En ollut aivan varma minne tämän laittaisin, mutta päätin laittaa tänne…
Mulla on vaan yks kaveri.. (mua kiusataan, syrjitään, puhutaan seläntakan pahaa yms.) mulla on siis kuiteski yks kaveri… Mut se on sellanen, joka puhuu koko ajan ittestää.. Ja jos mä alan puhua sille se alkaa vaa selittää mun puheen päälle ja väittää etten mä anna sen puhua ja aina puhun päälle ja en koskaa välitä siit ja…. Ja se väittää sitä samaa hiukan eri sanoin varmaa kymmenen kertaa ja jatkaa taas omaa juttuaan… Sitte jos se kysyy mult jotaa, nii se ei anna mun vastaa vaa vastaaki ite… Mä en siis käytännössä puhu sille mitää vaa se puhuu yksikseen, joatain ihan älyttömistä jutuista.. Esim. Mitä jos olis tosi vähä aikaa ratkasta joku mahoton matikan lasku ja jos sitä ei ratkasis nii kuolis… Ja muuta vastaavaa… Mä en tajuu mist se vetää noit juttui… Musta tuntuu että se ei olis edes mun kaveri… No eipä toi viel mitää.. Täs tulee mun asia.. Nii siis yhtenä päivänä se selitteli mulle jotaa et sen koira syö: kynttilöit, suksrasvaa, kynii, hämähäkkei, ja sit sen mielest pahin ruohoo… Vaikka koirienhan pitää syyä ruohoo jotta niitten elimistö puhdistuis ku niis koiran papanois (siis siin koirien ruuas) nii on kaiken mailman lisäaineit ym. Niin no sen jälkeen se alko esitellä jotain naurettavan pientä naarmua, joka hädin tuskin näky… No sitte se alko esitellä sen käsivartta… JA VOI HERRANJUMALA! Se oli siis ihan täynnä viiltelyn jälkii… Se vaa alkaa selittää jotai että se on parempi tyyppi ku mä ja sen kipukynnys on suurempi… Mä vaan jäädyin… Mä vaa tuijotin sen kättä… Ja sit se vaa alko kertoa kuinka paljon huonompi tyyppi mä oon ku se.. Vardinainen paskiainen, must ei oo mitää hyötyy, jne. Jne. Koton mä vaa itkin mut en tiiä itkinkö sen surkeutta vai omaani… Mul oli siis niin paha olo ku se oli vaa haukkun mua koko päivän… Ihanku siin et kaikki muut meijän luokkalaiset ja koko koulun porukka pitää mua surkeena idioottina ja naureskelee yms. Ei olis jo riittämiin. Mä en kestä enää… Oikeesti! Mun koulu menestyski on lasken.. Joskus saan kasei tai jopa kymppei.. Nyt tuli 5-…. Mikään ei enää kiinnosta varsinkaan koulu! Mä haluaisin vaan kuolla pois se olis kaikille paras… Ps. Yhel meijän luokkalakisel oli yks päivä puukko koulus ja ope huomas sen… (mitenköhän toi nyt liitty mihinkää) ja mä oon nyt siis ysil…………..
Hei,
minusta kaverisi käytös ja haukkuminen ei ole millään tavalla kaverimaista käytöstä. Tuo on kiusaamista ja sinun ei pitäisi joutua kestämään sellaista kenenkään taholta. Ystävyyteen kuuluvat luottamus, toisen kunnioitus, tasapuolisuus ja toisen tukeminen silloin, kun toinen sitä tarvitsee. Ei voi olla niin, että vain toinen tukee ja kuuntelee aina, vaan molempien jutuille tulisi olla tilaa. Kertomasi perusteella teidän välisessä suhteessa ei ole näitä asioita. Ymmärrän, jos sitä mieluummin on vähän huonommankin kaverin seurassa, kuin yksin, mutta pelkäänpä, että kaverisi välinpitämätön ja itsekäs käytös tekee sinun olostasi vain huonomman ja tulet kärsimään ja ehkä jo kärsitkin enemmän tästä kaveruudesta, kuin hyödyt.
