Moi.
Oon 13v tyttö ja oon kantanu paljo salaisuuksia jo 11 vuotiaasta asti.
Mua kiusattiin koulussa koska olin hiukan ylipainonen. Sen takii aloin vihata itseäni ja ihannoida laihuutta. Koitin ensin laihduttaa olemalla syömättä, mutta sit söin aina illalla liikaa ja epäonnistuin. osa tekstistä poistettu] Sit meni ehkä vuosi niin mun olo oli mennu vielä huonommaksi [osa tekstistä poistettu] melkein tuntuu kuin haluaisin kuolla. En ole suunnitellut vielä että tappaisin itseni, mutta se käy mielessä joka päivä. Pelkään sitä ajatusta jonkun takia.
Mä en haluis kertoo tästä kellekään, koska asun niin korvessa että mut varmaan nakattais pois kotoa jollekin osastolle tai vastaavaan… silti mua pelottaa etten jaksa. Että mun mieli tai keho kaatuu. [osa tekstistä poistettu] Kukaan ei huomaa mitään koska oon normaalipainonen kaiken vammailun päätteeksi, mutta en uskalla itse avata suuta. Mitä teen?
Hei,
olen niin pahoillani, että kiusaaminen sai sinut tuntemaan itsesi vääränlaiseksi. Jatkuuko kiusaaminen edelleen? Toivottavasti ei ja jos jatkuu tai alkaa jälleen, niin kannustan sinua kertomaan heti koulun aikuiselle! Heillä on velvollisuus puuttua kiusaamiseen, vaikka tiedän, että puuttuminen ei aina auta tai aikuiset eivät osaa puuttua tarpeeksi tiukasti tai oikein. Sinun tai kenenkään ei tarvitse kantaa kiusaamiskokemusta kuitenkaan yksinään ja aikuisten tulisi aina ottaa vastuu kiusaamisen lopettamiseksi ja asian käsittelemiseksi uudelleen ja uudelleen.
Olen todella huolissani sinusta viestisi perusteella. Tarvitsisit apua pikimmiten, koska paha olo ja siitä seuraava itsesi satuttaminen ja terveytesi vaarantaminen eivät saisi jatkua enää yhtään. Viestistäsi aistin, ja toivottavasti en ole väärässä, että haluaisit apua ja toivoisit sitä saavasi, mutta sen pyytäminen ja seuraukset pelottavat? Se on täysin ymmärrettävää!
Luultavasti olostasi ja kaikesta kertominen aikuiselle johtaisi muutoksiin, en tarkalleen voi tietää millaisiin, mutta kaikki se olisi sinun, elämäsi ja terveytesi parhaaksi. Vaikeista asioista kertominen tutuille ja tuntemattomille sekä muutokset voivat olla pelottavia ja jännittää, mutta voiko mikään olla pahempaa, kuin se paha olo, jota olet joutunut jo pitemmän aikaa kantamaan yksin? Ja voiko mikään olla pahempaa, kuin se, että muserrut kaiken alle? Itse ajattelen, että ei. Kaikista tärkeintä olisi saada sinulle tukea ja hoitoa, jotta voisit käsitellä kipeitä kokemuksia ja tunteita sekä alkaa taas pikku hiljaa voida paremmin ja kokea onnen ja ilon tunteita. Tuntea itsesi hienoksi ja arvokkaaksi, jota olet! Sinulle itsellesi tulee saada se tunne ja uskon, että niin voi ja tulee käymään, jos nyt uskallat voittaa pelkosi ja lähestyä jotain aikuista kertomalla tämän hetkisestä olostasi.
Kuka sitten voisi olla se aikuinen, ketä sinun olisi juuri nyt luontevin/helpoin lähestyä? Se voi olla vanhempasi tai esimerkiksi koulussa opettaja, terveydenhoitaja, kuraattori tai kuka tahansa aikuinen. Suun avaaminen voi olla tosi vaikeaa, kun on pitkään salannut asioita, joten yksi loistava keino saada viesti aikuiselle on kirjoittaa kirje tai vaikka sähköpostiviesti. Kirjoittamalla pystyy kertomaan kaiken sen, mitä haluaa eikä tarvitse pelätä lukkoon menemistä. Kirjeeseen voi laittaa senkin, että pelottaa ihan kauheasti, mitä tapahtuu eikä haluaisi pois kotoa, mutta haluaa apua, koska ei kestä enää. Voit kirjoittaa kaikki ajatukset ja tunteet, joita voi olla vaikea sanoittaa. Näin myös aikuinen saa luettua viestin rauhassa. Miltä tämä sinusta kuulostaa?
Meillä on Nuortennetissä tällaisiin tilanteisiin avuksi myös Huoli puheeksi -lomake, joka löytyy täältä: http://www.mll.fi/huolipuheeksi . Käy ainakin katsomassa, jos et jo ole sitä nähnyt!
Muista, että voit AINA kirjoittaa myös tänne ja nettikirjepalveluun tai lähestyä meitä chatissa tai Lasten ja nuorten puhelimen kautta! Me olemme tukenasi ja välitämme! Olisi mukava kuulla, miten tilanteesi etenee. Jos haluat kysyä jotain, niin kysy ja pohditaan yhdessä!
Isoimmat halaukset ja tsempit!!!