Kaverillani vailmalla on ongelmia. En tiedä, tarvitaanko tässä apua aikuisilta. Vilma on puhunu terkkarille ja sen vanhemmille on kerrottu, muttei ne reagoi. Se nuorten kirjepalveluki oli tukossa joten kirjotan tänne.
Vilma (15) on hulluna sonic-animeen. (se kertoo avaruudessa asuvista siileistä) Niin paljon, että haluaa tästä maailmasta pois sinne, jonnekin mobius-planeetalle! Ollaan kavereitten kaa yritetty puhuu sille järkee, ettei niitä oo olemassa, mutta vilma sanoo uskovansa soniciin silti. Hän on masentunut, ja sanoo, ettei hän välitä tai pidä mistään tässä maailmassa. Usein hän kuitenkin vaikuttaa iloiselta, mutta voi muuttua hetkessä. Hän sanoo, ettei Halua ikinä kasvaa aikuiseksi ja että tulevaisuus on toivoton. Maa on kuulemma paha ja mobius hyvä paikka. Vilma roolaa netissä omaa sonic-hahmoaan, ja on kuulemma tavannu jonkun toisenki joka uskoo sonicin olevan totta.
Koko meidän porukkaa on aina kiusattu koulussa. Me muut ei juuri välitetä, mutta vilma välittää. Ongelma on myös että hän on usein tosi lapsellinen, kitisevä pieni paska, jota en vaan aina jaksa. Usein myös itse kiusaan ja piikittelen häntä, vaikka tiedän ettei sais… usein meillä on kyl kivaa.
Vilma ei taho psykologille, sanoo ettei ne ymmärrä… mitä teen??
Toi on valitettavan yleistä, ja joskus oikeesti vaarallista.
Mulla on yksa aik hyvä kaveri Se uskoo taru sormusten herrasta juttuun ja sitten sillä on vielä jotain muitakin telkkari ohjelmia, oliko nyt Turtles ja jotain muita.
Mutta sillä on kuitenkin monta tuommosta, se elelee niissä mailmoissa, ja hänkin on muuten masentunut, mutta ainakun hänet löytää omista maailmoistaan, en ole koskaan nähnyt niin onnellisen näköstä tyttöä. Mutta se on jumittunu siihen maailmaansa aika pahasti, sitä ei meinaa saada ennää pois, koulussa se istuu pulsassa ja tuijottaa tyhjää, se ei syö eikä nuku…
Ja se mun kaveri on myös aika lapsellinen se just kahtoo kaikkee lasten ohjelmia ja piirtää niistä, puhuu jatkuvasti niistä.
Mutta pahinta on se kun se mun kaveri tippuu takas maahan, aina vain korkeammalta,sen tuskan näkee silmissä.
Mutta mun kaveri käy psykologilla mutta ei se paljoo ole auttanut, kun ei se mun kaveri lääkkeitä syö…
Minusta kuitenkin tuntuu että se on ohimenevää, joksinen joskus fanittaa jotain ihan hulluna. ja sitetn on näitä ääritapauksia, pahinta mitä hälle voi tapahtua on että koulut jää kesken
