Oon 09/13v tyttö ja haluisin karata kotoo. Haluisin tietää myös että onko mun karkaaminen aiheellista, ja mulla on useampi syy tähän: 1. Mun perhe on lestadiolainen, mutten ite enää usko Jumalaan enkä haluu kertoo mun vanhemmille. 2. Oon ihastunu tyttöön, mut mun vanhemmat on homofoobikoita ja en haluu tietää mitä tapahtuu jos ne saa tietää. 3. Mun vanhemmat on hirveen kontrolloivia ja selkeesti ajattelee et mä oon ihan kuuliainen uskovainen joka käy ilomielin kirkossa. 4. Mun vanhemmat ei anna mun ilmasta itteeni tyylin/vaatteiden/muodin kautta vaikka se on mun intohimo.
Niin onko teijän mielestä aiheellista, kun oon tässä jo jonkin aikaa suunnitellu et lähen ku kesäloma alkaa. Mulla on muitakin syitä mutta ne on niin yksityisii et en ehkä mielummin kerro.
Hei!
Kiitos viestistäsi. Olen tosi pahoillani, että et voi olla kotonasi avoimesti oma itsesi. Sekä uskonnonvapaus että seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuksia ja sinä itse saat määritellä itsesi ilman ulkopuolista painostusta tai tuomitsemista. Lisäksi ulkonäköösi liittyvät seikat ovat sellaisia identiteetin ilmaisuun liittyvä asioita, joista sinun myöskin pitäisi saada päättää itse (niin kauan kuin se on sinulle turvallista).
En kuitenkaan voi suositella sinulle kotoa karkaamista. Tarvitset katon pääsi päälle, suojaa ja ruokaa. Suomen sääolosuhteissa ei kauaa pärjää ilman asuntoa. Sen lisäksi vanhemmillasi on vastuu huolehtia sinusta, vaikka olisittekin eri mieltä asioista. Heidän tulisi tarjota sinulle turvaa ja huolenpitoa erimielisyyksistä huolimatta.
Ymmärrän kuitenkin hyvin, että et viihdy kotonasi, jos et voi ilmaista siellä vapaasti itseäsi. Onko sinulla ketään ihmistä, jonka seurassa pystyt olemaan oma itsesi? Jutteletko näistä asioista sisarustesi kanssa? Onko yhteisöstä lähtenyt sukulaisia, joiden kanssa voisit jutella tai joilta voisit saada tukea?
Olisi varmasti helpompaa olla kotona, jos vanhempasi tietäisivät, ettet jaa heidän kanssaan enää samaa vakaumusta. Mutta ymmärrän, että kaikissa perheissä sen kertominen ei vain ole mahdollista. Tiedätkö UUT:n eli Uskontojen uhrien tuki ry:n? He ovat apuna niille ihmisille, jotka haluavat irtautua lapsuudenkodin uskonnollisesta vaikutuspiiristä, mutta kokevat sen vaikeaksi. Heillä on erilaista tukea: vertaisryhmiä ja puhelin, johon voi soittaa. Löydät heidän nettisivunsa helposti googlaamalla.
Seksuaalinen suuntautuminen on hurjan iso osa identiteettiä ja on ymmärrettävää, että sen salassa pitäminen tuntuu kurjalta. Toisaalta se on myös niin henkilökotainen ja intiimi asia, että joskus on parasta jakaa se vain sellaisten ihmisten kanssa, joilta tietää saavansa täyden hyväksynnän ja tuen. Siksi kaapista tulemisella ei ole kiire, vaan joskus täytyy ajatella enemmän omaa turvallisuutta niin kauan kuin asuu saman katon alla ihmisten kanssa, joiden tuesta ei voi olla varma tai joiden tietää suhtautuvan itseen sen jälkeen vihamielisesti.
Nämä ovat isoja asioita, joita voi olla hyvä pohtia tarkkaan. Jos haluat tulla kaapista jo kotona asuessasi, pidäthän huolta, että sinulla on tukea saatavilla: joku tuttu aikuinen tai sukulainen, joka voi vaikka olla paikan päällä silloin kun kerrot vanhemmille itsestäsi. Aiemmin mainitsemallani Uskontojen uhrien tuella on muuten myös sateenkaareva etävertaisryhmä ja oma ryhmä lestadiolaisuudesta irtaantuville / irtaantuneille.
Olet sen ikäinen, että vanhempasi ovat sinusta vastuussa vielä monta vuotta. Mutta kun muutat kotoa, voit toivottavasti elää vapaammin ja viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joille olet hyvä ja täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Omaan kotiin muuttamiseen asti olisi hyvä tulla jotenkin toimeen omien vanhempien kanssa. Jos olo kotona tuntuu tukalalta, suosittelen, että käyt juttelemassa siitä vaikka koulun kuraattorin kanssa. Hän voi tarvittaessa olla yhteydessä kotiin ja varmistaa, että vanhemmat tukevat sinua kaikissa identiteettiisi liittyvissä asioissa. Myös aiemmin ehdottamaltani, yhteisöstä eronneelta vanhemmalta sukulaiselta voisit ehkä saada tukea. Joskus voi olla mahdollista myös asua jonkun sukulaisen luona, jos kotona oleminen tuntuu mahdottomalta. Mutta siihen on hyvä ottaa mukaan joku ammattilainen, juurikin esimerkiksi koulun kuraattori.
Toivon, että asiat järjestyvät parhain päin ja voit elää ja kasvaa juuri sellaisena, kuin olet. Ansaitset olla onnellinen ja saada ja antaa rakkautta!
Jos haluat jutella asiasta lisää, voit soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (numeromme on 116 111) vuoden jokaisena päivänä eikä se maksa sinulle mitään. Voit myös tulla chattiin tai kirjoittaa meille nettikirjeen.
Olet tärkeä ja hyvä juuri tuollaisena kuin olet!
Sinua halaten
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä