Moi! Oon tällanen 12-vuotias tyttö.
Elikkäs minulla on sellainen tunne, että minua on syrjitty jo useamman vuoden ajan. Syrjijät ovat kummatkin hyviä ystäviäni. Olen tuntenut heidät tarhasta asti. Kutsutaan heitä vaikka Marjaksi ja Tuuleksi.
Tarhassa olimme yhtenäinen ryhmä johon kuului myös neljäs, mutta hän ei liity tapahtumiin mitenkään. Kun menin ekalle luokalle, Marja ei enää ollut mun ja Tuulen kaa. Hän sanoi olevansa uusien kavereidensa kanssa. Samana vuonna neljäs ryhmämme henkilö lähti suurempaan tyttöporukkaan ja jäimme kolmestaan.
Siirtyessäni kakkosluokalle vuotta nuorempi ystäväni tuli kouluun. En voinut tosin olla hänen kanssaan, koska hän oli saanut uusia kavereita luokaltaan. Jatkoin Tuulen kanssa olemista. Marja oli myös meidän kanssa, mutta usein hän ja Tuuli tekivät selväksi eleillään, etteivät haluaisi olla kolmestaan. Sen enempää en kakkosluokasta muista.
Kolmosella luokkaamme tuli kolme uutta oppilasta. Kaksi heistä olivat tyttöjä, toisesta tuli ystäväni. Kutsutaan häntä vaikka Elinaksi. Alkuvuodesta olin Elinan kanssa paljon, mutta sen jälkeen hänkin löysi oman porukkansa.
Niihin aikoihin Marja ja Tuuli ajattelivat, ettei kolmestaan ole hauskaa. Jäin usein koulussa yksin. He olivat kahdestaan. Enempää en muista siitäkään vuodesta.
Nelosella Marja ja Tuuli todellakin syrjivät minua. He juoksivat välitunneilla minua karkuun. Tuntui niin pahalta. Kun oli koe ja harjoittelimme välitunnilla, he halusivat olla kahdestaan. Ei kuulemma mahtunut mukaan. Marja ja Tuuli eivät suostuneet sanomaan sanaa, jonka avulla olisin saanut kokeesta kympin Meillä oli myös yhteinen kiinnostuksen kohde, riimut, joita he kirjoittelivat ylös minun vieressä ollessani, eivätkä antaneet minun tulla mukaan.
Vitosella Marja ei halunnut minua mihinkään. Hän halusi vain Tuulin. Meillä oli WhatsApp ryhmiä, joihin hän antoi ylläpidot vain Tuulille. Marjalla ja Tuulilla oli miljoonia omiakin ryhmiä, joihin he eivät halunneet minua.
Kun Marjasta tuntui, että minä ja Tuuli olimme vain kahdestaan, hän kävi Tuulin kanssa WhatsApp keskustelun, jossa Tuuli sanoi jotain, jonka jälkeen Marja sanoi ”miten muka KUN (minä) ON OLEMASSA”
Mistäkö tiedän tämän? Olin Tuulin vieressä silloin.
Kun olin ollut kolme päivää Tuulin mökillä, Marja halusi olla Tuulin kanssa kahdestaan. Hän sanoi, että olin ollut Tuulin kanssa kolme päivää, olisi reilua, että hän saisi olla Tuulin kanssa kahdestaan. Minun seura ei siis kelvannut? Olin koko päivän yksin.
Joulun jälkeen Marja ja Tuuli tuskin huomasivat minua.
Vitosen keväällä minulle ja Marjalle tuli yksi juttu, joka teki meistä läheisemmät. Sitä ennen olimme riidelleet joka päivä ja olin surullinen. Pidimme juttumme salassa jonkin aikaa, mutta sitten kerroimme Tuulille. Sen jälkeen Marja oln alkanut varmaan todistamaan Tuulille, että minä en ole häntä tärkeämpi, siitä jutusta huolimatta. Aluksi se oli ohan okei, mutta sitten Marja välitti lähes vain Tuulista. Usein kesälomalla kun kysyin Marjaa tai Tuulia minun kanssa koulun pihalle tai jonnekkin, usein he jo olivat toistensa kanssa.
