissa.
Heti, kun lukio alkoi, alkoivat myös vanhat masennusoireet tulla takaisin. Viikon opiskelun jälkeen tuntui samalta kuin puolessa välissä kouluvuotta ysiluokalla, kaikki eteni todella nopeasti. Mutta sitten se yhtäkkiä loppuikin. Yhtenä aamuna en enää ollutkaan väsynyt, päin vastoin. Olo oli todella energinen ja hyvä. Olin siitä todella iloinen. Tuon muutaman päivän aikana kaikki oli todella hauskaa, olin onneni kukkuloilla. En osaa selittää sitä. Sain niin paljon aikaiseksi, olin käsittämättömän motivoitunut. Tein matematiikasta paitsi kaikki pakolliset, myös määritellyt lisätehtävät ja vielä niiden päälle kertaustehtäviä. Myös muissa koulujutuissa tein käsittämättömiä määriä työtä noina päivinä. Pari viikkoa olen saanut tehtyä nipin napin pakolliset. Siivosin huonettani (mihin minulla ei ikinä ole motivaatiota), urheilin, valvoin myöhään kun ei väsyttänyt ja silti heräsin pirteänä. Keskittymiseni ei kuitenkaan ollut parasta mahdollista luokkaa, johtunee yöunien vähyydestä. Väsymystä en kuitenkaan silti tuntenut, outoa sekin. Yleensä olen aivan kykenemätön normaaliin elämään, kun olen nukkunut minuutinkin alle seitsemän ja puoli tuntia.
Kirjoitan imperfektissä, vaikka tila on oikeastaan päällä edelleen. Se alkaa tosin olemaan lieventymään päin. Tosin epäilen, että sama jatkuu huomenna, sillä energisyys on voimakkaimmillaan aamusta ja heikkenee iltaa kohden, illasta olen lähinnä levoton.
Tiedän hyvin senkin, että pitäisi nukkua, mutta ei vain huvita. Olen niin levoton, tekee mieli tehdä asioita. Normaalisti nukahdan erittäin hyvin illalla. Tavallaan tuntuu siltä että ei minulla mitään hätää ole ja olen vain iloinen siitä, että väsymys ja alakuloisuus ei jatkunutkaan, mutta silti jotenkin pelottaa tämä olotila. Kaikki tekeminen tuntuu niin pakonomaiselta, en tiedä, miltä ADHD tuntuu mutta tuntuu juuri siltä.
Pelkään myös, mitä tapahtuu, kun tämä loppuu, oli sitten normaalia tai ei. Maniaa tämä ei ole, en ole niin sekaisin, mutta hypomania kuulostaa juuri tältä ja samaistun hypomanian kuvaukseen. En halua olla alakuloinen. Jos pitäisi valita tämä tai se, ottaisin ehdottomasti tämän. Saan koulujuttuja tehtyä ja tätä tahtia ei ole kysymystäkään, pystynkö käymään lukion kolmessa vuodessa. Ehdottomasti pystyn.
En vain tiedä, mitä tekisin. Pelkään myös että ylireagoin, että olin niin tottunut alakuloisuuteen, että kun olo ikään kuin normalisoituikin yhtäkkiä, hämmennyin siitä. Mutta samalla tiedän, että kesällä oloni oli suunnilleen normaali eikä se nyt näin intenssiiviseltä tuntunut. Terveydenhoitajalle kerroin tarkastuksessa, mitä ysiluokka oli kohdallani ollut ja koulupsykologille minua ollaan ohjaamassa ”ongelmien ehkäisynä ja opiskelutaitojen tukemisena” mutta ei ole vielä tapahtunut. Ensi viikolla ilmeisesti, näin minulle sanottiin. Ei ole ketään, kenelle kertoakaan. Odottelen ja ihmettelen ja pelkään, mitä päässäni tapahtuu. Sekava teksti, pahoitteluni siitä. En edes tiedä, mille alueelle tämä olisi kuulunut niin pistin sitten päivystäjille.