Voisiko olla niin, että kaverillasi on itsellään huono olo ja hän nyt purkaa sitä sinuun, koska on tottunut pompottelemaan ja olemaan vallassa? Onko tällä kaverillasi muita kavereita, keitä hän kohtelee samalla tavalla? Minusta sinä ansaitset parempaa kohtelua ja sellaista ystävyyttä, jossa sinua arvostetaan. Olisiko siis parempi ainakin pitää taukoa tämän kaverin seurasta? Voisiko se havahduttaa hänet ja saada ajattelemaan, että hetkonen… ei sinua voikaan kohdella ihan kuinka sattuu? Tai entä jos kirjoittaisit hänelle kirjeen, jossa kertoisit ajatuksistasi?
Onko koulussa tapahtuvaan kiusaamiseen puuttunut kukaan aikuinen? Voisitko ajatella kertovasi (uudelleen) opettajalle tai kuraattorille siitä, että sinua syrjitään ja sinusta puhutaan pahaa. Ja kertoa, miten pahalta se tuntuu. Sekä kiusaajien että kaverisi toiminta on väärin. Toivon tosi paljon, että kiusaaminen saataisiin loppumaan ja että löytäisit oikean ystävän, joka myös kohtelee sinua ystävällisesti.
Muista, että voit aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 ja jutella siellä nimettömänä, luottamuksella ja ilmaiseksi asiasta kuin asiasta.
Muakin kiusattiin koulussa ennen, lihavuudestani. Sit yhtenä päivänä valitin siittä veljelleni.. En tiedä mitä tapahtu, koska se ei kertonu, se vaan oli sillee et nii, mm, ei kannata välittää ja silleen.. Sit sen jälkeen se ei oo enään kiusannu mua, ja oon tosi onnellinen et mullla on sellanen isoveli.
Se nosti mun omatuntooni tosi paljon, ja nyt uskallan jopa puolustaa mun kavereita niiltä, ketä mua ennen kiusas. Se helpotti tosi paljon. Ne ei enää valita mulle, ja mä uskallan mennä ihan niitten läheltäki ilman että tarvii pelätä kiusaamista..
Mun pointtini oli nyt siis tää, että kannattaa puhua jos on vanhempia välittäviä sisaruksia, jos ei ole, niin sellasille ihmisille joita ne sun kiusaajas kunnioittaa.
Moi!
Mä osaan jollainmuotoo samaistuu sun tilanteeseen. Se, että ”ystävästi” väittää kipukynnyksensä olevan korkeampi, koska hän viiltelee. Viilteleminen on vakava asia ja oon todella ylpeä susta, jos et niin tee. Sun kaveris ei ole millään muotoa parempi ihminen, kuin säkään. Oot ihan yhtä ihana tuollaisena. :) Viilteleminen on väärin ja sellainen ihminen, joka viiltelee, tarvitsisi ehdottomasti ammattimaista apua. [osa tekstistä poistettu] Se koukuttaa ja siitä on vaikea päästä eroon. Muista, ettei ystävät kohtele ystäviä kuin leluja, joten sinun ei tarvitse kestää tuollaista kohtelua!
Aikuiselle kertominen (kuten vanhemmille, tai jollekkin muulle luotettavalle aikuiselle, kehen sinä luotat ja jolle uskallat kertoa asioitasi) oisi hyvin suotavaa tuollaisessa tilanteessa! :)
Ihanaa kevään jatkoa sinulle!
Mulla on ollu paras kaveri kohta 6 vuotta ja meillä on aina tosi kivaa, mutta nyt musta on alkanut tuntua siltä että se ei välitä. Mulla on myös monia kavereita mutta nyt puhun siitä tärkeimmästä. No ensimmäinen esimerkki joka häiritsee mua tosi paljon on että hän ei ole oikeastaan koskaan laittanut viestiä vaikka ”voitko olla” tai ”mitä kuuluu” ja se olen aina minä joka laitan viestiä. Me saatiin juuri tietää että jouduttaan eri kouluun yläasteelle ja musta vähän tuntuu että se grillaa sen reaktion kun kerroin sille (olin saannu siis kirjeen koululta). En tiedä mitä pitäisi tehdä kun itsestäkin tuntuu että eri koulut on enemmänkin ”mahdollisuus” kuin haittaa. En haluaisi hylätä mun parasta kaveria koska meillä on niiiiiiin paljon hyviä muistoja. Viihdyn yksin välillä paremmin kuin kavereitten seurassa. Välillä myös tuntuu että kukaan ei välitä, en puhu perheestä vaan puhun elämästä oman perheen ja kodin ulkopuolella. Monet muut ”kaverit” jotka on sanonut minun olevan heidän paras kaveri tuntuvat valehtelioilta enkä vain pysty luottamaan heihin, nykyään unirytmikin on päin heléweddiä ja ajatukset ovat yhä synkempiä, olen alkanut myös kuuntelemaan enemmän ns surullista musiikkia ja pidän creepypastoista ja muista verisistä ajatuksista. Olisi siistiä nähdä kauhuelokuvia. En tiedä mikä minulla on mutta kaikkien muitten tarinoista huolimatta luulen että tässä on jotain erilaista.
Hei ja kiitos, kun kirjoitit meille. Kerroit parhaasta ystävästäsi ja siitä miten sinua häiritsee, että sinä olet teidän kaverisuhteessa aina se, joka laittaa viestiä. Se voi tuntua turhauttavalta, jos toinen ei koskaan laita viestiä ensin vaan yhteydenpito on ikään kuin sinun vastuulla. Voihan olla, että ystäväsi on tottunut tähän, että sinä olet se, joka aina laittaa ensin viestiä ja sen takia hän jää odottelemaan sinun viestejäsi sen sijaan, että itse niitä aktiivisesti laittaisi. Ihmiset ovat niin erilaisia yhteydenpidossa, toiset ovat paljon aktiivisempia kuin toiset, mutta ystävyyssuhteessa toki olisi kiva, että kumpikin osapuoli kyselisi kuulumisia. Voisithan tästä ehkä sanoa ystävällesi, että sinusta tuntuu vähän hassulta, kun sinä olet aina se joka laittaa viestejä? Ehkäpä hän ei ole asiaa edes aiemmin tajunnut.
Kerroit myös, että menette nyt eri kouluihin ja pidät sitä enemmän mahdollisuutena kuin haittana ja siinä ei ole mitään väärää, että ajattelet niin. Tulette varmasti kumpikin tutustumaan uusiin ihmisiin yläasteella ja solmitte ehkä uusia ystävyyssuhteita, mutta se ei tarkoita sitä, että teidän ystävyytenne häviäisi. Kirjoitit, ettet halua hylätä parasta kaveriasi ja eihän sinun tietenkään niin tarvitse tehdä. On ihan luonnollista, että eri kouluihin siirryttäessä yhteydenpito ei ehkä ole niin tiivistä kuin aiemmin, mutta ystävyys voi säilyä silti.
Kirjoitit myös unirytmistäsi sekä siitä, että sinulla on synkempiä ajatuksia. Nämä voivat liittyä murrosikään, joka tuo usein mukanaan erilaisia tunnetiloja esimerkiksi samana päivänä voi olla täynnä iloa ja toisena päivänä olo voi tuntua ihan toivottomalta. Aine ei itsekään pysty ymmärtämään omia tunteitaan tai mistä ne tulevat. Jos synkät ajatuksesi jatkuvat pidempään, niin silloin sinun olisi hyvä jutella niistä luotettavan aikuisen kanssa esim. vanhempiesi. Voit myös soittaa, chatata tai kirjoittaa nettikirjeen Lasten ja nuorten puhelimeen, jolloin voit jatkaa keskustelua kahden kesken päivystäjämme kanssa.
Ihania kesäpäiviä sinulle toivottaa Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Sain ekan parhaan kamun eskarissa ja olla vieläkii bff, mut sen vanhemmat ei pidä musta. Joten monet itkut on itketty koska on tullu aikaa pahaa puhetta sieltä niiden isän suusta muo kohtaa, voisitteks auttaa?
Hei nimimerkki ”Saisko apuu?”.
Kiitos viestistäsi. Onpa kurja kuulla, että sinulla on tuollainen kokemus parhaan kamusi vanhemmista. Sinulle tulee varmasti paha mieli hänen isänsä sanoista.
Suoraan kysyminen kaverisi vanhemmilta heidän käytöksestään voi varmasti tuntua haastavalta ja jännittävältä mutta voisi olla yksi vaihtoehto muutokseen, koska uskon, että heidän olisi hyvä tietää miltä sinusta tuntuu, jos he eivät sitä jo tiedä. Oletko kaverillesi kertonut miten hänen vanhempansa käytös sinua satuttaa? Myös kaverisi voisi välittää pahan mielesi, joka johtuu vanhempien käytöksestä, eteenpäin vanhemmilleen ja sitä kautta he voisivat asiaan reagoida. Tai voisitko keskustella omien vanhempiesi kanssa siitä, mitä kaverisi isä on sinulle sanonut, mikä on sinua loukannut? Uskon, että vanhempasi varmasti haluavat auttaa sinua tässä tilanteessa ja, että yhdessä löydätte ratkaisun tilanteeseen.