Kerran, kun Marja oli kertonut Tuulille, miten tärkeä ystävä hän on (kukaan ei ole sanonut ikinä minulle mitään sellaista), he halusivat olla kahdestaan. Tuuli ei tiennyt siitä. Marja ajatteli pitää sen salaisuutena. Mutta minä sain sen selville.
Kesäloman lopussa, Marja pyysi minua ulos vain silloin, kun Tuuli ei voinut tulla. Lisäksi aina kun olin kummankin kanssa, usein he alkoivat jutella vain kahdestaan.
Kutosluokka on jo alkanut, ja tuntuu jo syrjityltä. Marja valitsee aina Tuulin. Kenen kanssa voisi olla? Tuuli. Kenen pari voisi olla? Kuka on paras kaikessa? Tuuli. Kuka on paras kaveri? Tuuli. Aina vain Tuuli! Hän ennen koulun alkua sanoi minulle, miten hän ei halua kouluun, koska minne ikinä hän katsookin, olen Tuulin kanssa. Hän ei tainnut miettiä, että aina kun hän saa valita, vastaus on Tuuli. Silloin minä olisin yksin. Tänään tosin olin kolmosella tulleen tytön kanssa. Hän ei ole Elina, vaan se toinen. Hänellä ei ole koskaan ollut kunnon ystäviä, ja hän ymmärsi miltä minusta tuntui. Hänelle oli helppo jutella. Meillä on samanlainen huumorintajukin. Ajattelin olla hänen kanssaan enemmäkkin.
En tiedä, pitäisikö minun olla näiden kyseisten ”syrjijien” kaveri, vai ei. Tuntuu välillä väärältä olla heidän kanssaan. Tosin, jos en olisi heidän kaveri, kavereita jäisi vain kaksi..
En tiedä mitä voisin tehdä, en haluasi ottaa asiaa esille heidän kanssaan, kun tiedän, että se ahdistaa ja harmittaa heitä! Tavallaan toivon että he eksyvät lukemaan tämän ja tunnistavat itsensä, niin minun ei tarvitsisi kertoa, mutta en haluaisi heidän tietävän, koska en tiedä, mitä ne tekis..Oon niin hukassa…
Hei! Minulla on ollut samanlaista syrjintää ala-asteella, joten tiedän mistä puhut. Tilanne ei todellakaan ole mukava.
Miten itse pääsin tilanteesta pois oli vain yksinkertaisesti vaihtaa porukkaa. (Yläasteelle mennessä se kävi luontevasti kun tuli uusi luokka mistä saada uusia kavereita).
Vaikka ajatus siitä, että sittenhän sinulle ei jäisi enää kun vain pari ystävää, ei ole kiva; on kuitenkin parempi olla vain muutama hyvä ystävä kuin monta semmoista jotka saa sinut tuntemaan noin.
Tsemppiä ja toivon, että nuo syrjijä ”ystävät” ymmärtäisivät kuinka niillä on vaarana menettää elämästään noinkin hyvä ihminen kuin sinä.
Hei ! 🤗
Suosittelen, että alkaisit olemaan sen kolmosella tulleen tytön kanssa.
Hän selvästi tarttis kaveria ja ymmärtää sua ja haluu varmaan olla sun kanssa.
Jostain syystä ”Marja” ja ”Tuuli” ei haluu enää olla sun kanssa. Sun ei kannata siks olla enää niiden kanssa.
Toivottavasti ton kirjoittamisesta ei tullu sulle kurjaa oloa.
Tsemppiä ! 🤗
Eli oon nyt tämän luku vieden ollu vähän yksinäinen. Mulla oli 2 bestistä mut sit kerran ki me oltiin kiipeilee nii sit ne vaan käänsi mulle selän jä lähti kahestaa johonki. (Sanoaan heitä vaikka Katriksi ja Irinaksi.) olen siitä lähtien ollut aika yksinäinen. Olen ollut aika vaitonainen tästä yksinäisyydestä. Kun saatiin tällä luokalla kummioppilaat niin kaikki ihan kaikki muut uskalsi tutustua kummiin. Minä en. En tiedä mihin mun uskliaisuus yht äkkii katos.
Oon joskus jutellut meidän luokan sanotaan vaikka Piialle kun on nähty ja se on tullu esim keinuu mun kaa.
Katri ja Irina on aina kaksin ja mut jätetään pois. On myös ollu sillee et ollaan oltu porukassa ja kok o porukka on kääntänyt mulle selän ja jatkanu keskustelua niinkin musta olis tullu joku näkymätön pilvi.