Hei nimimerkki ”sekasin oleva ykkönen”
Kiitos viestistäsi, kirjoitit aivan oikealle palstalle. Osaat erinomaisesti kuvailla olotilaasi ja tuntemuksiasi. Onkin tosi tärkeää osalta tunnistaa itsessään erilaisia tunteita ja pystyä kertomaan niistä toiselle. Sillä tavalla opimme itsekin ymmärtämään itseämme paremmin ja havaitsemaan sitä, miten kroppamme tai mielemme reagoi erilaisiin muutoksiin tai tilanteisiin: vuodenaikoihin, ihmisiin, työmäärään tai ympärillä olevaan tunnelmaan.
Kurjaa, että olosi on ollut huono, mutta olen tosi iloinen, että olet saanut apua aiempaan alakuloon ja uupumiseen. Hienoa! Ja oli myös tosi ihanaa, että voit kesällä hyvin! Lukion alettua olo on taas heitellyt uupumuksen tunteesta levottomuuteen, iloisuuteen ja energisyyteen. Nyt sitten mietit, mitä oikein tekisit.
Vastaus on kuitenkin jo viestissäsi. Täältä käsin emme pysty diagnosoimaan tilaasi, vaan sinun olisi tosi tärkeää päästä puhumaan voinnistasi ammattilaisen kanssa. Vain hän voi sinua haastattelemalla, erilaisia testejä tekemällä ja vointia yhdessä sinun kanssasi seuraamalla sanomaan, mistä on kyse: normaalista voinnin vaihtelusta, mitä meillä kaikilla on, vai sittenkin jostain muusta. Tarvittaessa sinua auttaa myös lääkäri.
Onkin tosi hyvä, että olet menossa taas psykologin luo. Kun kerrot hänelle kaikista näistä muutoksista, voitte yhdessä miettiä, mistä voisi olla kyse. Sillä välin voit edelleen tarkkailla mielialaasi, merkata vointiasi muistiin joka ilta ja valmistautua tuohon tapaamiseen. Netistä löytyy erilaisia mielialapäiväkirjoja ja -sovelluksia, voit vaikka katsoa olisiko siellä joku sinulle sopiva.
Mietin tuota, kun kirjoitit, ettei sinulla ole ketään, kelle puhua. Se tuntuu varmasti kurjalta. Onneksi on sentään tuo psykologi – toivon lämpimästi, että hänelle voit kertoa rehellisesti kaiken, sillä muuten hän ei pysty sinua auttamaan. Mutta olisihan se hyvä, että sinulla olisi joku toinenkin ihminen, jolle pystyisit tästä avautumaan. Onko sinulla ystäviä? Kaikki tuntevat olonsa joskus apeaksi, yksinäiseksi tai ahdistuneeksi, joten uskon, että sinua kyllä ymmärretään, jos uskaltaudut joskus puhumaan tunteistasi ystävillesi tai kavereillesi. Luulen, että se voisi saada heidätkin avautumaan haasteistaan ja lähentämään teitä entuudestaan.
Jos sinulla ei ole ystäviä tai vaikka heitä olisikin, niin myös perheesi olisi tärkeää tietää, mitä sinulle kuuluu. Oletko pystynyt puhumaan näistä asioista kotonasi? Olisi hienoa, jos sielläkin tiedettäisiin, jos voit huonosti tai olet itsestäsi huolissasi. Heiltäkin voisit saada tukea, jos joskus sitä tarvitset. Mitä olet mieltä? Kulissien pitäminen pystyssä voi olla raskasta, joten kertominen voisi helpottaa oloasi myös siltä osin.
Uskon, että kaikki menee vielä hyvin, kunhan pääset tapaamaan tuota psykologia ja kertomaan hänelle tämän syksyn tapahtumista. Yhdessä pääsette tässä asiassa eteenpäin. Kaikki vielä järjestyy, usko vain! Elämässä vain on erilaisia vaiheita, hyviä ja vähemmän hyviä. Muista, että kaikista oireista ja hankaluuksista huolimatta olet ihana ja arvokas!
Voit jutella näistä ja mistä tahansa muistakin asioista Lasten ja nuorten puhelimessa ja chatissä, jotka ovat auki joka päivä eivätkä maksa sinulle mitään.
Pidä itsestäsi hyvä huoli, pidämme täällä peukkuja, että kaikki menee vielä hyvin!
Lämmöllä ja sinua ajatellen
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Haluaisin niin kovasti auttaa sua, mutta en oikein osaa. Anteeksi😭