Muista, että sinun ei tarvitse hyväksyä pahaa puhetta keneltäkään. Kerro rohkeasti esimerkiksi vanhemmillesi tilanteesta ja tunteistasi. Apua löytyy aina kun sitä uskaltaa hakea.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
No siis laitoin mun parhaallekaverille viestiä että musta tuntuu että sitä ei enään kiinnosta olla mun kaa ja että se ingnooraa mua ja se ei välitä mun tunteista yms, vikana kysyin että onko se mulle vihainen. Ja se vastaa en, no mä vastasin että toi on aika lyhyt vastaus siihen mitä mä sille kerroin, se vastaa hymyillen no mä vastasin jo en! Meillä on siis vierekkäiset pulpettipaikat ja laitoin koulussa sille viestiä. Mä aloin ITKEMÄÄN sen vieressä ja se vaan juttelee muille ja esittää että mua ei oliskaan. Mun kaveri huomas että mä itkin ja se lohdutti mua, mä aloin itkeen ihan kunnolla ja menin vessaan. Se mun kaveri tuli sinne mun kaa ja me juteltiin siitä mitä on tapahtunut. Se mun kaveri meni Pyytämään mun parastakaveria juttelemaan mulle mut se ei tullut.
Hei Elsa,
Kiitos viestistäsi!
Kirjoitit, että sinusta on alkanut tuntumaan, että parasta kaveriasi ei enää kiinnosta olla kanssasi, eikä hän välitä tunteistasi ja hän ignooraa sinua.
Kerroit, että olit alkanut koulussa itkemään ja tämä toinen kaveri tuli sinua lohduttamaan. Olipa ihanasti tehty tältä kaverilta! Hän taitaa välittää sinusta kovasti. Ikävä kuulla, että paras kaverisi ei kuitenkaan tullut juttelemaan sinulle, vaikka toinen kaveri häntä kävi pyytämässä.
Toisten ihmisten ajatuksiin ja käyttäytymiseen ei pysty valitettavasti vaikuttamaan. Kaverisi käytös kuitenkin ymmärrettävästi tuntuu sinusta kurjalta. Olet toiminut hienosti, kun kysyit kaveriltasi suoraan, onko hän sinulle vihainen. Voi olla, että kaverillasi on elämässään meneillään jotakin, josta hän ei ole halunnut kertoa.
Kannustan sinua myös kertomaan tilanteestasi jollekin lähipiirisi luotettavalle aikuiselle, ellet ole jo niin tehnyt. Murheet kannattaa aina jakaa jonkun läheisen kanssa!
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Mulla on ollut tosi sekava olo viimesen kuukauden ajan. En tiedä oonko tehny mun parhaalle kaverille jotain, vai eikö se vaan oikeesti halua olla mun kanssa. Se tyyppi on mulle kaikki kaikes ja oon siin uskos et mäkin sille, tai ainaki se näin mulle sanoo. Kuiteki melkein aina kun ollaan sovittu et ollaan yhes, sille tuleeki jotain muuta tekemistä ja näin ollen nähdään max. kerran viikossa vaikka asutaan aika lähellä toisiamme. Mut sitten taas aina kun nähdään, kaikki tuntuu helpommalta. Yritän pitää itteni kasas mut murenen aina uudestaan ku se ei voikkaan nähdä mua, joskus on jopa mennyt jonnekin jonkun toisen kanssa. En yhtää tiiä mitä mun pitäis tehä. Tilanteesee ei auta se että sillä on koko ajan säätöä jonkun jätkän kanssa. En tiiä voinko mä sanoa sille tästä vai pilaanko meidän ystävyyden sillä. Kiitos<3
Hei nimimerkki ”en oikein tiedä”,
Kiitos viestistäsi!
Ystävyys on sellainen asia, joka voi muuttaa matkan varrella muotoaan. Välillä matkan varrella voi olla niin ylämäkiä kuin alamäkiäkin. Joskus tiet saattavat erkaantua ja joskus taas matka jatkuu yhdessä hankaluuksienkin jälkeen.
Kuvailit, kuinka kaverillasi usein onkin jotain muuta menoa, jos olette sopineet tapaavanne. Tämä varmasti tuntuu kurjalta, jos tätä tapahtuu lähes aina. Ei ole reilua sinua kohtaan, jos hän ei pidä sovitusta kiinni ja tapaakin jotakin toista. Kuvailit myös, kuinka kaikki tuntuu kuitenkin helpommalta, kun tapaatte. Ymmärrän hyvin, miksi olet tuntenut olosi sekavaksi!
Pohdit viestistäsi, oletko tehnyt hänelle jotain, vai eikö hän vain halua olla kanssasi. Pohdit myös, voisitko asiasta sanoa hänelle, vai pilaatko teidän välisen ystävyyden. Kannustaisin sinua kertomaan rehellisesti tunteistasi hänelle! Sinulla on täysi oikeus tunteisiisi ja joskus niiden avaaminen toiselle voi olla hyvä asia. Voisitko samalla kertoa hänelle myös, että asian kertominen jännittää sinua, koska hän on tärkeä ystävä sinulle?
Kannustaisin sinua myös jakamaan ajatuksiasi jonkun sinulle läheisen aikuisen kanssa, jotta sinun ei tarvitsisi pohtia asiaa yksin. Voit myös halutessasi soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai tulla juttelemaan chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Lisää tietoa niistä löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Kuulostaa siltä, että olet upea ystävä! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei. Olen aina ollut se jolla ei ole paljoa ystäviä. Harrastan uintia ja taiteen perusopetusta. Uinnissa minulla on vain yksi ystävä, johon luotan vain vähän. Meillä on kolme päävalmentajaa joista vain yhteen voin turvautua. Taidekoulussa minulla ei ole ystäviä. Minulla on ollut vuosien varrella monia ystäviä, mutta nykyisessä ryhmässä ei ollenkaan. Tuntuu kuin kaikki katsoisi mua vinoon ja nauraa päälle. Koulussa minulla on ehkä kolme ystävää joihin luotan edes jotenkin. ”Paras” ystäväni on sellainen joka ei ymmärrä minua millään tavalla. Hän haukkuu luonnettani negatiiviseksi ja ei välitä ongelmistani. Hän korjaa lauseitani jatkuvasti ja häntä ei kiinnosta asiat mistä minä olen kiinnostunut. Tarkoitan, jos selitän jostain mistä pidän niin hän aina vastaa ”jep” tai ”nice” ja vaihtaa aiheen asiaan mikä häntä kiinnostaa. Tänään ja lähiaikoina on tullut minulle turhauttavia tunteita kavereitteni suhteen. Ne on ollut sitä luokkaa että ”Miksi kaikki nauraa päälle?” Tai ”Enkö mä oon tarpeeksi kenelläkään?” Kotona en tunne saavani tarpeeksi apua huoliini mutta vika on toki minussakin kun en uskalla puhua vapaasti kenellekään. Kun yritin puhua tälle minun bestikselleni näistä asiosta, hän ei ymmärtänyt ja alkoi lähettää kuvia jostain päiväkirjoista ja puhui jotain että ”Voisit kirjottaa näihin aina miltä sinusta tuntuu koulupäivän jälkeen” ja tämä sai minulle tunteen että hän ei halua kuunnella huoliani ja että minun pitäisi puhua kirjalle. Olen pidättänyt pahaa oloani jo tovin ja minulla ei ole ketään kuka ymmärtäisi. Haluaisin että tämä muuttuisi joskus.
Hei!
Kiitos kun kirjoitit huolistasi. Kuulostaa siltä, että lähipiiriisi ei ole sattunut kovin montaa hyvää kuuntelijaa. Minusta on hienoa ja tärkeää, että kuitenkin yrität puhua ystävillesi. On tärkeää päästä puhumaan huolistaan ja päästellä joskus höyryjä. Mutta kuunteleminen ei tosiaan ole helppoa eivätkä kaikki ole siinä hyviä.
Jonkin verran voit yrittää vaikuttaa asiaan toteamalla vaikka, että ”Musta tuntuu, ettet oikein kuunnellut mua.” Tai sanomalla, että ”Tarvitsisin nyt kuuntelijaa. Olisko sulla aikaa? En tarvitse neuvoja, mutta olis kiva puhua jollekin.”
