mäoonmä

En ollut aivan varma minne tämän laittaisin, mutta päätin laittaa tänne…
Mulla on vaan yks kaveri.. (mua kiusataan, syrjitään, puhutaan seläntakan pahaa yms.) mulla on siis kuiteski yks kaveri… Mut se on sellanen, joka puhuu koko ajan ittestää.. Ja jos mä alan puhua sille se alkaa vaa selittää mun puheen päälle ja väittää etten mä anna sen puhua ja aina puhun päälle ja en koskaa välitä siit ja…. Ja se väittää sitä samaa hiukan eri sanoin varmaa kymmenen kertaa ja jatkaa taas omaa juttuaan… Sitte jos se kysyy mult jotaa, nii se ei anna mun vastaa vaa vastaaki ite… Mä en siis käytännössä puhu sille mitää vaa se puhuu yksikseen, joatain ihan älyttömistä jutuista.. Esim. Mitä jos olis tosi vähä aikaa ratkasta joku mahoton matikan lasku ja jos sitä ei ratkasis nii kuolis… Ja muuta vastaavaa… Mä en tajuu mist se vetää noit juttui… Musta tuntuu että se ei olis edes mun kaveri… No eipä toi viel mitää.. Täs tulee mun asia.. Nii siis yhtenä päivänä se selitteli mulle jotaa et sen koira syö: kynttilöit, suksrasvaa, kynii, hämähäkkei, ja sit sen mielest pahin ruohoo… Vaikka koirienhan pitää syyä ruohoo jotta niitten elimistö puhdistuis ku niis koiran papanois (siis siin koirien ruuas) nii on kaiken mailman lisäaineit ym. Niin no sen jälkeen se alko esitellä jotain naurettavan pientä naarmua, joka hädin tuskin näky… No sitte se alko esitellä sen käsivartta… JA VOI HERRANJUMALA! Se oli siis ihan täynnä viiltelyn jälkii… Se vaa alkaa selittää jotai että se on parempi tyyppi ku mä ja sen kipukynnys on suurempi… Mä vaan jäädyin… Mä vaa tuijotin sen kättä… Ja sit se vaa alko kertoa kuinka paljon huonompi tyyppi mä oon ku se.. Vardinainen paskiainen, must ei oo mitää hyötyy, jne. Jne. Koton mä vaa itkin mut en tiiä itkinkö sen surkeutta vai omaani… Mul oli siis niin paha olo ku se oli vaa haukkun mua koko päivän… Ihanku siin et kaikki muut meijän luokkalaiset ja koko koulun porukka pitää mua surkeena idioottina ja naureskelee yms. Ei olis jo riittämiin. Mä en kestä enää… Oikeesti! Mun koulu menestyski on lasken.. Joskus saan kasei tai jopa kymppei.. Nyt tuli 5-…. Mikään ei enää kiinnosta varsinkaan koulu! Mä haluaisin vaan kuolla pois se olis kaikille paras… Ps. Yhel meijän luokkalakisel oli yks päivä puukko koulus ja ope huomas sen… (mitenköhän toi nyt liitty mihinkää) ja mä oon nyt siis ysil…………..

MLL Ylläpito

Hei,

minusta kaverisi käytös ja haukkuminen ei ole millään tavalla kaverimaista käytöstä. Tuo on kiusaamista ja sinun ei pitäisi joutua kestämään sellaista kenenkään taholta. Ystävyyteen kuuluvat luottamus, toisen kunnioitus, tasapuolisuus ja toisen tukeminen silloin, kun toinen sitä tarvitsee. Ei voi olla niin, että vain toinen tukee ja kuuntelee aina, vaan molempien jutuille tulisi olla tilaa. Kertomasi perusteella teidän välisessä suhteessa ei ole näitä asioita. Ymmärrän, jos sitä mieluummin on vähän huonommankin kaverin seurassa, kuin yksin, mutta pelkäänpä, että kaverisi välinpitämätön ja itsekäs käytös tekee sinun olostasi vain huonomman ja tulet kärsimään ja ehkä jo kärsitkin enemmän tästä kaveruudesta, kuin hyödyt.

Voisiko olla niin, että kaverillasi on itsellään huono olo ja hän nyt purkaa sitä sinuun, koska on tottunut pompottelemaan ja olemaan vallassa? Onko tällä kaverillasi muita kavereita, keitä hän kohtelee samalla tavalla? Minusta sinä ansaitset parempaa kohtelua ja sellaista ystävyyttä, jossa sinua arvostetaan. Olisiko siis parempi ainakin pitää taukoa tämän kaverin seurasta? Voisiko se havahduttaa hänet ja saada ajattelemaan, että hetkonen… ei sinua voikaan kohdella ihan kuinka sattuu? Tai entä jos kirjoittaisit hänelle kirjeen, jossa kertoisit ajatuksistasi?

Onko koulussa tapahtuvaan kiusaamiseen puuttunut kukaan aikuinen? Voisitko ajatella kertovasi (uudelleen) opettajalle tai kuraattorille siitä, että sinua syrjitään ja sinusta puhutaan pahaa. Ja kertoa, miten pahalta se tuntuu. Sekä kiusaajien että kaverisi toiminta on väärin. Toivon tosi paljon, että kiusaaminen saataisiin loppumaan ja että löytäisit oikean ystävän, joka myös kohtelee sinua ystävällisesti.

Muista, että voit aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 ja jutella siellä nimettömänä, luottamuksella ja ilmaiseksi asiasta kuin asiasta.

Erilainen

Muakin kiusattiin koulussa ennen, lihavuudestani. Sit yhtenä päivänä valitin siittä veljelleni.. En tiedä mitä tapahtu, koska se ei kertonu, se vaan oli sillee et nii, mm, ei kannata välittää ja silleen.. Sit sen jälkeen se ei oo enään kiusannu mua, ja oon tosi onnellinen et mullla on sellanen isoveli.
Se nosti mun omatuntooni tosi paljon, ja nyt uskallan jopa puolustaa mun kavereita niiltä, ketä mua ennen kiusas. Se helpotti tosi paljon. Ne ei enää valita mulle, ja mä uskallan mennä ihan niitten läheltäki ilman että tarvii pelätä kiusaamista..

Mun pointtini oli nyt siis tää, että kannattaa puhua jos on vanhempia välittäviä sisaruksia, jos ei ole, niin sellasille ihmisille joita ne sun kiusaajas kunnioittaa.

Auttaja

Moi!

Mä osaan jollainmuotoo samaistuu sun tilanteeseen. Se, että ”ystävästi” väittää kipukynnyksensä olevan korkeampi, koska hän viiltelee. Viilteleminen on vakava asia ja oon todella ylpeä susta, jos et niin tee. Sun kaveris ei ole millään muotoa parempi ihminen, kuin säkään. Oot ihan yhtä ihana tuollaisena. :) Viilteleminen on väärin ja sellainen ihminen, joka viiltelee, tarvitsisi ehdottomasti ammattimaista apua. [osa tekstistä poistettu] Se koukuttaa ja siitä on vaikea päästä eroon. Muista, ettei ystävät kohtele ystäviä kuin leluja, joten sinun ei tarvitse kestää tuollaista kohtelua!

Aikuiselle kertominen (kuten vanhemmille, tai jollekkin muulle luotettavalle aikuiselle, kehen sinä luotat ja jolle uskallat kertoa asioitasi) oisi hyvin suotavaa tuollaisessa tilanteessa! :)

Ihanaa kevään jatkoa sinulle!

En tiedä

Mulla on ollu paras kaveri kohta 6 vuotta ja meillä on aina tosi kivaa, mutta nyt musta on alkanut tuntua siltä että se ei välitä. Mulla on myös monia kavereita mutta nyt puhun siitä tärkeimmästä. No ensimmäinen esimerkki joka häiritsee mua tosi paljon on että hän ei ole oikeastaan koskaan laittanut viestiä vaikka ”voitko olla” tai ”mitä kuuluu” ja se olen aina minä joka laitan viestiä. Me saatiin juuri tietää että jouduttaan eri kouluun yläasteelle ja musta vähän tuntuu että se grillaa sen reaktion kun kerroin sille (olin saannu siis kirjeen koululta). En tiedä mitä pitäisi tehdä kun itsestäkin tuntuu että eri koulut on enemmänkin ”mahdollisuus” kuin haittaa. En haluaisi hylätä mun parasta kaveria koska meillä on niiiiiiin paljon hyviä muistoja. Viihdyn yksin välillä paremmin kuin kavereitten seurassa. Välillä myös tuntuu että kukaan ei välitä, en puhu perheestä vaan puhun elämästä oman perheen ja kodin ulkopuolella. Monet muut ”kaverit” jotka on sanonut minun olevan heidän paras kaveri tuntuvat valehtelioilta enkä vain pysty luottamaan heihin, nykyään unirytmikin on päin heléweddiä ja ajatukset ovat yhä synkempiä, olen alkanut myös kuuntelemaan enemmän ns surullista musiikkia ja pidän creepypastoista ja muista verisistä ajatuksista. Olisi siistiä nähdä kauhuelokuvia. En tiedä mikä minulla on mutta kaikkien muitten tarinoista huolimatta luulen että tässä on jotain erilaista.

