Siirry sisältöön
14v tyttö

Haluaisin tietää onko muilla sama ongelma ku mulla. Siis mulla on viisi kaveria, joiden kanssa oon yhteyksissä. Minulla on myös bestis, mutta tunnen itseni hyvin erilaiseksi heihin verrattuna.

Tuntuu, että heiltä puuttuu tietynlaiset elämänkokemukset voidakseni samaistua heihin ja jutella heidän kanssaan ylipäätään mistään. Mielenterveyteni on ollut koetuksella, enkä todennäköisesti ole ihan terve nytkään. Perheelläni on vaikeaa, ja niin on minullakin.

Kavereillani on ns. täydellinen elämä. Heillä menee kaikki hyvin, ja he ovat saaneet kasvaa turvallisessa ja kehitystä tukevassa ympäristössä. Siksi tuntuu etteivät he ymmärrä.

Tyttö 15v.

Et ole ainut! Musta tuntuu myös tolta.. Mä ja mun perhe on myös kokenu tosi pahoi asioita ja must tuntuu et oon jotenki sen takii tullu jollai taval henkisesti vanhemmaks. En osaa tarkkaa kuvailla, mut must tuntuu et mul on mun perheongelmien takii tullu tosi erilaine, jotenki vanhemmanoloinen. Otan aina paljon enemmä muut huomioon ja ajattelen aina läheisteni parasta oli tilanne mikä tahansa, enkä tajua itseni kärsiväni siitä. Mulle on ehkä myös tullu mun perheongelmien takii huonompi itsetunto, mitä oon yrittäny parantaa (en oo varma et onks se parantunu yhtää).

Mullaki on kavereit, mut ei niiku bestistä. Ja mustaki tuntuu et muilla on paljo helpompaa, ku mulla ja oon siit varma. Mun kavereil on rikkaat vanhemmat ja muutenkaa niil ei oo perhees sellasii pahoin ongelmii ollu. Tunnen olevani erilainen ja se on ehkä syy siihen, että mulla ei oo paljoo kavereit ja oon niittenkaa vähä hiljane, ku en mä keksi mitää sanomist niille, ku tunnen vaa itteni nii erilaiseks ja ku ei mun elämäs vaa tapadu mitää muut, ku perheongelmii ja niist en todellakaa haluu puhuu mun kavereil, ku en haluu et ne ajattelee mun läheisist mitää pahaa! Ja lisäks ei mun kavereit muutenkaa kiinnostais aidosti mun ongelmat, eikä ne vaan pystyis ymmärtää, vaik ne luuliski, et ne ymmärtää.

Lisäks oon alkanu miettii et onks mul joku masennus, mut ei kaii se ois ihme näitte ongelmien takii. Ootan vaa jotain, et kaikki asiat järjestyis ja menis hyvi, mut kyl mä sen oikeest tiiän, että ei mikään voi mun elämäs järjestyy, ku ei mun elämäs oikee koskaa oo ollu järjestyst.

Onks nää tuntemukset sullekki tuttui? Kirjotin vähä sekavast, ku oon aika huono ilmasee itteen, mut toivottavast sait jotain tolkkua. En oikee osaa auttaa sua tosa, mut en oo varma, et pyysiksäkää mitenkää erityisest apuu. Mut voin kertoo, että et ole ainut kuka tuntee noin ja uskon että sulla on enemmän elämänkokemust ku sun kavereil. En itseasiassa oo enää varma, että onks se hyvä asia et on ollu vaikeet, koska siit voi oppii tosi paljo ja tulla paljon empaattisemmaksi ja osais enemmä ottaa muita huomioon, mutta toisaalat jos on ollut helppoa nii voi olla, että tulee onnelliseksi ja itsevarmaksi ja osais nauttii elämästä, mutta en tiedä kumpi niistä on parempi.

Toivon, että sun asias järjestyis. Ja hyvää kesää!

John

No kelläpä ois täysin identiteettisiä elämiä, like come on. ;P Cheer up, aina sitä jotain tulee mieleen mist puhua, voithan sä aina puhuu niitten kans sunki elämästä, ite ainaki tykkään kovin kuunnella. :)

Vastaa aiheeseen: kaverit

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top