Voit siis sanoa suoraa, mitä heiltä toivot ja mikä sinua auttaisi juuri siinä tilanteessa. Lapset ja nuoret (ja joskus myös aikuiset) vasta opettelevat näitä taitoja ja sinun neuvosi ja esimerkkisi voivat olla heille hyvin tärkeitä. Ja jos hyvin käy, he oppivat kuuntelemaan sinua ja muitakin kanssaihmisiään paremmin.
Kaikista ei koskaan tule koskaan hyvää kuuntelijaa ja voi olla, että joku pahoittaa mielensä tai ei ymmärrä, mistä on kyse. Mutta silloinkin on hyvin mahdollista, että hän alkureaktion jälkeen jääkin pohtimaan sanomaasi itsekseen.
Jos näyttää siltä, että joku ihminen ei vihjauksista, toiveista tai suoranaisista pyynnöistä huolimatta opi kuuntelemaan tai ette tunnu olevan koskaan ns. ”samalla aaltopituudella”, voi olla parempi luovuttaa. Voitte silti viettää aikaa yhdessä, harrastaa tai olla koulussa kavereita, mutta kaikista kavereista ei ole tarkoituskaan tulla sydänystäviä.
Peruskoulussa samalla luokka-asteella olevat ovat vain sattuneet syntymään samana vuonna eikä heillä ole sen enempää yhteistä. Mutta jo toisella asteella, sen jälkeisissä opinnoissa ja myöhemmin työpaikoilla on sitten valikoidummin samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä eli on hyvin mahdollista, että tulet löytämään omanlaisiasi ihmisiä myöhemmin elämässäsi. Monet aikuisten ystävyyssuhteet on alkaneet vasta työpaikoilla eli ystäviä on mahdollista saada ihan milloin vain.
Kuulostaa harmilliselta, että et saa tukea myöskään kotoa. Jos aikuiset tuntuvat kiireellisiltä tai ohittavat asiasi, voi olla hyvä pysäyttää heidät asiasi äärelle sanomalla, että ”Haluaisin puhua yhdestä asiasta.” Myös esim. saunassa, lenkillä tai automatkalla voi olla hyvä ja kiireetön hetki kokeilla, jos pystyisit kertomaan kuulumisiasi. Uskon, että vanhempasi haluavat sinulle vain parasta ja auttavat sinua, jos vain osaat pyytää heiltä apua. Joskus se vain on helpompaa, jos sanot heille suoraa, mitä heiltä toivot ja mikä auttaisi sinua parhaiten.
Sanot lopuksi, että haluaisit tilanteesi muuttuvan joskus. Uskon kyllä, että se tulee vielä muuttumaan! Opit jatkuvasti ilmaisemaan itseäsi ja toiveitasi paremmin ja läheisesi toivottavasti oppivat jossain vaiheessa paremmiksi kuuntelijoiksi. Asiat tapahtuvat joskus vähitellen, mutta uskon siihen, että ihmiset kyllä oppivat. Joskus tosin vaikeimman kautta tai niin, että he ymmärtävät asioita vasta myöhemmin, mutta joskus kuitenkin.
Jos kaipaat kuuntelijaa, niin voit aina myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (numeromme on 116 111) tai tulla chattiin juttelemaan. Molemmat palvelut ovat auki joka päivä eivätkä ne maksa sinulle mitään. Voit myös kirjoittaa meille nettikirjeen ja aloittaa kanssamme kirjeenvaihdon.
Toivon sinulle jaksamista ja hyvää kevättä!
Lämmöllä,
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä
Tuntuu, että mun vastaus jokaiseen keskusteluun on nykyään sama, mutta… mä tiedän ton tunteen. Todellakin, enkä mä sano tätä vaan miellyttääkseni ketään. Mulla oli oikeesti just samanlainen ”kaveri” noin puol vuotta sitten, kunnes…
Se kerto mun salaisuudet muille.
Alko puhuu pahaa selän takana.
Jätti haukkumakirjeen mun pulpettiin.
Alko paukautella ovia kiinni mun eestä.
Ignooras mut täysin.
Yritä keskittyy enemmän kouluun, koska ysi on kuitenkin aika tärkee juttu. Mutta älä missään tapauksessa yritä kaveerata sen kanssa tai varsinkaan kertoo sille mitään henkilökohtasta. Kunhan sä pääset tän vuoden läpi, sun ei tarvii nähä sitä enää ikinä! 💔+🩹=❤️🩹