Oon jatkuvasti yksin enkä tiiä mitä mun pitäs tehä..?
Oon myös ihastunut mutta se kait tykkää Karista. Mutta se mun ihastus sano mulle tänään et With you woman. Merkitseekö se jotain? Ääh oon aika sekasin.
moi! Tää tulee nyt aika myöhässä, mut silti. :) Oon nyt 14 ja kasilla. Viime vuonna koin melko samanlaisen homman, kun mä ja kaksi mun parasta kaveria jotka ei oikeen sitä ennen ollut kavereita, päästiin samalle seiskaluokalle. Me oltiin siis kolmestaan, ei ollut muita kavereita siellä koulussa, vaikka mulle ollaan yleisesti kivoja koska oon meistä kolmesta ”chillein”.
No sit seiska alko ja oltiin kolmistaan ilosia ja mä olin aivan tyytyväinen, mut parissa päivässä he mun kaverit sit alko ”metsästää” uusia kavereita, et ne jätti mut yksin kaapeille ja lähti käytäville kattoo haluisko joku yhtäkkii olla niiden kaveri. Se ei onnistunut, whatever. He alko olla enemmän yhessä koko ajan ja sit ku kuukaudet meni nii musta alko tuntuu tosi ulkopuoliselta ja siltä että mä en riitä. Niille tuli omia hommia joille ne nauro sitte ku mä olin siinä vieressä. Ei muuten haittais, mut se oli KOKO AJAN. He ei kunniottanu mua, ja kun olin heidän kaa koulun ulkopuolella, tuli rehellisesti vaan huono olo kun joko ei tehty mitään tai toinen valitti miten negatiivinen oon, kun mua haittaa niiden hommat.
Seiskan lopussa en olis halunnu olla heidän kaa, mut olin etten ois loner :’) todistuksenjaossa en puhunut heille ja estin heidät koska he oli tehnyt selväksi ettei aio muuttua tai ottaa mua tosissaan. Kesällä olin tosi yksinäinen ja surullinen. Kasin alku oli HIRVEE. Olin yksin ja kokoajan halusin itkee. Sain kuitenkin uuden kaverin ja oon nyt PALJON ilosempi kun seiskan lopussa. On se vaikeeta esittää ettei oo ollu kaveri vuosia kun on samalla luokalla, mut näin on parempi.
Oikeesti sun joko pitää sanoo heille, jos sun kaverit ei aio ottaa sua mukaan ja tekee sun olon vaan huonommaks, DUMP THEM! Ansaitset parempaa kohtelua ja löydät kyl muita kavereita. Olin varma et olisin nyt 2v yksin mut sain kaverin, säkin saat!
Muista ettet oo tehnyt mitään väärin, vika ei oo sussa vaan sun kaverit ei enää vaan sovi SUN kavereiks. Ihmiset muuttuu, tosikaverit pysyy! <3
Wow wow wow… Siis.. Kaikki tässä.. IHAN. KAIKKI. Jopa riimut. Ihan kaikki. Ihan oikeina hetkinä.. On tapahtunut minulle tai minun kaverille! Siis.. Häh.. Oikeesti?! Siis joo siksi minulle TAI minun kaverille, koskaa.. Ehkä enemmän tää vaikuttaa minun kaverin elämältä (:c) mutta kutosella minä en ole ikinä minun kahden kaverin pari.. Mutta siis.. Wow.. (mäki oon 6lk amt)
Hei, tähän haluasin lisätä, että nyt kaikki on tosi hyvin. Minua ei vaivaa enää mikään. Koulua on ollut jo kuukausi ja kaikki on hyvin! Olen hengaillut nyt myös erään toisen kanssa, mutta en kahdestaan. Kaikki on minulla siis hyvin, ei enää mitään ongelmaa :)
Mun kaverit ei välkällä puhu mulle, mutta suuttuu jos en oo niitten kanssa. Joskus ne haluu leikkiä vaikka koiria mutta ei suostu olemaan omistajia ja mä joudun aina juoksee niitten perässä koko ajan eikä se oo kivaa😭
Oon toi ”Marja” tosta tekstistä ja tää on selvitetty juttu :D Tää kirjottaja sano kans ettei tarkota näitä juttui enää nii öö jee