En tiedä meneekö mulla hyvin vaiko ei.. mua ahdistaa nykyään lähes kaikki ja itken helposti..:(
Oon kateellinen oikeesti maailman tyhmimmistä asioista ja kun oon kateellinen sekin ahdistaa
Mul ei oikee oo semmosii asioita jotka tekee mut iloiseks:( tai nii varmaa mun gf ainoastaa mut musta tuntuu et seki alkaa kyllästyy muhu:( En oikeen halua puhua kellekkään kun tiiän että ahdistaisin niitä tai tekisin ne surulliseks.. Oon ollu itsetuhoinen mut lopettanu sen mut nykyää haluaisin aloittaa uudelleen.. Olen turha
Jos tää ei ole riittävän tärkeä asia niin ei tarvii vastata:)
Hei ”Liitunen..<3”!
Kiitos, kun kirjoitit tänne! Asiasi todellakin on tärkeä, joten tosi hienoa, että päätit kirjoittaa! Tällä palstalla ja koko Nuortennetissä ihan kaikki nuorten asiat ovat tärkeitä.
Ikävä kuulla, että sinua ahdistaa sekä kuinka koet, ettei sinulla ole oikein asioita, jotka tekisivät sinut iloiseksi. On täysin normaalia joskus tuntea kateutta erilaisista asioista ja samaan aikaan tunne voi myös aiheuttaa ahdistusta.
Ihana kuulla, että sinulla tyttöystävä (eikö gf tarkoitakin sitä?), mutta ikävä kuulla, että sinusta tuntuu tuolta. Muista, että et voi tietää, mitä hän ajattelee ja samalla toivon, että muistaisit sen, että tyttöystäväsi on varmasti syystä valinnut olla kanssasi. Luuletko, että voisit kertoa hänelle sen, että hän tekee sinut iloiseksi? Entä mitä ajattelet, mitkä ominaisuudet sinussa ovat sellaisia asioita, jotka tekevät juuri sinusta hyvän seurustelukumppanin?
Kerroit, että olet ollut itsetuhoinen ja olet pystynyt lopettamaan sen. Ikävää, että itsetuhoiset ajatukset ovat taas palanneet ajatuksiisi ja se onkin merkki siitä, että tarvitset nyt todellakin apua itsellesi.
Joskus omista vaikeista asioista voi tuntua vaikealta puhua ja kirjoititkin, että ajattelet kertomisen ahdistavan ja tekevän surulliseksi. Vaikeista tunteista ja ajatuksista on kuitenkin tosi tärkeää kertoa jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Aikuiset jaksavat ja pystyvät kannattelemaan ja käsittelemään vaikeita tunteita eri tavalla kuin nuoret. Mitä siis ajattelet siitä, jos rohkaistuisitkin kertomaan jollekin sinua lähellä olevalle aikuiselle, kenelle puhumisen koet hyvänä ja turvallisena?
Huolistaan voi puhua myös koululla esimerkiksi opettajalle, kuraattorille tai terveydenhoitajalle. He ovat tottuneet kohtaamaan työssään monenlaisia vaikeita tilanteita ja osaavat tukea haastavien tunteiden kanssa.
Jos puhuminen tuntuu liian vaikealta, voit kokeilla myös kirjoittaa ja näyttää tekstin haluamallesi aikuiselle. Olet nimittäin tässä viestissäkin osannut tosi taitavasti kuvailla oloasi! Voit kokeilla hyöndyntää myös Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/
Jos puhuminen tuntuu vielä liian vaikealta oman läheisen aikuisen kanssa, voit harjoitella asiasta kertomista myös meidän nimettömässä, luottamuksellisessa ja ilmaisessa Lasten ja nuorten puhelimessa (116 111). Voit tulla myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Yhteydenottoihin vastaavat koulutetut vapaaehtoiset päivystäjät ja voit jutella mistä aiheesta tahansa.
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Et ole missään nimessä turha, vaan hyvä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet, vaikka nyt sitä tuntuisikin vaikealta nähdä. <3 Älä jää yksin!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Liitu, mie olen täällä<3 olet rakas, jooh löysin siut taas>:D
ja päivystäjälle vielä vataus, joo gf on sama kuin tyttöystävä:P
Kiitos
Moi Liitunen.
Et sinä ole turha vaikka se noissa oloissa siltä tuntuukin. Onko sinulla mitään mahdollisuutta saada jostain muutakin tukea kuin vain tyttöystävä? Ihminen tarvitsee usein enemmän kuin yhden läheisen voidakseen hyvin.
Kerroit että itsetuhoisuutta on ollut aikaisemminkin joten hetkessä syntyvästä olosta ei ole kyse. Oletko hakenut tai saanut aikaisemmin mitään apua näihin tunteisiin? Sinulla on niihin oikeus mutta jonotuslistat voivat olla joskus ikävän pitkät. Jos tuntuu että raja tulee vastaan hallitsemattomasti niin ota asia joko puheeksi terveydenhoitajan kanssa tai pyydä päästä päivystykseen.
Nämä on ihan samanlaisia vaivoja kuin vaikka jalan murtuminen. Täytyy käydä lääkärissä ja tarvitsee jonkun kainalosauvaksi tukemaan askelia kunnes saa parannuttua. Sinulla on oikeus saada apua, älä hätäile.
@Panda ei mul oikein oo muita.. jooh…:D
Ja kiitos @Minä Vaan<3 yritän pysyä tääl sun takia..<3