Oon 13-vuotias ja olen ollut nyt melkein viisi vuotta masentunut/ [osa tekstistä poistettu]/apaattinen. Oon yskinyt kahdeksan vuotiaasta ilman mitään selvää syytä ja suunnilleen siihen aikaan tuli ekaa kertaa mieleen että hei mitä jos mä vaan katoaisin. [osa tekstistä poistettu]. En puhunut tästä kenellekään ennen kuin viime keväänä kävin koulukuraattorilla ja nyt tapaan koulupsykologia säännöllisesti. Kerran sain koulussa ns. Kohtauksen jonka aikana itkin ja tärisin koulun ulkorappusilla [osa tekstistä poistettu]. Vaihdoin kuudennelle luokalle koulua ja sain siellä yhden tosi läheisen ystävän jolle pystyin puhumaan. Kesän aikana sain tietää että kyseinen ystävä on myös [osa tekstistä poistettu] ja saa paniikkikohtauksia kotona ja koulussa. [osa tekstistä poistettu]. Olen yrittänyt saada kyseisen ystävän menemään koulupsykologille. En ole enää kovin läheinen tuon tytön kanssa, koska vaihdoin taas koulua eri paikkaan kuin hän.
Koulupsykologilla käyminen on auttanut jonkin verran, mutta ei se tarjoa akuuttia tukea. En tiedä, kauanko jaksan enää. [osa tekstistä poistettu]. En voi puhua vanhemmilleni, koska kun kerroin äidille olevani [osa tekstistä poistettu], hän käänsi keskustelun itseensä ja se sattui. Siskollani on todettu vaikea masennus ja hän syö unilääkkeitä. Vanhempani saattavat mennä terapiaan jotta saisivat apua tähän. Lisäksi tiedän, että lastensuojelu saattaa puuttua asiaan. Olen todella empaattinen enkä voi hallita sitä itse mitenkään. Kodin ilmapiiri vaikuttaa minuun ja olisin iloinen jos pääsisin täältä pois.
Mikään paikka ei tunnu tarjoavan tarpeeksi apua, [osa tekstistä poistettu]. Miten mun on tarkoitus yrittää päästä eroon [osa tekstistä poistettu], kun joudun olemaan kotona joka päivä ja näkemään ne ihmiset jotka ovat satuttaneet minua. Sukulaiseni eivät tiedä tästä mitään. Vanhempani [osa tekstistä poistettu] tarjoa minulle tukea. En voi luottaa koulussa yhteenkään ihmiseen. Mitä mä teen?
Hei nimimerkki ”olen olemassa”,
kiitos koskettavasta viestistäsi. Onpa hyvä, kun laitoit viestin tänne, etkä jäänyt mieltäsi painavia asioita ja murheita yksinäsi pohtimaan. Vaikka osa alkuperäisen viestisi sisällöstä on poistettu niin me täällä näemme koko viestisi sisällön ja otamme kaikki tuomasi asiat huomioon vastauksessamme.
Onpa kurja kuulla, että olet jo pitkään ollut masentunut ja apaattinen sekä yrittänyt satuttaa itseäsi. Samalla on kuitenkin ilahduttavaa kuulla, että olet ollut niin rohkea, että olet hakenut apua tilanteeseesi ja saanutkin sitä. Nyt tapaat koulupsykologia säännöllisesti. Hienoa, oletpa ollut rohkea! Kerroit, että psykologilla käyminen auttaa jonkin verran, mutta ei tarjoa akuuttia tukea. On totta, että psykologin tapaamiset ovat vain tiettyinä ajankohtina ja kaipaat todennäköisesti apua, tukea ja juttuseuraa paljon useammin. Olisikin tosi tärkeää, että myös psykologin tapaamisen lisäksi sinulla olisi joku tai useampi luotettava ihminen, jolle voisit jutella asioistasi, tuntemuksistasi ja ajatuksistasi. Silloin kun olo on huono ja mieli alakuloinen, niin juttelu usein auttaa. Kun juttelee asioistaan jollekin, ne usein alkavat tuntua vähän pienemmiltä. Kuka olisi sellainen luotettava ihminen, jolle sinä voisit jutella asioistasi? Olisiko sinulla jokin sukulainen tai vaikka hyvä ystävä jolle jutella? Olet tärkeä ja hyvä juuri tuollaisena kuin sinä olet! Muistathan, että olet kaiken avun ja tuen arvoinen. Sinä ansaitset tulla kuulluksi, ymmärretyksi ja autetuksi tilanteessasi.