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei ja kiitos, kun kirjoitit meille. Kerroit parhaasta ystävästäsi ja siitä miten sinua häiritsee, että sinä olet teidän kaverisuhteessa aina se, joka laittaa viestiä. Se voi tuntua turhauttavalta, jos toinen ei koskaan laita viestiä ensin vaan yhteydenpito on ikään kuin sinun vastuulla. Voihan olla, että ystäväsi on tottunut tähän, että sinä olet se, joka aina laittaa ensin viestiä ja sen takia hän jää odottelemaan sinun viestejäsi sen sijaan, että itse niitä aktiivisesti laittaisi. Ihmiset ovat niin erilaisia yhteydenpidossa, toiset ovat paljon aktiivisempia kuin toiset, mutta ystävyyssuhteessa toki olisi kiva, että kumpikin osapuoli kyselisi kuulumisia. Voisithan tästä ehkä sanoa ystävällesi, että sinusta tuntuu vähän hassulta, kun sinä olet aina se joka laittaa viestejä? Ehkäpä hän ei ole asiaa edes aiemmin tajunnut.

Kerroit myös, että menette nyt eri kouluihin ja pidät sitä enemmän mahdollisuutena kuin haittana ja siinä ei ole mitään väärää, että ajattelet niin. Tulette varmasti kumpikin tutustumaan uusiin ihmisiin yläasteella ja solmitte ehkä uusia ystävyyssuhteita, mutta se ei tarkoita sitä, että teidän ystävyytenne häviäisi. Kirjoitit, ettet halua hylätä parasta kaveriasi ja eihän sinun tietenkään niin tarvitse tehdä. On ihan luonnollista, että eri kouluihin siirryttäessä yhteydenpito ei ehkä ole niin tiivistä kuin aiemmin, mutta ystävyys voi säilyä silti.

Kirjoitit myös unirytmistäsi sekä siitä, että sinulla on synkempiä ajatuksia. Nämä voivat liittyä murrosikään, joka tuo usein mukanaan erilaisia tunnetiloja esimerkiksi samana päivänä voi olla täynnä iloa ja toisena päivänä olo voi tuntua ihan toivottomalta. Aine ei itsekään pysty ymmärtämään omia tunteitaan tai mistä ne tulevat. Jos synkät ajatuksesi jatkuvat pidempään, niin silloin sinun olisi hyvä jutella niistä luotettavan aikuisen kanssa esim. vanhempiesi. Voit myös soittaa, chatata tai kirjoittaa nettikirjeen Lasten ja nuorten puhelimeen, jolloin voit jatkaa keskustelua kahden kesken päivystäjämme kanssa.

Ihania kesäpäiviä sinulle toivottaa Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Saisko apuu?

Sain ekan parhaan kamun eskarissa ja olla vieläkii bff, mut sen vanhemmat ei pidä musta. Joten monet itkut on itketty koska on tullu aikaa pahaa puhetta sieltä niiden isän suusta muo kohtaa, voisitteks auttaa?

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki ”Saisko apuu?”.

Kiitos viestistäsi. Onpa kurja kuulla, että sinulla on tuollainen kokemus parhaan kamusi vanhemmista. Sinulle tulee varmasti paha mieli hänen isänsä sanoista.

Suoraan kysyminen kaverisi vanhemmilta heidän käytöksestään voi varmasti tuntua haastavalta ja jännittävältä mutta voisi olla yksi vaihtoehto muutokseen, koska uskon, että heidän olisi hyvä tietää miltä sinusta tuntuu, jos he eivät sitä jo tiedä. Oletko kaverillesi kertonut miten hänen vanhempansa käytös sinua satuttaa? Myös kaverisi voisi välittää pahan mielesi, joka johtuu vanhempien käytöksestä, eteenpäin vanhemmilleen ja sitä kautta he voisivat asiaan reagoida. Tai voisitko keskustella omien vanhempiesi kanssa siitä, mitä kaverisi isä on sinulle sanonut, mikä on sinua loukannut? Uskon, että vanhempasi varmasti haluavat auttaa sinua tässä tilanteessa ja, että yhdessä löydätte ratkaisun tilanteeseen.

Muista, että sinun ei tarvitse hyväksyä pahaa puhetta keneltäkään. Kerro rohkeasti esimerkiksi vanhemmillesi tilanteesta ja tunteistasi. Apua löytyy aina kun sitä uskaltaa hakea.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Vastaa aiheeseen: Kaveri ei välitä
Huomioithan että keskusteluareenan viestit tarkistetaan ennen julkaisua. Periaatteiden vastaisia viestejä ei julkaista. Työntekijät moderoivat viestit kaksi kertaa viikossa, joten viestisi julkaisemisessa saattaa kestää joitakin päiviä.