Moi, mulla on taas ongelma :(
Eka viesti tänne oli ku koulu alko tää taas ku koulu loppu. Jokatapauksessa joululoman jälkeen asiat on menny vielä huonommin. Ekat viikot ja vrm eka kuukaus oli viel iha normaalii. Sit meidän nelikko on hajaantunu… [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.]
Alussa se oli semmosta pientä. [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] meni eka viemään astiat ja lähti jo ruokalasta ku mä ja [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] jäätiin viel syömään. Sit ei enää hirveesti puhuttukaan vaan muutaman kerran päivässä. Täs kohtaa mä ja [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] alettiin haistaa palaneen käryä. Juteltiinki sit et mitä mieltä. Nyt vikoineen päivinä me ei ees puhuta eikä meijän viesteihin vastata (aamulla ootettiin 10 [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] mut ne ei koskaan tullu vaan menee jotain ”oikoreittiä”) Tän päiväisten viestien perusteella[Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] on menny vaan aiemmin tunneille, aiemmin kouluun ja lähteny aiemmin ruokalasta jotta varmasti ehtii. Niin varmaan…
Oon mä koko vuoden huomannut semmosta pientä ulos jättämistä kuten kun mä sain synttärilahjaks lahjakortin et meen [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] kaa kahvilaan nii [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] selitti mulle et se ajatteli et saan iha perus lahjakortin ja siks ehdotti. Eli selvästi [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] on täs se ongelma.
Mä en pysty vaan päästää irti! [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] on ollu mun paras kaveri ykköseltä lähtien ja nyt sit pitäis vaan hylkää se ja ettii uudet kaverit. Tänään melkein itkin niiden edessä kun en vaan kestäny enää. En oo kertonu mun vanhemmille tästä kun mua pelottaa! Tänäänkin ne ajatteli et ollaan menoa jätskille [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] ja sen perheen kaa niinku aina ala-asteella T-T
[Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.]
– tää on ok ollaan kaikki kavereita jutellaan ja meil on oikeesti hauskaa
[Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.]
– yleensä jutellaan vaan koulust mut on täski on hauskaa (mä ja [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] jutellaan ehk vähä enemmän)
[Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.]
– kukaan ei puhu mitää (ei ees [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] ) ja kaikki kattoo vaan puhelinta
[Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.]
– parhaat kaverit ja kolmaspyörä
[Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.]
– bestikset
[Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.]
– meil on oikeesti aika paljon yhteistä
[Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.]
– uudet bestikset
Lojaaleja kavereita mul on ehkä vaan 2 [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.]jotka ei hylkää mua ku niin on muita kavereita. Mä rakastan niitä molempia (kaverina) ja ne tulee ihan hyvin toimeen. Valitettavsti suurin osa mun kavereista pitää [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] vähän outona ja riippuvaisena. Nyt kesällä en tiiä näinkö muita kun näitä kahta <3
Ihanaa kesää & vastaa pian <3<3<3<3
Moi!
Olipa hyvä, että kirjoitit, etkä jäänyt yksin mieltä painavan asian kanssa!
Ikävä kuulla, kuinka kaveriporukkanne on alkanut hajaantumaan ja kuinka olet huomannut pitkin vuotta ulos jättämistä. Ulkopuolelle jättäminen ei ole reilua ja ymmärrän, että tilanne tuntuu sinusta pahalta. Sitä voi olla joskus vaikea käsittää, miksi ennen niin tiivis porukka alkaakin yhtäkkiä etääntymään. Tarkoituksella ulkopuolelle jättäminen on myös kiusaamista.
Kirjoitit viestissäsi, että et ole kertonut asiasta vanhemmille, koska sinua pelottaa. Ymmärrän hyvin, että asiasta voi tuntua pelottavalta kertoa omille vanhemmilleen. Kuitenkin juuri niistä vaikeista asioista olisi tärkeää kertoa, vaikka kertominen tuntuisikin jännittävältä. Huolen pitäminen pelkästään itsellään on usein tosi raskasta ja kertominen voi jo itsessään vähän keventää mieltä. Silloin myös vanhemmat osaisivat lohduttaa ja olla tukenasi. Olet tosi taitavasti osannut kuvata tilannetta tässä viestissäsi, joten mitä luulet, voisiko seuraava askel olla, että kertoisit vanhemmillesi? He varmasti haluaisivat tietää, miten sinulla ihan oikeasti menee.
Oli ihana lukea, että sinulla on ainakin kaksi lojaalia kaveria. Oli ikävä kuulla, että koet, että suurin osa kavereistasi ajattelee heistä negatiivisesti. Sinä kuitenkin tunnet heidät ja on tärkeintä, että teillä keskenään on mukavaa yhdessä. Kuulostat itsekin tosi upealta ystävältä, joka ansaitsee itselleen hyviä kavereita, joihin voi luottaa!
Jos muuten haluat jutella lisää tästä aiheesta tai jostakin muusta, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla juttelemaan chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Muista, että olet tärkeä ja arvokas!
Ihanaa kesää sinullekin!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Kiitos ja laitan nyt tähänkin et olin muuttanut henkilöiden nimet tohon tekstiin niin voisko ne saada takas :)
Hei!
Valitettavasti nimiä ei pysty enää palauttamaan. Pahoittelut! Hienoa kuitenkin, että olit huomioinut keskustelupalstan säännöt ja nähnyt vaivaa nimien keksimiseen, kiitos siis sinulle siitä!
Ystävällisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä