Mun paras kamu kuoli. SE oli mun elämäni koko sisältö. se on tuntenu mut mun syntymästä asti! Mä oon aika sisäänpäin sulkeutunut mutta sille mä pystyin puhuu kaikesta! Se osas aina auttaa mua kaikessa! Ei ollu ongelmaa mitä hän ei ois ratkonu. Se oli niin hyväsydämminen ja kiltti. Ei KOSKAAN KOSKAAN ajatellut pahaa kenestäkään… Mä meinasin saada slaagin kun kuulin että se kuoli. Mä olin just sillon mun kaverin luona yötä ja mun kaverin isä kerto siitä mulle… Sillä hetkellä mun päässä pimeni mä näin mielessäni kuinka mä aloin itkee ja kaadoin pöydän ja lopulta hyppäsin järveen.. Kun mä havahduin mä en itkenyt. Mä hymyilin väkinäisesti ja yritin olla normaalina. Kuka haluaa kuulla tälläsestä kesken kivan hetken? No asioita ei enää voinut muuttaa. Se oli poissa. Ikuisesti poissa. Mun mummoni oli nyt kuollut eikä palaisisi koskaan.
Ei varmaan kivaa, kun paras kamu kuoli :/ Tsemppiä paljon!
:(
Höhhh… siitä pitää vaan päästä yli…
Menee ohi. Isovanhemmat kuolee, kaverit muuttaa muualle, elämä jatkuu. Valitettavasti itse olen kokenut sen, että kaikkien muitten kuolema ei loppupeleissä vaikuta paljoa mitään, paitsi sisarusten ja vanhempien joiden kuolemasta saa kärsiä koko ikänsä.
voi sua! ei mee mullakaa hyvin… tsemppiä !
