Hei!
Ensinnäkin sanoisin, että kannattaa olla ihan normaalisti ja rennosti, koska jännittäessä moni yrittää keksimällä keksiä puhuttavaa ja menee sanomaan jotain, jota katuu myöhemmin. Ja sekös vasta kiusallista olisikin, eikö vain?
Jos se tuntuu helpommalta, voit etukäteen vähän miettiä, millä saisit aloitettua keskustelun luontevasti; jos tunnet kumppanin jo ystävänä, lempiväriä on ehkä turha kysellä? Ei kannata kuitenkaan miettiä liikaa etukäteen, ettei kaikki mene liian kaavamaisen ja etukäteen suunnitellun oloiseksi, sillä aika moni tuntee sen vähän noloksi ja hämmentäväksi.
Itse tavattiin ensimmäisen kerran seurakunnan puistossa kesätyöntekijöinä. Siinä olikin sitten hyvin koko kesä aikaa jutella töitä tehdessä, joten ehdittiin tutustua paremmin. Syksyllä vaihdoin ysiluokalle eri kouluun, ja yllätys yllästys! Hänkin oli siellä, ja olimmekin muutamalla yhteisellä kurssilla.
Selvisi, että hänkin tykkää lasketella, joten joulukuussa aloimme epävirallisen virallisesti seurustella, ja ekat treffit olivatkin läheisessä laskettelurinteessä. Siellä sitten muutaman kerran käytiin ja ostettiin aina kaakaot. Jälkeenpäin mietittynä se oli varmaan aika söpöä. :3
Nyt siitä on jo vuosi, ja edelleen ollaan yhdessä. Ollaan oltu varmaan… 9-12 kertaa treffeillä? En mene sanomaan, koska en ole varma, kröhöm…
Varmaan yleisiä treffipaikkoja on kahvilat ja leffateatterit. Sanoisin, että ainakin mun kohdalla kumppanissa varmaan parasta on luottamus ja avuliaisuus. Ei sellainen ylienerginen, vaan molemminpuolinen ”kädenojennus, kun itse ei enää jaksa”. Sellainen lempeä luonne, että jos sanon ”Ei”, hän ei ota sitä enää esille tai painosta, sillä tietää, etten halua. Ja muuten, kannattaa tähän aikaan vuodesta miettiä jo täydellistä joululahjaa, jos ei ole valmiina! ;3
Onnea teille!
