Mulla on 17-vuotias kaveripoika, joka elää ”kaksoiselämää” – esittää muille iloista, mutta on oikeasti sitä ahdistaa monet jutut ja se ei uskalla, pysty, tai osaa puhua niistä. Sitten sitä ahdistaa lisää, ja kuitenkaan se ei pysty itkemään. Ei se itseään viiltele, mutta mua pelottaa että se tekee niin vielä. Haluaisin auttaa tätä kaveria, mutten tiedä mitä teen. Pelkään, että jos sanon haluavani auttaa häntä, hän suuttuu ja alkaa välttelemään minua. Miten minä voin tehdä?
sä voisit tehdä sen kanssa jotakin mukavaa yhdessä ja kysyä ihan varovasti oisko sillä mitään kerrottavaa sulle. se voisi ehkä ruveta luottamaan suhun enemmän ja kertoa mikä painaa mieltä. mulla on itelläni tosi samanlainen tilanne ja saan tosi paljon lohtua isältäni joka osaa aina sanoa oikeat saanat. tiedän että kun voi puhua jollekkin luottamuksellisesti tulee parempi mieli. jos se sun kamu puhuu sulle sen pahasta mielestä, lupaa ettet kerro siitä kenellekkään ja koita neuvoa ja lohduttaa parhaasi mukaan, sano vaikka että olet sen tukena niin paljon kun se tahtoo, mutta älä sääli sitä, muuten se varmasti suuttuu. en ole kyllä kummonen neuvomaan kun olen vaan tällänen 13v tyttö… mutta toivon sille sun kaverille jaksamisia ja parempaa huomista.
Otin asian puheeksi sen kanssa — useastikin. Se kuitenkin tekee parhaansa vältelläkseen puheenaihetta. Menin puhumaan terveydenhoitajalle asiasta. Nyt mietin että teinköhän mä oikein, vai pilasinko vaan kaiken..
Mun mielestä teit ihan oikein. Tsemppiä sulle!
Kaverini kertoi että häntä ahdistaa. Yritin kysyä mikä häntä ahdistaa. Hän ei oikein osannut kertoa ja en yhtään tiedä mitä minun pitäisi sanoa tai tehdä.
