Meen suoraan asiaan: Oon siis synnynnäiseltä sukupuoleltani nainen, mutta mua ahdistaa se. En tiiä, kärsinkö sukupuolidysforiasta vai onko tää jotain muuta, koska en oo päässyt puhumaan ammattilaiselle tai mitään.
Haluaisin puhua jollekin tästä, mutta mun isä ei oikein ymmärrä ja äiti on aika…. konservatiivinen, kun puhutaan näistä asioista. Oon kerran päässyt puhumaan kahden serkkuni kanssa mun tunteista sukupuoltani kohtaan, mutta tunnen tarttevani aikuisen apua.
Pystyykö esim. nuorisopsykiatri tai terapisti auttaa näissä asioissa niin, ettei se kertoisi vanhemmille? Mua ahdistaa ihan sikana ajatuskin siitä, että mun äiti saisi tietää, sillä vaikka se on hyvä äiti, se ei ottaisi mua ollenkaan vakavasti (se on itsekin sanonut niin) jos mä kertoisin sille. Oon ollut hirveen ahdistunut ja väsynyt lähiaikoina, enkä oo edes varma, johtuuko se tästä tai jostain muusta, mutta kaipa ne voisi olla tavallaan ”peitesyitä” hankkia apua? Mutta tosiaan, kenen kanssa voisi puhua luottamuksellisesti tästä, ja mahdollisesti saada varmuuden siitä, onko kyseessä sukupuolidysforia vai vaan esim. autismista johtuva aivojen oikku?
Hei nimimerkki Johannes….?,
Kiitos viestistäsi! Hienoa, että kirjoitit tänne!
Pohdit isoja asioita ja hienoa, että tunnistat kaipaavasi aikuisen apua. Ikävä kuulla, että koet, ettet tulisi ymmärretyksi vanhempiesi osalta. Olisikin tärkeää, että pääsisit keskustelemaan sellaisen aikuisen kanssa, joka hyväksyy sinut juuri tuollaisena, eikä väheksy kokemustasi.
Joskus voi olla niin, että ihminen ei koe syntymässä määriteltyä sukupuolta omakseen tai se aiheuttaa esimerkiksi ahdistusta. Tämä ei kuitenkaan tee ihmisestä millään tavalla vääränlaista. Täällä Nuortennetin sivulla on lisää asiaa tästä aiheesta: https://www.nuortennetti.fi/sukupuolen-moninaisuus/
Hienoa, että kysyit, kenen kanssa voisit jutella asiasta luottamuksellisesti. Jos olet koulussa, niin siellä voisit kääntyä esimerkiksi kuraattorin tai koulupsykologin puoleen. Heidän kanssaan voit keskustella luottamuksellisesti, sillä he ovat vaitiolovelvollisia. Voit saada keskusteluapua myös soittamalla terveyskeskukseen. Voit myös erikseen vielä mainita, että et halua, että vanhempasi saisivat tietää ajatuksistasi tähän asiaan liittyen.
Ehdottomasti kannattaa myös mennä juttelemaan ahdistuksesta ja väsymyksestä. Ehkäpä juuri väsymyksestä ja ahdistuksesta kertominen voisi toimia hyvänä alustuksena, kun juttelet ammattilaiselle.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