Empaattisena ihmisenä kotisi ilmapiiri varmasti vaikuttaa sinuun ja hyvinvointiisi. On hienoa, että tiedostat tämän. Kun tiedostaa asioita, jotka vaikuttaa itseen niin niille on myös mahdollista tehdä jotain ja niihin on mahdollista vaikuttaa. Elämässäsi on selvästi huolta aiheuttavia asioita, kuten siskon masennus, vanhempien mahdollinen terapia ja se, että koet että äitisi ei suhtaudu asioihisi riittävällä vakavuudella. Ehkä taustalla on myös huolta ystävästäsi, joka voi huonosti ja jota olet osaltasi pyrkinyt auttamaan ja nyt ette enää olekaan kovin läheisiä koulunvaihdon vuoksi. Myös koulunvaihto osaltaan saattaa vaikuttaa olotilaasi, kun sen myötä kaikki itselle tuttu muuttuu ja pitääkin taas opetella uuden koulun tavoille ja tutustua uusiin ihmisiin, sekä oppilaisiin että opettajiin. Kaiken kaikkiaan tilanteesi kuulostaa raskaalta, enkä ihmettele, että olosi on toisinaan masentunut ja apaattinen. Kerroit myös, että lastensuojelu saattaa puuttua tilanteeseen. Lastensuojelun tilanteeseen puuttumisen voisi nähdä myös hyvänä asian, sillä sen myötä sinä, siskosi ja vanhempasi voisitte saada tarvitsemanne tuen tässä kuormittavassa elämätilanteessa. Muistathan, että sinulla on täysi lupa puhua asioistasi, tunteistasi ja ajatuksistasi lastensuojelun työntekijälle, jos he ottavat sinuun ja perheeseesi yhteyttä. Sen myötä voisit saada mahdollisesti lisää apua itsellesi.
Kodin pitäisi olla paikka, jossa on turvallinen olla, jossa voi rentoutua ja olla oma itsensä. Koska kerroit, että olisit iloinen, jos pääsisit kotoa pois niin ilmeisesti koti ei sinulle tällä hetkellä tällainen paikka ole. Olen pahoillani siitä! Samoin vanhempien pitäisi huolehtia sisaruksen/sisarustesi hyvinvoinnin lisäksi myös sinun hyvinvoinnistasi. Vanhempien tehtävänä on olla sinun puolellasi, tukea sinua, siinä missä he ovat siskosikin apuna ja tukena. On todella kurja kuulla, että koet että mikään paikka ei tunnu tarjoavan apua tarpeeksi. Sinä olet ehdottomasti kaiken avun arvoinen. Sinun ei tarvitse jäädä tällaisten isojen asioiden kanssa yksin eikä sinun tarvitse selvitä tässä tilanteessa yksin. Siksi esimerkiksi koulussa on aikuisia, joiden tärkeimpänä tehtävänä on olla apunasi ja tukenasi, kuten esimerkiksi psykologi, jota tapaat. Minulle herää huoli tilanteestasi ja siksi lämpimästi sinua kehottaisinkin kertomaan kaikista näistä ajatuksista rohkeasti psykologille. Jos jutteleminen tuntuu vaikealta voit vaikka kirjoittaa ylös paperille tai puhelimeen näitä asioita ja näyttää sen hänelle. Uskon, että hän ihan varmasti haluaa auttaa sinua ja olla tukenasi tässä haastavassa elämäntilanteessasi.
Vaikka nyt olosi on alakuloinen, niin tiedäthän että se ei välttämättä ole jatkuva olotila vaan se voi helpottaa ja varmasti helpottaakin ajan myötä, kun juttelet ajatuksistasi ja tunteistasi rohkeasti esimerkiksi psykologille ja halutessasi vielä jollekin muullekin luotettavalle ihmiselle ja saat tarvitsemasi avun. Silloin, kun itsellä on huono olla niin on hyvä tehdä asioita, joista tulee itselle hyvä mieli. Toiselle hyvää mieltä saattaa tuottaa mieleisen musiikin tai vaikka äänikirjan kuuntelu, toiselle hyvää mieltä tuottaa puolestaan piirtäminen, lukeminen, päiväkirjan kirjoittaminen tai luonnossa liikkuminen. Millaiset asiat tuottavat sinulle hyvää mieltä? Kun tekee jotakin itselleen mieleistä niin saa myös ajatukset pois alakulosta ja pahasta olosta ja olo saattaa keventyä. Mieti, mitkä asiat ovat sellaisia joista nautit ja tee ihmeessä niitä asioita!
Muistathan, että voit aina myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) ma-pe 14-20 ja la-su 17-20, tulla chattiin ma-su 17-20 tai kirjoittaa nettikirjeen. Palvelut ovat maksuttomia ja anonyymejä. Päivystäjät ovat siellä juuri teitä lapsia ja nuoria varten ja haluavat kuulla, mitä teille kuuluu. Ole ihmeessä yhteydessä, kun kaipaat juttuseuraa. Vaikutat rohkealta nuorelta ja olet ihana, tärkeä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet!
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuortennetin päivystäjä